Tänä perjantaiaamuna mietin työpisteelläni, että miten ihmeessä olen joutunut tähän tilanteeseen. Onko kohtalolla sormensa pelissä? Kerronpa koko jutun...
Menin vastikään naimisiin itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Ikä ei ole ollut meille koskaan ongelma. Nyt kyllä sekin tuntuu olevan...
Mun on hankala sanoa, milloin ongelmat oikeastaan alkoivat, sillä ihastumista työkaveriinsa on vaikea selittää. Vuosi sitten kuitenkin alettiin työskennellä yhdessä ja pikkuhiljaa se kehittyi enemmän ystävyydeksi. Töihin oli mukava tulla, kun tiesi, että mukava juttukaveri odottaa siellä ja voin puhua hänen kanssaan ihan mistä vain. Olimme tiimi. Tätä siis jatkui vuosi. Kunnes kävimme työporukan yhteisellä viikonloppureissulla, jossa tämä naimisissa oleva työkaverini osoitti selvästi kiinnostusta minua kohtaan eikä vain ystävänä. Silmäpeli ja koskettelu oli mukavaa ja varmasti muutkin työkaverit sen huomasivat. Emme kuitenkaan välittäneet siitä. Typerää.. Pienessä sievässä ja muutaman hitaan jälkeen tulin siihen tulokseen, että tämän on loputtava ja haluan sen loppuvan suudelmaan. Työkaveri oli kovasti tätä vastaan, mutta suostui lopulta halaukseen ja poskisuudelmaan. Niinpä lähdimme toisten katseiden alta rauhaisempaan paikkaan ja olimme aluksi vain lähekkäin ja lopulta suutelimme tosi himokkaasti. Olisimme varmasti päätyneet sänkyyn, jollen olisi toppuutellut miestä. Päätimme heti, että asiasta ei keskustella enää ja jatkamme molemmat normaalisti elämää aviopuolisoidemme kanssa. Toisin kävi. Ainakin minulla. Kotiin tullessa en osannut enää muuta ajatella kuin sitä suudelmaa ja mitä olin tuntenut miestä kohtaan. Se oli jotakin aivan selittämätöntä. Mutta itsehän lupasin, että tähän se päättyy ja asia jätetään sikseen. No töissä olimme kuin ennenkin ja kärsin nähdä työkaveria, joka vaikutti kuin tapahtuneella ei olisi ollut häneen niinkään suurta vaikutusta kuin minuun. Kaiken lisäksi he muuttivat naapuriimme ja hän jättää työyhteisömme kokonaan. Hyvästelyt on vielä edessäpäin enkä tiedä mitä tehdä. Hän asuu kuitenkin vieressäni, mutta toisen naisen kanssa. Onko tämä vain hupsua ihastusta, oman avioliiton loppu vai tosi rakkautta? En voi puhua asiasta kenellekään eli te olette ainoita, jotka voitte puhua minulle järkeä.
Menin vastikään naimisiin itseäni huomattavasti vanhemman miehen kanssa. Ikä ei ole ollut meille koskaan ongelma. Nyt kyllä sekin tuntuu olevan...
Mun on hankala sanoa, milloin ongelmat oikeastaan alkoivat, sillä ihastumista työkaveriinsa on vaikea selittää. Vuosi sitten kuitenkin alettiin työskennellä yhdessä ja pikkuhiljaa se kehittyi enemmän ystävyydeksi. Töihin oli mukava tulla, kun tiesi, että mukava juttukaveri odottaa siellä ja voin puhua hänen kanssaan ihan mistä vain. Olimme tiimi. Tätä siis jatkui vuosi. Kunnes kävimme työporukan yhteisellä viikonloppureissulla, jossa tämä naimisissa oleva työkaverini osoitti selvästi kiinnostusta minua kohtaan eikä vain ystävänä. Silmäpeli ja koskettelu oli mukavaa ja varmasti muutkin työkaverit sen huomasivat. Emme kuitenkaan välittäneet siitä. Typerää.. Pienessä sievässä ja muutaman hitaan jälkeen tulin siihen tulokseen, että tämän on loputtava ja haluan sen loppuvan suudelmaan. Työkaveri oli kovasti tätä vastaan, mutta suostui lopulta halaukseen ja poskisuudelmaan. Niinpä lähdimme toisten katseiden alta rauhaisempaan paikkaan ja olimme aluksi vain lähekkäin ja lopulta suutelimme tosi himokkaasti. Olisimme varmasti päätyneet sänkyyn, jollen olisi toppuutellut miestä. Päätimme heti, että asiasta ei keskustella enää ja jatkamme molemmat normaalisti elämää aviopuolisoidemme kanssa. Toisin kävi. Ainakin minulla. Kotiin tullessa en osannut enää muuta ajatella kuin sitä suudelmaa ja mitä olin tuntenut miestä kohtaan. Se oli jotakin aivan selittämätöntä. Mutta itsehän lupasin, että tähän se päättyy ja asia jätetään sikseen. No töissä olimme kuin ennenkin ja kärsin nähdä työkaveria, joka vaikutti kuin tapahtuneella ei olisi ollut häneen niinkään suurta vaikutusta kuin minuun. Kaiken lisäksi he muuttivat naapuriimme ja hän jättää työyhteisömme kokonaan. Hyvästelyt on vielä edessäpäin enkä tiedä mitä tehdä. Hän asuu kuitenkin vieressäni, mutta toisen naisen kanssa. Onko tämä vain hupsua ihastusta, oman avioliiton loppu vai tosi rakkautta? En voi puhua asiasta kenellekään eli te olette ainoita, jotka voitte puhua minulle järkeä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rakkautta ei voi pakottaa.