Haluaisin kuulla mielipiteitä tästä jutusta... Mulla on tapana aina katsoa itseäni muiden silmin ja jos monta ihmistä seuraa puhettani yhtäaikaa, en pysty kohdistamaan katsettani heihin kaikkiin, koska muuten ajatukseni herpaantuvat ja saatan mennä lukkoon. Jos joku aloittaa keskustelun kanssani, kohdistan katseeni vain häneen, enkä välitä vaikka muut kuuntelevat. Vai onko sosiaalisesti hyväksytympää katsella kaikki ihmiset läpi, vai vain keskittyä siihen joka on jutun aloittanut? Kun olen nähnyt myös sellaisia ihmisiä jotka ottavat katsekontaktin kaikkiin puhuessaan samalla. Mä myönnän kyllä olevani vähän sosiaalisesti rajoittunut, mutta vapaudun kyllä kun saan olla tavallaan "ihminen kerrallaan".
katsekontakti jutellessa
syvällinen.
8194
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo on sairasta.
Kyllä pitää kiinnittää katse jolle puhuu, mutta jatkuva tuijottaminen silmiin saattaa tuntua ahdistavalta puhekumppanista. Jos välillä vilkaisee ja niin sekin saattaa tuntua mulkoiluta. Siihen pitäisi löytyä se sopiva luontevuus.
Minä yleensä katson toista ihmistä ensin, ennen kuin aloitan oman puheenvuoroni, muutaman kerran puhuessani, sekä lopuksi. Muuten katselen huoneen vastapäistä nurkkaa, koska silmiin tuijottaminen häiritsee ajatteluani sekä puheen prosessointia. Suuremmasta joukosta en osaa sanoa mitään. En yleensä pääse suurempaan joukkoon keskustelemaan. Mutta jos pääsen, esim. opintojen yhteydessä, niin katson joko opettajaa tai muuta "johtavaa jäsentä" muutamia kertoja.
Mitä mieltä olette muuten siitä, jos oma asuintoveri soluasunnossa ei ole näkevinään? Eli siis kun kävelet yhteiseen keittiöön, ja katson asuintoveriasi häntä tervehtiäksesi, hän välttelee sinua ja katsoo täysin eri suuntiin mutta ei kertaakaan sinua. Onko tämä sosiaalista hyljeksintää? Kyseessä ei ole autistinen henkilö.
En tiedä,mitä sanoa tuosta välttelystä. Mutta suomalaisethan ovat tunnettuja välttelijöitä. Tunnen monia, jotka taatusti tuntevat minut, mutta eivät siitä huolimatta katso eivätkä tervehdi vastaan tullessaan. Sellaista se on aina monien kanssa.
Minusta se ei mene noin. Kyllä ihmiset yleensä katsovat, jos tuntevat, ja jopa tervehtivät. Voi tosin olla, että hyvin nuorilla (alle 20 v.) ihmisillä välttelyä on enemmän. Ainakin jos et kuulu samoihin some-piireihin, niin ei olla tuntevinaan, vaikka netin ulkopuolelta tunnetaan. Oma asuintoverini ei ole välttelijä, alussa kaikki meni ihan normaalisti. Sen sijaan edellinen asuintoverini oli välttelijä, mäiskäytti melkein ovensa kiinni kun nähtiin ensimmäistä kertaa. Suostui tosin sitten tervehtimään jatkossa, omassa keittiössä, vaikka talon ulkopuolella ei ollut tuntevinaan.
Kyllä se on niin, että katsekontaktille on ihan tietty koreografia, jota pitää noudattaa. Jos katsot sekunninkin liian kauan, olet narsisti sosiopaattisin piirtein. Jos katsekontakti jää sen sijaan sekunninkin liian lyhyeksi, sinulla on autismi. Käykää ihmeessä tarkistamassa psykiatrilta ne oikeat silmien liikkeet ja katsekontaktien aikarajat. Jos ette käy, niin se on ihan oma syynne, jos elämässä menee kaikki pieleen epänormaalin silmien liikuttelun takia.
Kyllä se näin on, vaikka ilmeisesti "huulta" heitätkin. Ihmiset ovat erittäin herkkiä näille asioille. Jos teet pienenkin sosiaalisen virheen, esim. katsot toista silmiin liian pitkään tai et ollenkaan, tai väärässä kohtaa, on tuomio taattu: olet joko "vajakki", hullu tai perverssi. Vaikka olisit juuri keksinyt aikakoneen... Näin se vaan ihmisen mieli toimii. Koska ihminen on laumaeläin, joka tekee kaikkensa jäljitelläkseen muita ympärillään, ja jopa määrittelee toisen ihmisen henkisen terveyden ja älyn sen perusteella, kuinka hyvin tämä osaa muita jäljitellä. Osuit siis naulan kantaan.
Kaikki 3 sekuntia pidempi tuijottaminen viittaa pedotaustaan,
selvä pedon merkki. Katseen vältteleminen taas ihan selvä
kaappihomouden tunnusmerkki.
Jos tekee molempia, kyseessä seksuaalisen identiteetin valmistumisen
häiriö, henkilö voi olla joko poika nimeltä päivi tai sisko nimeltä pekka.
Heti seuraavalla reissulla mielenterveystoimistolle tämä asia
puheenaiheeksi, tuijottaminen sekuntikellon kanssa.
Samalla voi testata näillä kriteereillä siellä työskenteleviä, mihin
kategoriaan kuuluvat.