Runoa.

Olit minulle kaikki,
mutta et enää mitään
Uskottelit rakastavasi minua,
mutta ne et tiedä rakkaudesta mitään
Kerroit että olemme pari,
halusit kuitenkin vain huvitella
Näytät olevan rikas,
mutta sisältä niin tyhjä
Et ollut minulle mitään,
vaikka olisin voinut olla enemmän
Jäljelle jää hiljaisuus,
ei enää meitä

Lämmin tunne sisälläni,
kun Sinua taas ajattelen.

Jännitystä odotuksessa,
tuletko jälleen hakemaan.

Koputus olkapäälleni ja
olen taas onnellinen.

Kaunis hetki sylissäsi,
toivon sen kestävän.

Järisyttävä tunne katsoa kasvojasi,
haluaisin suudella huuliasi.

Olen sinun, tunnen sen.

Tulethan taas,
koputtamaan olkapäätä.

Sinun

Tuuli sen kertoi,
kietoutuessaan ympärilleni
kuin jäinen verkko.
Meri sen lauloi,
lyödessään hyiset kyyneleensä kasvoilleni.
Aava ulappa antoi vastauksen
tuhansiin kysymyksiini.
Ohitimme toisemme elämän merellä.
Hetkeksi laskimme ankkurimme,
kunnes tuli aika lähteä.
Ei ollut tarkoitettu
meitä toisillemme satamaksi.

Kuvittelen sinut elämääni.
Keittiööni istumaan
talvisena iltana.
Juomaan kanssani lasillisen
elämän ruusunpunaista viiniä.
Lempeän musiikin
antaisimme kietoutua ympärillemme.
Antaisimme luvan
hukkua toistemme silmiin.
Nukahtaisimme aamuyöstä
vaaleanpunaisen viltin alle.

Se on kuin nousu auringon..
huulillasi hymy..
silmissäsi pilke..
täysin vastustamaton..
se taivaankaaren valaisee..
kasteessa aamun kimaltelee..
vain se että sinut näen..
hetken..
edes hetken..
koko päivän valaisee..
kulkua ihmisen pienen..

tullessa illan..
muistan..
hymysi..
kuin miljoona valoperhosta..
kilpaillen kanssa tähtien..
tuikken silmien..
suloisten..

Kokeilehan jotain vähän tuoreempia ja raikkaampia kielikuvia. Ei lainattuja, tuhannesti luettuja, vaan ihan omiasi.

Kevyt häivähdys.

Pehmeä lämpö
sinussa

Polttaa.

Oikeassa toki olet..
näin vain käy..
joskus ajatus vain uupuu..
väsyy melskeeseen maailman..
se vain hiipuu..
lailla liekin jota ruokita ei..
se vain hiljaa loppuu..
hiillokseen vaipuu..
aika lopettaa on..

Aika juoksee
Kenen luokse
Vaan on huilattava hetki
jotta jatkuu taas retki
Öitä!

Sanoit minulle:
Sulje silmäsi, kuuntele.

En osannut

Sisälläni suuri hämmennys
joka on vielä minulle tuntematon.

Maapallo pyörii
elämä jatkuu
ympäristö muuttuu
ihmiset eivät
jotka kerran kohtasi

Siinä se lepää
kämmenilläni.

Pieni, kirkas
syvän punainen

Minun mieltäni järkyttää,

Osaisinko?
Osaanko pitää siitä hyvää huolta.

Aarteeni.
Onneni.

Ajatukset laukkaa ja harhailee,
pysähtyvät kohdallasi

Lämmin tunne nousee,
hyvä olo valuu kehoon

Poski poskea vasten
hiljaa hengitämme

Taikaa tämä olla voi
myös aikaa myöden muuta