Masennukseni liittyy olennaisesti työttömyyteen. Olen n. 40-v nainen. Olen naimisissa ja mulla on kaksi lähes aikuista lasta. Taloudellinen tilanne on silti melko hyvä nykyään.
Olen tehnyt pelkkiä pätkähommia koko ikäni. Olen kouluttautunut kahteen ammattiin, mutta vakihommaa en ole koskaan saanut. Nyt olen ollut vuoden työttömänä. Sitä ennen oli rankka koulutus ja työjakso, joka vei voimat pitkäksi aikaa. Mulla oli masennuslääkitys puolisen vuotta, mutta lopetin sen pari kuukautta sitten. Nyt syön E-epaa ja karnosiinia, joilla pärjään melko hyvin. Ajattelin, etten voi syödä masennuslääkkeitä työttömyyteen jos vain pärjään jotenkin muuten.
Masennuksen pääsyy on juuri työttömyys ja koko pätkittäinen työmenneisyys. En jaksaisi aloittaa aina alusta, kun tiedän, että homma jatkuu vain määräajan. Olen kuitenkin yrittänyt aina tehdä työni mahdollisimman hyvin. Toisaalta tiedän olevani ihan hyvä työntekijä, toisaalta itsetuntoni työasioissa on ihan nolla, kun kovasta yrittämisestä huolimatta en ole onnistunut saamaan vakituista työtä. Ei riitä, että olen opiskellut kaksi keskiasteen ammattia, tehnyt työni hyvin ja muuttanut paikkakuntaa, jotta työllistyisin.
Valoisa puoli asiassa on se, että olen saanut aikoinaan olla paljon lasteni kanssa ja hoitaa heitä itse. Nuorempikin on jo lukiossa, joten se aika on jo ohi. Toki lapset vieläkin tarvitsevat minua, mutta eivät kokoaikaisesti.
Nyt alkaa tuntua siltä, että ikääkin on jo liikaa työmarkkinoille, vaikka omasta mielestäni olen hyvässä elämänvaiheesssa, kun lapset on jo isoja ja olen muuten terve. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia tai ajatuksia? Olisi myös mukava kuulla mitä tilanteestani ajattelette.
Olen tehnyt pelkkiä pätkähommia koko ikäni. Olen kouluttautunut kahteen ammattiin, mutta vakihommaa en ole koskaan saanut. Nyt olen ollut vuoden työttömänä. Sitä ennen oli rankka koulutus ja työjakso, joka vei voimat pitkäksi aikaa. Mulla oli masennuslääkitys puolisen vuotta, mutta lopetin sen pari kuukautta sitten. Nyt syön E-epaa ja karnosiinia, joilla pärjään melko hyvin. Ajattelin, etten voi syödä masennuslääkkeitä työttömyyteen jos vain pärjään jotenkin muuten.
Masennuksen pääsyy on juuri työttömyys ja koko pätkittäinen työmenneisyys. En jaksaisi aloittaa aina alusta, kun tiedän, että homma jatkuu vain määräajan. Olen kuitenkin yrittänyt aina tehdä työni mahdollisimman hyvin. Toisaalta tiedän olevani ihan hyvä työntekijä, toisaalta itsetuntoni työasioissa on ihan nolla, kun kovasta yrittämisestä huolimatta en ole onnistunut saamaan vakituista työtä. Ei riitä, että olen opiskellut kaksi keskiasteen ammattia, tehnyt työni hyvin ja muuttanut paikkakuntaa, jotta työllistyisin.
Valoisa puoli asiassa on se, että olen saanut aikoinaan olla paljon lasteni kanssa ja hoitaa heitä itse. Nuorempikin on jo lukiossa, joten se aika on jo ohi. Toki lapset vieläkin tarvitsevat minua, mutta eivät kokoaikaisesti.
Nyt alkaa tuntua siltä, että ikääkin on jo liikaa työmarkkinoille, vaikka omasta mielestäni olen hyvässä elämänvaiheesssa, kun lapset on jo isoja ja olen muuten terve. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia tai ajatuksia? Olisi myös mukava kuulla mitä tilanteestani ajattelette.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yritä ajatella, ettei vika ole sinussa, vaan työttömyyttä on vaan niin paljon, ettei töitä tahdo mitenkään kaikille löytyä. Trendi on sellainen, ettei poislähtijän tai eläkkeelle jäävän tilalle oteta ketään, käytetään tarvittaessa pätkätyöläisiä. Sillä tavalla työntekijästä pääsee helpommin eroon sitten, kun tarve taas vähenee.
Tämä vuosi on osakeyhtiöillä tosi hankala, toivotaan että ensi vuonna töitä on taas tarjolla enempi. Koska osinkoveron hyvitysjärjestelmä puretaan vuodenvaihteessa, kaikki yritykset yrittävät saada maksettua osakkailleen mahdollisimmat suuret lisäosingot vielä tämän vuoden aikana. Siitä taas on sellainen seuraus, että mm. palkkakuluista yritetään säästää. Ehkä siinä menee vielä vähän ensi vuottakin, ennen kuin yritykset saavat taas taloutensa tasapainoon ja toivottavasti palkaavat sitten lisää työntekijöitä. On siinä sellainenkin mahdollisuus, että huomaavat taas että vähemmälläkin väellä työt tulevat tehtyä. Pitemmällä aikavälillä se tosin johtaa taas sairastavuuden kasvuun.
Itse olen saanut aina olla töissä, joten en oikeasti tiedä, miltä työttömyys tuntuu. Mutta työnhaku on silti tuttua. Ensi vuonna saavutan puolivälin 40 ja 50 välillä ja aloitin silti juuri uudessa työssä. Mielestäni työnantajapuolikin on jo huomannut, että tässä iässä ollaan vasta puolivälissä työelämää. Ja kuten itsekin sanoit, ollaan sellaisessa elämänvaiheessa, missä lapset on saatu jo maailmalle ja on oikeasti mahdollista keskittyä 110-prosenttisesti työhön. Vauhti ei ole vielä hiipunut ja työntekohalut on tallella.
Kun olet menossa työhaastatteluun, yritä arvata ennakolta, mitä työnantaja kysyy. Mieti kysymyksiin vastaukset valmiiksi. Itse valmistelin vastaukset edellisellä kerralla juuri tuohon liian vanha kysykseen. Tosin sitä ei sitten kysyttykään. Muutenkin hain miesten työtä ja varmasti siihen oli oletettu mies otettavan, mutta sillä kertaa kävi toisin. Tämä viimeinen vaihto oli seurausta edellisestä työstä, joten ajattelen täyttäneeni miehen mitat oikein hienosti.
Kun haet työtä, ajattele että voit vain voittaa. Sehän on totta. Jos et saa työtä, mikään ei muutu. Mutta jos saat työn, olet voittanut. Asenteella on yllättävän suuri merkitys. Se näkyy, jos ajattelet itse, että en minä kuitenkaan kelpaa.
Jotenkin sain kirjoituksestasi sellaisen käsityksen, että olet oikein "fiksu" ihminen. Yritä uskoa se itsekin todeksi. Kirjoituksesi on sillä jouheva, että ihmettelen, ellei sinuun suhtauduta vakavasti työnhakutilanteessa. Jos sitten et tulekaan valituksi, se luultavasti johtuu siitä, että jollakin toisella oli sillä kertaa sopivampi tausta. Se ei kuitenkaan tee sinusta huonoa hakijaa. Yhteen paikkaan otetaan valitettavasti vain yksi työntekijä.
Kiitos viestistäsi ja hyvistä kommenteista. Työnhaku jatkuu...