En pysty olemaan oma itseni

muista. Kaikki jännittävät , Toiset enemmän kuin toiset. Mitä vanhemmaksi tulet, sen helpompaa on .Ainakin itselläni on käynyt näin.

Et todellakaan ole ainoa! Täällä ihan sama asia. Palaverit/neuvottelut hieman vieraanpien kanssa yhtä tuskaa. Itselläni sen epäilen johtuvan itseluottamuksen puutteesta ja munaamisen pelosta. Olenko täydellisyyteen pyrkivä en tiedä, ehkä. Tätä on jatkunut n. 20v. Että ihan kiva! Välillä ihan naurattaa millainen itse on mutta minkä sille luonteelleen voi. Propral ja pahimpiin tilanteisiin opamox lääkitys.

Tuttu tunne.. Olen monesti yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin ja aina se vaan on yhtä jännittävää. Tapaaminen menee siihen, että istun suunnilleen hiljaa koko sen ajan.. Miten sitä oppiikaan olemaan rento ja puhumaan avoimesti asioista?

Omalla kohdallani tuo tunne tulee mielestäni siitä, että epäonnistumiset sosiaalisissa tilanteissa jättävät minuun niin syvän häpeän, että seuraavalla kerralla olen entistä pahemmassa lukossa. En siis pelkää sitä itse tilannetta, vaan siitä seuraavaa kivuliasta häpeän tunnetta. Jään miettimään ja pyörittelemään sellaisia päässäni ja ne paisuvat ihan mahdottomiin mittasuhteisiin.

Minulla ongelma on vain vaikeutunut iän myötä.

Ihan tuttu ongelma minullekin. Olen vieraiden ihmisten seurassa tosi jäykkä, enkä osaa small-talkkia. Mietinkin että varmaan vaikutan monen mielestä jotenkin yksinkertaiselta, kun vain vastailen lyhyesti, enkä oikein koskaan pidä yllä keskustelua.

En todellakaan tunne silloin olevani oma itseni. Harmillisinta on se että olen ihan älykäs ja sanallisestikin terävä, mutta se puoli näkyy vasta kun tunnen ihmisen kunnolla ja opin rentoutumaan hänen seurassaan. Joidenkin harvojen ihmisten seurassa on heti helppo olla.

En siis ole ainoa...

:( Stemppiä ihmiset...

Se on todella raskasta kun ei voi olla oma itsensä vaikka haluaisi. On kai jokin pelko, että ihmiset saa selville kuka todella olet, tai en tiedä?

Pelko siitä että ihmiset tuomitsee sinut, vaikka tiedän että näin eivät he varmasti edes tuomitsisi, jos olisin rento oma itseni, vaan saisin ehkä enemmän ystäviä ja ihmiset hakeutisivat seuraani. Olen huomannut(ja ymmärrän kyllä)että useimmat ihmiset välttelevät minua, eivätkä halua olla seurassani tämän takia. No kukapa nyt haluaisi keskustella jonkun robotin kanssa joka sanoo vaan juu tai ei. En pysty edes nauramaan luonnollisesti, jos joku sanoo jotain hauskaa. On niin jännittynyt olo muiden ihmisten seurassa, miettii vaan koko ajan sitä että mitä joku kysyy seuraavaksi, ja mitä vastaa, ja miten käyttäytyä .

Liittykää kaikki jännittäjät HSP:hen, Erityisherkkiin, siellä meitä samanlaisia riittää, Suomessa viime kesänä eka kokous ja suosio oli menestys!

Tuttua juttua täälläkin! Jännitän lähes kaikkien ihmisten kohtaamista, pahimpina aikoina jopa omien "läheisten" kuten siskojen ja vanhempien tapaamista. Lainausmerkit sen vuoksi, että onnistun aina ajamaan kaikki tärkeät ihmiset pois luotani vaikeimpina aikoina, jolloin pelot hallitsevat kaikkia tekemisiäni. Nyt olen kuitenkin saanut vihdoin ja viimein itselleni sopivan lääkkeen, joka on tehnyt olostani normaalimman. Jännitän edelleen, mutta en enää jokaista vastaantulijaa, enkä karttele ihmisiä kuten aiemmin. Olen aina ollut aika lääkevastainen huonojen lääkekokeilujen takia, mutta pakko noita pillereitä on popsia, ei tule muuten tästä elämästä mitään. Eikähän se ihmistä huonommaksi tee, lääke kuin lääke.. suosittelen sinuakin ap koittamaan jotain lääkettä, jos pelot alkavat sanella elämääsi. Itse olen apua saanut moklobemidistä.

Täällä kanssa yksi jännittäjä/ pelkääjä eli aloittajan teksi kuulostaa kovin tutulta. Eipä mulla kait muuta :)

Moikka ilmeisesti ihan normaalia :) itse olen kanssa semmoinen jännittäjä vaikka kaikki ketkä minut tuntee sanoo aina että pystyt olemaan paikassa ku paikassa oma itses rento etkä jännitä mitään :) no minä itse olen eri mieltä monesti semmoiset nopeat ja yllättävät tilanteet vieraiden kanssa saa minut ihan kuutamolle ja jälkeen päin hävettää ja ihmetyttää miksi noin lukkoon menin taas kerran :)

Joo täällä ilmoittatuu eräs hermoheikko. minulla sen kai pelon ja jännityksen aiheuttanut tämä nykyinen elämäni. Olen ollut pitkään työtön, jyrätty ja epäonnistuja.

Nyt sitten yritin palata ihmisten pariin mutta sitten huomasin miten paniikissa olen koko ajan. Jännitän tiedostamattani. Se vie voimani. En oikein saa mitään aikaan. Siis koulua tai opiskelun puitteissa. Se jännitys vaan on pahentunut.

Taidan vain luovuttaa ja olla omassa rauhassani. Tulen kyllä toimeen puolisoni kanssa koska hän on samanlainen ihminen.

Sama