Oletteko miettiny, kumman haluatte omalle kohdalle,
krematorio hautauksen vai arkkumaahan hautauksen ?
olen omalle kohdalle miettiny hyvin tarkkaan , miltä tuntuu kun tulipoltaa tuhkaksi 2000 * asteisessa kuumuudesa,
se tuntuu hyvälle, ei enää ikinä palele, eikä enää ikinä minkäänsortin mato ja ihmeeliset eliöt jyrsi jäänöksiä,
eikä maaperä saastu ainakaa mun takia, tuhkastani kasvillusuus saa vain ravintoa ja hivenaineita,
maahan hautaamista olen miettiny hyvin vastenmieliseksi touhuksi,
siinä ruumis mätänee haisee hirveeltä, kaiken karvaiset madot ja nilviäiset pistelee mua suununsa,
silmätki syövät hampaat narskuen, hyi hirvistys, en ikinä tahdo enkä anna sukulaisten haudata mua arkussa maahan,
maaki saatuisi mun ruummin tuottamista saasteista ja bakteereista,
krematorio hautauksen vai arkkumaahan hautauksen ?
olen omalle kohdalle miettiny hyvin tarkkaan , miltä tuntuu kun tulipoltaa tuhkaksi 2000 * asteisessa kuumuudesa,
se tuntuu hyvälle, ei enää ikinä palele, eikä enää ikinä minkäänsortin mato ja ihmeeliset eliöt jyrsi jäänöksiä,
eikä maaperä saastu ainakaa mun takia, tuhkastani kasvillusuus saa vain ravintoa ja hivenaineita,
maahan hautaamista olen miettiny hyvin vastenmieliseksi touhuksi,
siinä ruumis mätänee haisee hirveeltä, kaiken karvaiset madot ja nilviäiset pistelee mua suununsa,
silmätki syövät hampaat narskuen, hyi hirvistys, en ikinä tahdo enkä anna sukulaisten haudata mua arkussa maahan,
maaki saatuisi mun ruummin tuottamista saasteista ja bakteereista,
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tuhkaus ehdottomasti, se on ainoa järkevä tapa myös ympäristön kannalta. Vielä kun saisi tuhkat jonnekin muualle kuin kirkon ylläpitämälle hautausmaalle, en halua sen laitoksen kanssa olla missään tekemisissä edes kuoltuani.
Tuhkan saa ripotella aivan minne ittehaluaa jos on antanu toiveensa jälkeenjääville sukulaisilleen julki, he kyllä täyttävät toiveesi,
tiedän moneki halunneen tunhansa ripolteltavaksi jokeen tai mereen,
jotkut haluaa omille pelloilleen, tai metsään ,
esm. Indira Canthi aikoinaan halusi tuhkansa ripolteltavaksi lentokoneesta vuorille ilmaan tuulen vietäväksi,
siis mielikuvitus on vain rajana,
Candhin maassa saattaa voida viedä tuhkan mihin ikinä. Suomessa ei saa.
Eräät matkasivat Lapin tuntureille ja ripottelivat isänsä sinne.
Mulle on ihan sama mitä mun ruumiille tapahtuu, mutta sielusta pidän tiukasti kiinni, sitä ei saa kukaan.
mun sielu kuuluu jumalalle,
Hautapaikka on jo pojan vierestä, ostin vierestä kaksi hautapaikkaa valmiiksi.
Sama laitetaanko siihen uurna vai arkku.
Haudattiinpa kuinka vaan, tahdistin tulee poistaa ennen hautaamista.
Vaipuisin synkkyyteen jos tämän ikäisenä alkaisin miettimään kuolemaa arkku vai tuhkaus. Sen saa jälkipolvi päättää kun aika on jättänyt.
Näin olen sen myös sunnitellut, että siinä vaiheessa perilliseni saavat päättää vapaasti pääni yli. Niinhän ne tekee kyllä paljolti jo nytkin, ainakin yrittävät.
Kuoleman mahdollisuus kannattaa ottaa aina huomioon. Eilen ystäväni soitti että hänen 45-vuotias vävynsä oli kuollut yllättäen. Oli ollut käymässä anoppilassa joululoman aikaan, oli hääräillyt ulkona ja pudistanut autoaan kun olivat aikeissa lähteä jonnekin. Porukka alkaa olla valmis kyytiin ja menevät ulos ja näkevät että mies makaa hangella autonsa vierellä. Mitään ei ollut enää tehtävissä, he totesivat soittaessa ambulanssia. Ilmeisesti jokin synnynnäinen sydän- tai verisunivaurio, joka ei ollut oireillut aikaisemmin.
Mitä sitten, jos sinun jälkipolvesikaan ei halua tällaista asiaa miettiä vaan vaipuu vain synkkyyteen? Vaivutko ja laistatko montaa muutakin elämän asiaa? Varo, sinä olet esimerkki jälkeesi jääville polville.
elämän rajalisuuden, loppu lähestyy, nuoruus on kaukana takana, tulevaisuutta ei enää ole.
Paljon olen miettiny miltä tuntuu olla polttavan tulen syleilyssä,
kun luut napsuu ja paukku, läski ritisee ja rätisee, eipä enää oo kipee mistään paikasta, ja ompa sitten sterili kun maahan tai veteen tuhka ripotellaan,
empä saastua enää ketää,
siine tahdon, muuta vaihtoehtoa ei ole.
Jonnekin kipataan. Ei pappeja eikä mitään muutakaan pölinää. Ihan sama. en ole kuulunut kirkkoon lähempi puoleen vuosisataan.
Jokin aika sitten, taisi olla 10 - 15 vuotta sitten ajattelin polttohautausta, mutta nyt ole jälleen sen perinteisen arkku maahan kannalla. Kyllä pitää sen verran maata olla, että ajalliset sinne mahtuvat. Loppujen lopuksi ei kai sillä niin väliä ole, silla samasta prosessista siinä on kysymys, kun orgaaninen aine hajoaa ja muuttuu tomuksi. Krematiossa reilu tunti ja maassa muutamia kymmeniä vuosia. Jotenkin maahan laitto on läheisempi kristitylle ja siihen on vain tottunut.
Mereen hautaus olisi mieluisin, marimekkoon kääräistynä, mutta ei taida onnistua.
Tietysti tuhkat voi sinne heitellä.
Tuhkattuna ja maatuva uurna.
Kiehtooko kuolema hyi, viikatemiestä on syytä välttää. Kaikkein kätevintä olisi raadon hävityksessä tydamiitti, ei jäisi kuin, pölypilvi.
Jos jäisi "korppi nokkisi loput.
Joo, kyllä tuo kuolema on tollottanut minua joskus silmiin. Tollotin takaisin. Ei mitään jää jäljelle... yks amalgaamipaikka on, mutta kait sekin sulaa.
Olen vasta 60 enkä oikeastaan piittaa mitä roudolleni tapahtuu kuolemani jälkeen. Toki itsetuntoa hivelee jos se on jossain missä jälkeläiset voivat muistella mitä äijästä on mieleen jäänyt.
Luonnon kiertokulku, evoluutio ei toimisi jos emme tekisi tilaa uudistumiselle,
Voi kun teillä on synkkiä ajatuksia. Johtuukohan talven pimeydestä, vai onko muuten masea mieli.. Niinhän Iso Kirja sanoo, että elämällä on arvo ja teoilla merkitys. Uskon että kaikilla meillä täällä on se oma tehtävänsä ja antaudun elämän edessä. Koen että meitä kaikkia kannatellaan kuitenkin, ja että ei tämä ole kaiken loppu.
https://www.youtube.com/watch?v=ozfgIC6NLUM
Kunnian kulkua veltto ei voita......joutui jo yö...hetkesi lyö, kiusaaja meitä kun tahtoisi niellä...varjele viekkailta aikeilta sen. Vie meidät autuuden Jumalan luo...
Uuniin.
Ja tuhkat jokeen. Tosin, asiaan en voi itse aikanaan voi vaikuttaa käytännössä mitenkään aikanaan. Oletan kuitenkin, perikunta niin köyhä ja riitainen, valitsevat halvimman vaihtoehdon, toiveeni todennäköisesti toteutuu :DDD
=DW=
Teimme kaikki mahdolliset testamentit jo yli 10-vuotta sitten.
Hautaústestamenttiin sisältyy ehto, ettei minulle saa pystyttää mitään toteemia.
Ukko tuhkaksi ja tuhka muistolehtoon, tai johonkin muualla.
Olemme kaikki tähtien lapsia. Tuon lausuin äitini haudalla, arkun laskun yhteydessä. Kaikki, mikä meissä on, on tämän maailmankaikeuden osasia. Se kaikki kiertää. Siinä on "se kaikki". Joka ainoa energiahiukkanen, elektroni, protoni, fotoni, kvarkki, tms. Se oli meillä hetken, kuten lapsi. Kaikki menee ja syntyy uudestaan. Maailmankaikkeuden kuva on mahtava, täydellinen. Joku kaipaa siihen jumalia, ehkä kvarkkia, minä en -systeemi toimii!
Näin loppu saapuu arvaamatta kuten saksalaiselle suuren suosion saavuttaneelle muusikolle Udo Jürgens´lle. Tässä hän esiintyy 80v juhlassa syksyllä 2014. 21,12,2014 tuli viesti Udo Jürgens on siirtynyt enkelikuoroon.
https://www.youtube.com/watch?v=5q7xSu8O9Dg