Mitä voi tehdä aivan järkyttävän ahdistuksen tullessa? Su-ma yönä tuli ihan hirvee ahistus, ekaa kertaa pitkästä aikaa. Viimeks tuli joskus marraskuussa. Kokoajan mielessä pyöri että hyppään alas parvekkeelta (10krs), että ei vaan oo muuta vaihtoehtoa. Ajattelin viiltää ranteet auki ja olisin vetäny vrm lääkkeitä jos olis jtn ollu. (tuskin oikeessa tilanteessa olisin tehny mtn, mut sillon se vaan tuntu siltä että pakko päästä pois...)
Mut sit jos tulee uudestaan hirvee ahistus, yleensä yöllä, ni mitä sillon voi tehä?? Ne päivystyksessä istumiset on jo niin nähty. Helppo sanoo ennen sinne menoo pahasta olosta ja itsariajatuksista, mut sit ku pitäs lääkärille kertoo ni sanon aina vaan että oli paha olo mut meni jo ohi ja haluan kotiin.
Mitä tehä hirveän ahistuksen tullessa??
paha-ahistus kivuista
20
239
Vastaukset
- ei siihen kuole
Jos ahdistaa, niin ajattelen, että tämä menee kyllä ajallaan ohi. Älä panikoi, yritä rentoutua tai ole vain.
- YLÖS ULOS JA LENKILL
Vanha kansa tiesi vastauksen elinkelvottoman porukan saamiseksi elinkelpoiseksi, = FYYSISTÄ RASITUSTA, ilman ssri-myrkkyjä, niin kohta vointi paranee.
- outo mecanik
paha ahistus
Outo juttu mutta aspiriini jo muuttaa ahdistukseen vaikuttavaa kemiallista tilaa niin, että se lieventyy. Meikää jopa rentouttaa. Varaa aspia siis saataville jo ennen kuin kaikki luukut ovat kii. - ap--
Pyh ja pah suoraan sanottuna... Laitoin eilen vähän palautetta ks.juttelupaikkaan josta ne laitto sen kirjeen. Lääkäri soitti ja sano että mehän sanottiin sulle viime kerralla niistä vaihtoehdoista, kuten siitä että voi mennä tk:seen juttelemaan psyk.sairaanhoitajille max 10kertaa. Olin vaan silleen että ei oo kyllä viime kerralla eikä aiemminkaan kerrottu mitään tuollasta. Se vaan että ei ehkä ihan noilla sanoilla.
Mistään terveyskeskuksen psyk.sh:sta ei ole koskaan juttelupaikassa käydessä sanottu kertaakaan! Eivät tunnu itekään tietävän että mitä puhuvat... No onneks se soitti, niin saanpahan ainakii sen viimeisen loppuraapustuksen, jonka se sano tekevänsä. Eka sano että et varmaan halua lukea sitä. Sanoin että haluan. Sit se sano että lähettää postissa. Luulis, että automaattisesti lähettäis itseä koskevia tietoja eikä niin että pitää erikseen pyytää?!?!
Sit se sano sitä että ymmärrän ettet halua jatkaa siellä käyntiä. Mä en suoranaisesti sillon siinä viestissä niin sanonut. Sanoin vaan että siellä on vaikeeta käydä, koska se on niin ahdistava paikka ja kun kukaan ei lupauksista huolimatta suostu käymään sen paikan ulkopuolella..- paniikkihäiriö?
Mulla oli myös ennen joskus pahoja ahdistuskohtauksia. Jos ne oli illalla opin ottaan unilääkettä sen verrsn, että nukun. Nukkuessa ei ahdista! Sitten käytin lääkkeitä kuten Temesta., Opamox ja Diapam. On vaan muistettava, ettei ota lääkkeitä liikaa, eikä silloin kun voi hyvin. Kesti kyll kauan päästä niistä kuiville, mut enää en käytä. Ei ole tarvinut. (no kerran vuodessa oon nykyään saanut kohtauksen, jossa itken ja paiskon tavaroita seinille, mutta se menee ohi.) yritä tehdä kaikkee,mistä pidät, oli se sitten mitä tahansa ja puhua ihmisille, jos se vaan on mahdollista?
.Hei,
Vaikeassa elämäntilanteessa kannattaa hakea keskusteluapua auttavilta tahoilta.
Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.
Ohessa Suomen Mielenterveysseuran tarjoamat palvelut. http://www.mielenterveysseura.fi/fi/etusivu/tukea-ja-apua-0
Esimerkiksi Valtakunnallinen kriisipuhelin, jonka numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, viikonloppuisin ja arkipyhinä klo 15-07. Puhelut maksavat vain operaattorin veloittaman puhelumaksun.
Jos koet, että haluat kertoa olostasi lisää kirjoittamalla voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net ).
Ystävällisin terveisin,
SOS-kriisikeskus- masennus tuhoo
kärsin itse masennuksesta ja tulee myös noita suunnattomia suru, ahdistus tms. kohtauksia . omalla kohdallani ei siihen auta mikään ne tulee ja menee ensin masentaa 100% sitten se aikanaan tippuu 50-75% mikä on mun normaali tla nykyään.
pahimmissa tilanteissa saatan yrittää kirjottaa ajatuksii ja mielialaa
ylös et tälleen tunsin koin ajattelin niin mä teen.
sitä voi sitten näyttää kun menee amattilaiselle juttelee,kannattaa kokeilla se saattaa auttaa .
tosin nykyään sekin alkaa ahdistamaan enkä tahdo jaksaa kirjottaa ylös ja alan tunteen et mahtaako sekään vaan oikeesti auttaa
ei se päivystykseen meno mitään auta ei mua sillä hetkellä kun mun vuoro tulee niin enää ahdista/masenna
ja mitä se puhuminen edes auttaisi uskon että ei se juurikaan auta
pitäisi löytää muu keino, lääkeet voi auttaa mutta koen että se on enemmänkin asian siirtämistä. luulisin että masennus pitäisi käydä itsensä kanssa läpi ja työstää silloin kun ei masenna et mistä se johtuu et joskus masentaa ja mitä sille voi tehdä mutta eihän se onnistu.
kun kukaan ei ymmärrä amattiauttajat siis kun et itsekkään ymmärrä ,niin ei ne vo tietää. ainoot jotka saattavat tietää ja ymmärtää ovat toiset masentuneet. mutta miten ne kohtaavat eivät mitenkään ehkä tääl tai sit jotain, mutta jaksavatko masentuneet sitten toisiaan vaikee sanoo mutta uskon että ne ehkä parhaiten ainakin ymmärtäisivät.
alan pikkuhiljaa uskomaan että omalla kohdallani ainakin niin vertaistuki olisi kaikkista parhain ainakin tohon yleistilaan.
itselläni suurin osa masennukseta/ahdistuksesta kumpaa sit on johtuu jostain mistä en tiedä eikä sille löydy syytä niin yritä siinä sitten muka käsitellä sitä, oma masennukseni kun viel voi tulla koska vaan missä vaan miten vaan niin että silleen et yritä siinä sitten olla. amattilaiset neuvoo et älä ajattele tai tee jotain kivaa mut kun kivankin tekeminen ahdistaa jos ns. kohtaus tullee silloin. helppohan se on sanoo tulkaa itse meidän masentuneiden asemaan niin tiedätte et ei se toimi ja onnistu niin- ap...
Nää olot johtuu tost polvi/lonkkakivusta, se ion vaan jotain järkyttävää varsinkii ku menee nukkumaan ni kivut alkaa ennen nukahtamista. En oo pystyny kohta 2viikkoon nukkuu kunnolla. Joka yö unimäärä vähentyny vaik olis menny ajoissakii nukkumaan. Eilen menin klo 24 jälkeen nukkuu ja herätys oli 8. Pyörin johonkii 3-4 asti sängyssä, oli vaan mahotonta nukkua. Sit koko päivän olo oli ku puolikuolleella ku väsytti helkkaristi, mut eip sitä kesken muuton nukkumaan pääse.
Tuntuu että kohta pää hajoo ku ei saa ikinä enää nukuttua. Jotkut unilääkkeet tmv olis tähän ihan turhia koska nukkumattomuus on seurausta todellisesta ongelmasta joka on polvikipu, johon taas ei saa mitään apua. Sen on fysiatri todennut ettei tiedä miten sen kivuttomaks sais ja fysioterapeutti sano että arcoxia 60mg:stä ei saa vahvempia kipulääkkeitä. Se on sit elettävä elämäää ainaisen kivun kanssa. Kiinnostaa hirveesti. Toisin sanoen en varmaan koskaan pääse kivusta eroon ja sekös vasta turhauttaa ja kyllästyttää. Koskee silmiin ku väsyttää mut taas rupee polvi kipeytyy sillei ettei tästä he*vettiäkään tuu. Mä jo aavistan sen että vkl:na on super pskaolo jos ei saa tänäkää yönä nukuttua.
Mut ei siihen pskaanoloon mitään apua saa, niinku ei h*lvetillisiin kipuihinkaan, on vaan kärsittävä, mut entä ku ei jaksa, entä kun on lopenkyllästynyt kipuihin? Ft vaan sanoo että se pitää vaan kestää. Niin no itsemurhahan ei ole rikos, sekinkun käy mielessä melkein joka kerta kun on stnalliset kivut...
Mulle tulee välillä ihan kamalia ahdistuskohtauksia, en tähän päivään mennessä oo keksinyt miten niistä pääsisi eroon nopeemmin.. Mulla on siis masennus ja yleensä oon myös lievästi ahdistunut, vaikka vain äidin luona tai kaupassa käymässä. Sitte jossain vaiheessa se menee aina siihen että yleensä illalla ahdistun ihan hirveesti, joskus jokun tietyn asian takia mut aina siihen ei oo mitään varsinaista syytä, paitsi tää jatkuva masennus ja epätoivo. Jos alkaa ahdistaa niin itken ihan hulluna, olo on helvetin kamala, oon niin epätoivonen että mietin aina että pitäisikö mun kuolla.. En mä oikeesti haluu kuolla,noin yleisesti ottaen, mut se olo on vaan sellane, tuntuu etten ikinä voisi olla onnellinen, että mut on tuomittu epäonnistumaa. Yritän ajatella että kyllä tää tästä, ei elämä tähän lopu, kuitenkin aina harkitsen itsemurhaa, vakavasti tai vähemmän vakavasti. Liian usein ahdistus kestää liian kauan ja saatan viillellä tms. Kävin maanantain ensimmäisen kerran yhen sairaanhoitajan luona, olisi tarkoitus käydä siellä puhumassa mun ongelmista. En taaskaan saanut sanottua kunnolla millane olo mulla on, sanoin vaan jotain tyylin että ihan hyvin menee, vähä masentaa. Vaan kun en osaa suoraan sanoa että mulla on kamala olo jatkuvasti enkä tiedä mitä teen osastolle en missään nimessä haluu, siellä olosta mun ongelmat suurimmaksi osaksi johtuukin. No, sen käynnin jälkeen olin taas pettynyt itteeni, vihasin itteeni ja illalla alkoi sitte ahdistaa taas tosissaan, Viiltelin taas ja nyt oon vielä vihaisempi itelleni.. Olin vuoden viiltelemättä, enää en pystynyt hillitsemään itteeni. Vihaan tätä, vihaan olla heikko, vihaan sitä että tarttee apua. Toisaalta en tiedä pystynkö luottamaan siihen sairaanhoitajaankaan, oon pettynyt kaikkiin ihmisiin, kaikki pettää mut lopulta enkä voi luottaa.. Ainoo ihminen joka ei pettänyt mua vaan yritti auttaa, oli mun entinen psykologi, nyt oon liian vanha käymään sillä ja se ahdistaa. Se oli mun elämän tukipilari, ainoo joka kuunteli ja otti tosissaan, ja nyt en enää näe sitä ikinä. Ja nyt pitää vaan yrittää ottaa rennosti ja keskittyä elämiseen sen sijaan että miettisi kuolemista, ongelma onkin siinä että miten se onnistuu..
- ap...
Keskiviikkona oli varmaan pahin ahistus ikinä! Äiti tuli käymään ja tapansa mukaan valitti. Monet on sanoneet että älä ota sitä äitis sanomisia ittees, mut sillon ke palo totaalisesti hermo. Oli jo pskaolo ennen sen tänne tuloa, ni sit ku se vielä rupes valittaa, ni soppa oli valmis. Otin ekan käteen osuvan tavaran, pinsetit, ja laitoin sen terän vasempaan käteen, painoin kovaa ja vedin kolmesti. Siinä vaiheessa äiti haukku hulluks ja sano että onpa hyvä että tukihenkilös tulee rapussa vastaan. Mä menin vessaan, samalla äiti lähti pois mun kotoo. Sit katoin mitä käteen tuli. Olin sillei, että voi h*lvetti, mitä tuli tehtyä.
No sit tukihenkilö soitti ja itkin ihan v*tusti ja kerroin sille mitä kävi. Se kysy että pitäskö lähtee päivystykseen. Sanoin että en mene sinne vaikka olis mikä tilanne. Sit piti kertoo vuotaako kädestä verta. Ei siitä kertaakaan sillei vuotamalla vuotanu. Vähän tuli paperiin ku laitoin sen siihen.
Sit ku tukihenkilö tuli tänne, ni en suostunu kertoo sille mitään siitä, en vaan pystyny... Olisko se pakottanu lähtee päivystykseen jos olisin näyttäny käden?? Tänään, torstaina oli sit vaihteeks tosi hyvä päivä, kaduttaa nyt ihan vtusti ne hemmetin viiltelyjäljet, mut onneks ei tullu syvempää haavaa.
Siel juttelupaikas jossa kävin, ni se psykiatri soitti viikko sitten ja sano että voi mennä tkseen juttelee psyk.sh:lle sen 10kertaa. Ihan hyvä idea silleesti, mut mä en voi kaiken kokemani jälkeen soittaa sinne. Esim mulla on varvas tulehtunu, se on ollu sitä syksystä asti, en vaan -pysty- soittaa sinne, vaikka varpaan kohdalla olis jo vähän pakko... En mä saa kuitenkaan kysytyks silt lääkäriltä siitä psyk.sh-jutusta. Pelottaa vaan, että se sattuis jotenkii näkee ne jäljet käsis. Vaik eihän ne voi laittaa aikuista ihmistä osastolle pelkän viiltelyn takia? Mut entäs sit jos on viiltelyä ja itsemurha-ajatuksia??! Mulla ei ole minkäänlaista luottoa lääkäreihin enää.
Miten voi koskaan saada pskaan oloon ja niihin ajatuksiin sekä viiltelyyn apua, jos ei pysty kellekään lääkärille niistä kertomaan? Kädessä on taas melkein 10 jälkee, yks sellanen pitkä, melkein kyynärpäästä ranteeseen käden suuntaisesti, muut on sillei toistepäin. V*tuttaa nää jäljet, ku ei ne koskaan kuitenkaan pois lähe... Enkä ees tiiä miks viiltelin ku ei se auta, edes siinä tilanteessa.
Taas on sellanen olo, että tulee pskaolo. Miten se olikii joulun aikaan ihmeen kauan poissa. Ja ku ei oo nyt mitään kipuja tmv, ni joo kuunteleppa sit kaikki yöt naapureiden mölinää. Viikon ajan mölisseet aina heti ku hiljaisuus alkaa klo 22. Äsken soitin poliisit, ku naapurit mölis. Hetken ajan ku poliisit ajo auton rapun etteen, ni kävi mielessä, että kysyn että mitä voi tehä ku on itsetuhoisia ajatuksia. Olisko ne soittanu ambulanssin paikalle ja taas sama rumba? En oo kertaakaan päivystyksestä apua saanut, vaik oon monta kertaa ite mennyt. Aina siinä vaiheessa ku sinne menee, on sellanen olo, että joo tää on nähty, kiitti mulle riitti.
Mä en vaan pysty kellekään lääkärille sanoo totuutta tästä olosta, vaikka kuulemma se tk:n omalääkäri on mukava.
Ahistaa!!!
- capt. cöpenick
Opettele käyttämään oman elimistösi bioenergiaa, sitä muutenkin pitää sinua hengissä. Kätesi ovat myös antenneja.
Lepäät selälläsi. Vasemman käden pidät sivulla, sydämen puolella. Laita oikea käsi alavatsan päälle niin, että sormet ylittävät selkäydinlinjan.
Hengittele tasaisesti niin, että uloshengitykset ovat hiukan pitempiä kuin sisäänhengitykset.
Jokaisella uloshengityksellä pahaolo, myös kipusi hiukan alkaa lieventymään.
Jos voit, ohjaa samalla mielikuva mieluiseen kesämaisemaan vaikka lapsuuden ajoilta.
Toisiin tää yksinkertainen keino vaikuttaa yksinään, toiset tarvitsevat tähän ulkopuolisen apua. - Kansakunnan omatunto
Lopeta päihteiden käyttö. Tai muuta jokin muu seikka elämästäsi mistä tuo ahdistus antaa viitteitä. Ahdistuksen paras puoli on siinä, että sitä seuraa aina muutos.
Onnea parempaan huomiseen- ap...
En käytä mitään päihteitä. Alkoholia en ollenkaan, en polta enkä mitään muutakaan, enkä oo koskaan tehnytkään. Alkoholiakin maistanu kaks kertaa, joista kumpikin kerta melkein pakolla, ku kaveri pakotti..
Ahistus johtuu eräästä ihmisestä ja sen touhuista. En ole kyseisen tyypin kanssa tekemisissä, mutta sen uhkailuista kaikki pskaolo ja ahistus sai alkunsa. Edelleenkin se pskaolo johtunee siitä, koska joutuu viattomia lapsiparkoja miettimään, kun ovat sekopään armoilla.
Polviasia on varmasti myös siihen oloon syyllinen, samoin kun teini-iässä tapahtuneet kauheudet... Mut miten missään terapiassa vois noista puhua, ku ainakii se edellinen sanoi että vanhoista asioista ei puhuta, piste. Ehkä niistä puhuminen vois auttaa? - ap...kyllästyttää
ap... kirjoitti:
En käytä mitään päihteitä. Alkoholia en ollenkaan, en polta enkä mitään muutakaan, enkä oo koskaan tehnytkään. Alkoholiakin maistanu kaks kertaa, joista kumpikin kerta melkein pakolla, ku kaveri pakotti..
Ahistus johtuu eräästä ihmisestä ja sen touhuista. En ole kyseisen tyypin kanssa tekemisissä, mutta sen uhkailuista kaikki pskaolo ja ahistus sai alkunsa. Edelleenkin se pskaolo johtunee siitä, koska joutuu viattomia lapsiparkoja miettimään, kun ovat sekopään armoilla.
Polviasia on varmasti myös siihen oloon syyllinen, samoin kun teini-iässä tapahtuneet kauheudet... Mut miten missään terapiassa vois noista puhua, ku ainakii se edellinen sanoi että vanhoista asioista ei puhuta, piste. Ehkä niistä puhuminen vois auttaa?Ahistaaa!!! Kävin sukulaislastenkaa eilen ja tänää luistelemassa. Jouduin tekee äkkiliikkeen ku nostin pikkulikan jäältä ylös, polvi muljahti. Ajattelin etät ei hemmetti, taas se alkaa. No tänään se taittu taaksepäin ja nyt on turvoksissa ja kipee. Pitäs vissiin soittaa sitä hoitavalle lääkärille siitä että se on edelleen kipee. Mut mä en jaksa! Se ei viimeksikään ottanu mitään kantaa mun kysymyksiin, vaan koki tärkeemmäks ruveta samaan aikaan selostaa lääkäriopiskelijalle jotain polven lihaksia! Mä en oikeesti enää jaksa tätä. Yks päivä tuli viilleltyä, nyt on taas sellanen olo että vois viiltää ranteet auki, ei täs mitään iloo ole, ku mitään normaalia ei voi tehä ku aina on polvi, polvi, polvi!!!
- Ystävyydellä
Olen uupunut huokaamisesta. Joka yö itken vuoteeni märäksi ja kastelen leposijani kyynelilläni. Silmäni ovat murheesta hämärtyneet, himmenneet kaikkien vastustajieni tähden. Menkää pois luotani, kaikki väärintekijät, sillä Herra on kuullut itkuni äänen. Herra on kuullut anomiseni, Herra ottaa rukoukseni vastaan." Ps. 6:7-10 Antakoon Jeesus Sulle rauhan, käänny Hänen puoleensa :)
- sofiiiii
Sinä itse omat väärintekijäsi luot ja heidän satuttaa sinua annat, niin kauvan kuin toinen sinut itkemään saa et tule koskaan saamaan rauhaa päällä maan.
Kaiken viisauden loppu on rakkaus.
- yksi vinkki
Nyt kannattaa ensimmäiseksi etsiä tuohon polveen apua. Mene jonnekin jossa sua ei ennestään tunneta. Omat hoitotahot ovat selvästi sairastuneet ns. sokeaan pisteseen eli hiedän omat luulot potilaastaan ovat päässeet vaarallisesti valloilleen ja ohjaavat käytöstä.
Urheiluhieroja voisi olla apu. Itselläni oli polvikipu johon ei löytynyt syytä. Fysioterapeutti laittoi siihen kinesioteippiä ja kävelin sen jälkeen kivuitta vastaanotolta pois. Pyydä kinesioteoppausta. Myös naprapaatti voisi löytää syyn jostain vaikkapa hartioista. Onko lonkkia kuvattu?
Kun olet saanut avun kipuun, voit sitten lähteä siihen ihmissuhdemöykkyyn hakemaan apua.- ap...
Varmaan pitäs sit mennä yksityiselle? Julkisella puolellahan ne näkee koneelta tiedot.
Kinesioteippaus auttaa polveen, en vaan enää jaksa mennä sinne, josta sen teippauksen siihen saa, koska se auttaa vaan sen ajan ku se siinä on. Polvi tuntuu huterammalta vaan sen jälkeen.
Tällä hetkellä tolla jalalla ei voi ees astua kokopainolla koska polvi taittuu taaksepäin. Mulla on alkanu jo usko loppua siihen että polvi koskaan kuntoon tulis...
- Tarvitaan viisautta
Nykyajan ammattiauttajista suuri osa on käynyt liian epäviisaaksi ymmärtämään, että ahdistusta ei saa parannettua hoitamalla oireita, vaan pitää pureutua ja käsitellä sen aiheuttajaa, syytä.
Tämä ilmiö kuvaa kausaliteettitajun pirstoutumista: syy ja seuraus irrotetaan toisistaan, ja "hoidossa" keskitytään oireenmukaisiin tilapäisratkaisuihin. Kaikki on nykyään niin heppoisella pohjalla.
Pyydä apua joltakulta luotettavalta taholta, että hän auttaa sinua etsimään ammattiauttajan, joka suostuu käsittelemään kanssasi ahdistuksesi syytä.
Myös raajakipu on saatava hallintaan. Tässä pätee sama, mikä sielullisella puolella: syy on selvitettävä ensin ja hoidettava pois alta niin hyvin kuin nykymenetelmillä osataan. Mistä raajakipusi alun perin johtuu? Voisiko lonkan ja polven magneettikuvaus antaa valoa tähän asiaan? Hakeudu uudestaan lääkäriin jalkaongelman takia ja sano, että kipu vaivaa sinua ja estää nukkumisen. Oireita tulee myös hoitaa. Ota kipulääke ennen nukkumaan käymistä hyvissä ajoin säännöllisesti.- appp
En mä enää jaksa mennä lääkäriin. Ainakaan sen luo, joka hoiti polvee. Ja sit jos menis tass uudelle lääkärille ni pitäs kaikki selittää alusta ja kaikkee... Oon monen viikon ajan miettiny terveyskeskukseen soittoa, en vaan koskaan saa aikaiseks soittaa. En vaan luota niihin valkotakkisiin senkään vertaa että voisin niille sanoa mitään. Ja tuttu, joka on fysioterapeutti sano vaan että mene polven takia mieluummin sen fysiatrin luo kuin yleislääkärille, koska se tietää enemmän. Nii kyllähän se varmaan enempi tietää, ei vaan suostu ottaa kantaa siihen että onko polvessa eturistiside osittain revennyt, kuten tähystyksessä näkyi, vaiko ei. Ja viime käynnillä kysyin että onko normaalia että kaatumisen jälkeen polveen tulee sellanen syvä kuoppa, ni tää fysiatri ei vastannu mitään, rupes vaan selittää jollekii lääkäriopiskelijalle jotain polven lihasten sijainteja. Sit se sano käynnin päätteeksi että jos polvi on kipeä vielä tammikuussa, ni jätä sille soittopyyntö.
Mä en sinne soita. En jaksa joka kerta mennä sinne ku ei sieltä vastausta saa, on nähty jo monesti...
Tää pskaolo on taas ollu jo monta päivää eikö tunnu häviävän millään...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 743345
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t311921Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681909Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian171446- 281391
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja261308Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61296Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu631207Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101197Kerro nainen
Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.53965