Menin hoitoon, ja sitten jossain vaiheessa tuli sellainen olo ettei minua haluta sinne ollenkaan. Se tunne vain vahvistui joka kerralla, ja sitten minulta kysyttiin, että mitä minä haluaisin heiltä, kun lääkkeet eivät tuntuneet auttavan. Muuta sieltä ei oikein ole saanut.
Eli miten minä hoitaisin itseäni? En tiedä mikä muu lääkäri kysyisi tälläistä. Ymmärrän kyllä sen ajatuksen, Jos voisin heille sanoa että mitä minä haluan, he voisivat sen tehdä ja parantaa minut, mutta kun esimerkiksi jalkani murtui, lääkäri ei kysyny minulta hoitoneuvoja, vaan tiesi mitä tehdä, ja maksimissaan ehkä sitten olsi voinut kysyä minulta että mikä lopputulos on paras minulle. Tässä tapauksessa, lääkkeiden tuputtaminen oli heillä ainoa ratkaisu, ja sen jälkeen, hoitajat tuntuivat olevan aivan pihalla siitä, että mitä muuta voisi tehdä. Itse en tiedä mikä masennukseen auttaa, tiedän vain sen verran, että lääkkeet eivät ole sitä minulle tehneet. Enkä tykkää alkaa vaatimaan sieltä mitään, mielummin olisin käymättä itsekin siellä, koska he eivät siitä tunnu kauheasti pitävän, että he joutuvat miettimään hoitoja ihmiselle, josta he eivät tunnu välittävän ollenkaan. Mutta minun on pakko, koska en muuten pärjää. Catch 22. Jos menen käynneille, olo pahenee, jos en mene sinne, elämäntilanne huononee vielä huomattavasti enemmän.
Se olo vaan mikä tulee on, että se on minun vikani että en parane. Ja olen tosissani jopa pahoillaan siitä, ja sanonutkin sen. Mutta tosiaan, oli se sitten mikä työ tahansa, niin olettaisin, että työni olisi minun vastuuni. Jos rakentaisin taloa, en luultavasti soittelisi minut palkanneelle kysyen, että miten tästä nyt sitten talo oikein edes saadaan.
Eli miten minä hoitaisin itseäni? En tiedä mikä muu lääkäri kysyisi tälläistä. Ymmärrän kyllä sen ajatuksen, Jos voisin heille sanoa että mitä minä haluan, he voisivat sen tehdä ja parantaa minut, mutta kun esimerkiksi jalkani murtui, lääkäri ei kysyny minulta hoitoneuvoja, vaan tiesi mitä tehdä, ja maksimissaan ehkä sitten olsi voinut kysyä minulta että mikä lopputulos on paras minulle. Tässä tapauksessa, lääkkeiden tuputtaminen oli heillä ainoa ratkaisu, ja sen jälkeen, hoitajat tuntuivat olevan aivan pihalla siitä, että mitä muuta voisi tehdä. Itse en tiedä mikä masennukseen auttaa, tiedän vain sen verran, että lääkkeet eivät ole sitä minulle tehneet. Enkä tykkää alkaa vaatimaan sieltä mitään, mielummin olisin käymättä itsekin siellä, koska he eivät siitä tunnu kauheasti pitävän, että he joutuvat miettimään hoitoja ihmiselle, josta he eivät tunnu välittävän ollenkaan. Mutta minun on pakko, koska en muuten pärjää. Catch 22. Jos menen käynneille, olo pahenee, jos en mene sinne, elämäntilanne huononee vielä huomattavasti enemmän.
Se olo vaan mikä tulee on, että se on minun vikani että en parane. Ja olen tosissani jopa pahoillaan siitä, ja sanonutkin sen. Mutta tosiaan, oli se sitten mikä työ tahansa, niin olettaisin, että työni olisi minun vastuuni. Jos rakentaisin taloa, en luultavasti soittelisi minut palkanneelle kysyen, että miten tästä nyt sitten talo oikein edes saadaan.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ei vaan se mitä haluat on varmaan kuntoutuminen eli toipuminen. Kerrot vain sen.
Juuri näin. Masennuslääkkeet ja terapia ovat todellisuudessa täysin hyödyttömiä. Sitä ei vain uskalleta sanoa, koska business. Masennuksen syynä ei useimmiten ole suinkaan mikään kemiallinen epätasapaino, vaan ympäristö - se, miten meitä kohdellaan ja missä määrin olosuhteet antavat meidän toteuttaa itseämme. Itsemurhaan päätyneet ja masentuneet ovat todellisuudessa tulosta ympäröivien ihmisten laiminlyönnistä, itsekkyydestä ja halusta menestyä muiden kustannuksella. Kukaan ei sitä vain koskaan myönnä, tietenkään, etenkään tässä ajassa.
Masennuksen hoito on suurta bisnestä. Ei ole tarkoituskaan, että ihmiset paranee. Tarkoitus on vain ja ainoastaan haalia rahaa lääketehtaiden omistajille.
Olen ollut kolme kertaa hoidossa. Kertaakaan ei olla huomioitu vakavaa fyysistä sairauttani mitä psyykelääkkeet pahentaa. Joka kerta olen palannut hoidosta entistä huonommassa kunnossa. Missään vaiheessa ei ole edes yritetty selvittää masennuksen syytä. Avuksi työnnetään vain lääkkeitä. Ilman niitä ei pysty nukkumaan.
Tänään on viimeinen syntymäpäiväni. Loppu näkyy lähistöllä. Tällä vauhdilla psykiatreista tulee työttömiä.
Hyvää syntymäpäivää ja voimia!
Masennukseen auttaa lääkitys tietyissä tapauksissa.
Enemmän kyse on siitä, että maailam on epäoikeudenmukainen ja jää murehtimaan sitä. Kaikkia potkitaan päähän joskus.Pitää vain nousta, mennä eteenpäin ja unohtaa ikävät ihmiset.
Enemmän auttaa, jos potilas tajuaa, että maailma ei ole oikeudenmukainen, ihmiset ovat joskus ilkeitä ja typeriä, avioeroja ja sairastumisia voi tapahtua kelle tahansa ja talousongelmat vaivaavat. Joskus on parempia päiviä ja joskus elämä potkii.
Joskus on iloinen ja joskus surullinen. Luonnollista.
Eli maailmaa ei voi muuttaa, mutta itse voi yrittää nauttia joka hetkestä.
Jos on fyysisesti terve voi opiskella uuden ammatin, muuttaa ulkomaille, etsiä parisuhteen. Elämä on täynnä mahdollisuuksia, jos uskaltaa yrittää.
Kukaan ei velvoita elämään pitkän talven pimeässä Suomessa, muuallekin voi muuttaa.
Liikunta, harrastukset ja sosiaaliset suhteet tai toisille sopii paremmin yksinäisyys, uuden oppiminen antaa voimia.
Lisäksi päihteiden käyttö kannattaa lopettaa samaten kipu-, rauhoittavien ja unilääkkeiden popsiminen. Ne lisäävät masennusta.
Turhaa tekstiä, joka ikinen oikeasti masentunut tajuaa kuinka vähän tiedät masennuksesta. Mitä oikein teet täällä? Parempi mennä pois.
Juuri tuollainen ylimielisen alentuva, totaalisen välinpitämätön suhtautuminen hätää kärsiviin on se, joka ajaa useimmat itsemurhaan. Asennekasvatusta kaipaat tässä ennen kaikkea sinä, eikä aloittaja tai kukaan muu masentunut.
Jos saa syövän ja elinaikaa 1 vuotta max.
Sitten voi nauttia elämästä, pienistä asioista eikä murehtia turhasta.
Kaikki turha masennus ja murehtiminen katoaa. Kannattaa mennä eteenpäin
eikä jäädä murehtimaan.
Kerron kokemuksesta, sillä tunnen syöpäpotilaita läheisinä
Jaa, no on mullakin useilla läheisillä syöpä, eikä se minään herätyksenä kyllä tullut, että voi jestas, nyt pitää alkaa elää. Oot kyllä aika peiton alla ollut, jos vasta sellainen sai sut ajattelemaan. Ilmeisen hyvää ja etuoikeutettua elämää elät muutenkin, kun mielestäsi jokaisella on elämä, josta voi nauttia ja ongelmat niin yksinkertaisia, että mitäs niistä murehtimaan, jos ei saa töitä, ei ole rahaa, eikä ruokaa, ehkä kohta kattoakaan pään päällä, eikä ketään kiinnosta. Et välitä todellisuudessa sinäkään. Kunhan nautit roolistasi "neuvojana". On se helppoa syyllistää ihmisiä, kun itse nauttii tavalla tai toisella muiden hyväksikäytön tuloksista.
Murtuneen jalan hoitaminen on helpompaa kuin masennuksen hoitaminen. Hoitajat eivät voi vain ottaa masennusta pois niinkuin lääkäri kipsaa jalan ja asia sillä selvä. Halu kuntoutua pitää lähteä omasta itsestäsi. Olin ymmärtäväni, että sinulla on siihen motivaatiota, olet joka tapauksessa hakeutunut oma-aloitteisesti hakemaan apua.
Lääkkeet eivät todellakaan aina ole ratkaisu kaikkeen. Usein myös joudutaan kokeilemaan useita lääkkeitä, ennen kuin löytyy toimiva. Ajattelen itse, että lääke antaa voimia siihen, että jaksaa alkaa kuntouttaa ja hoitaa itseään.
Ehkä sinun olisi hyvä hankkia lisää tietoa masennuksesta, voisit esimerkiksi keskustella siitä hoitotahosi kanssa. Siinä siis ehkä yksi mitä heiltä haluat lisää tietoa masennuksesta, jotta pystyt ymmärtämään sairauttasi.
Kannattaisi myös kertoa, että koet keskustelu avun tärkeänä ja ilman sitä vointisi huononee. Todennököisesti haluat siis tukea kun on vaikeaa ja jonkun
luotettavan ihmisen jonka kanssa voi keskustella.
Voisit kysyä heiltä neuvoja itsehoitoon. Onko ehkä jotain harjotteita jota voisit tehdä, neuvoja ja keinoja siis, jos koet ,että lääkkeistä ei hyötyä ole.
Jos omalla paikkakunnallasi on mielenterveysyhdistys niin siellä voidaan järjestää vertaistukea, esim masennusryhmiä tai ehkä saada henkilökohtaisen vertaistukihenkilön, jolla on kokemusta myös masennuksesta.
Jotkut kaupungit tarjoavat tukea myös toimintaterapian kautta, esim vesijumppaa ,kädentaitoryhmiä ja keskusteluryhmiä.
Jaksamisia
"Asennekysymys"
Sairastin pahanlaatuisen syövän. Ennuste oli huono. Selvisin, sain vielä pahemman ruumiillisen sairauden ja sen päälle masennuksen. Asenteessa ei edelleenkään löydy mitään positiivista. Musta masennus vie syvyyksiin.
TV ssä oli ohjelma : Ihmisellä on kahdet aivot. Hmmmm päässä on aivot mutta suolet onkin ne toiset aivot.
Tutkija kertoi, että aivot keskustelee suolien kanssa samoila hermosoluilla keskenään. Aivojen endirfiinit tu hyvän olon sen mitä syöt. Vatsasi ja suolten kautta kaikki kulkee paitsi happi keuhkoista.
Tätä olen ajatelut liki 25 v reumaa sairastanut ja masennuksia on ollut. Em tukittuani suolet on ne joita sinun on hoidettava.
Jätä vehnäjauhopohjaiset ruuat . Paras ala käyttämään orgaanista rikkiä. Ota alkuun sokki hoitoja puhdista suolesi . Olosi korjaatuu.
Mulla oli valtavat ilmavaivat ja epämukava olo. Vaihdoin ruokavaliota gluteiinittomaan.
Vasta kun hankin apteekista sellaisen sitruunaisen makuisen suolen thjennys paketin, jossa piti juoda pariin otteeseen abaut litra litkua, niin se sitten puhdisti suoleni. Vissiin huonot bakteerit lähti pois ja turvotus loppui.
Kaikki saavat oman annoksensa aikanaan, joten huolta siitä ei ole. Nauttikaa odotusajasta.