Aamulla heräsin pimeän aikaan. Kynttilän valossa join aamukahvini. Lämmin vuode houkutteli lämpöiseen syliinsä niin etten voinut vastustaa kiusausta pujahtaa sinne uudestaan. Nukuin horroksessa välillä raotin silmiäni joko valoa näkyisi - ei - unta palloon, kas kummaa kello lähenteli puoltapäivää.
En vieläkään viitsinyt pukea päälleni vaan istahdin saali hartioillani lukemaan aamun lehteä ja päiväpostia - Kotiliettä. Vihdoin urkenin huuhtomaan rähmät silmistäni ja pukemaan päälleni.
Mietin mitä tämä väsymys ja haluttomuus oikein on.
Hamusin käteeni Fazerin sinisen suklaalevyn ja ahmin sitä karpalo mehun kanssa. Kumma yhdistelmä tämäkin. Ei vieläkään ole ulkona valoisaa, auringosta puhumattakaan.
Nyt se välähti, minulla on kaamos väsymys, ei kait vielä sentään masennus. Suklaa kohotti verensokerin ja neste antoi aivoille virkitystä, alkoi tulla vipinää elämään. Polkaisenpa auton käyntiin, pyyheliina, uimapuku ja meikkitarvikkeet
laukkuun ja 30 km päähän kylpylään saunomaan ja uimaan. Joku vastareaktio väsymykselle voisi tehdä terää, sen näyttää kun tulen kotiin, jälleen sytyttämään kynttilöitä ja neule käteen, suklaata ja mehua.
Onkohan tepsivä keino. Onko jollakin toisella henkilöllä tällaisia oireita pimeyden aikaa.
En vieläkään viitsinyt pukea päälleni vaan istahdin saali hartioillani lukemaan aamun lehteä ja päiväpostia - Kotiliettä. Vihdoin urkenin huuhtomaan rähmät silmistäni ja pukemaan päälleni.
Mietin mitä tämä väsymys ja haluttomuus oikein on.
Hamusin käteeni Fazerin sinisen suklaalevyn ja ahmin sitä karpalo mehun kanssa. Kumma yhdistelmä tämäkin. Ei vieläkään ole ulkona valoisaa, auringosta puhumattakaan.
Nyt se välähti, minulla on kaamos väsymys, ei kait vielä sentään masennus. Suklaa kohotti verensokerin ja neste antoi aivoille virkitystä, alkoi tulla vipinää elämään. Polkaisenpa auton käyntiin, pyyheliina, uimapuku ja meikkitarvikkeet
laukkuun ja 30 km päähän kylpylään saunomaan ja uimaan. Joku vastareaktio väsymykselle voisi tehdä terää, sen näyttää kun tulen kotiin, jälleen sytyttämään kynttilöitä ja neule käteen, suklaata ja mehua.
Onkohan tepsivä keino. Onko jollakin toisella henkilöllä tällaisia oireita pimeyden aikaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on todella vaikeaa päästä sängystä ylös kun tämä pimeä aika taas koittaa. Ei oikein huvita ulos lähteä, eikä mikään muukaan oikein kiinnosta. Valoisalla ajalla, siis eritoten kesällä olen pirteä,liikun paljon ulkona ja kotonakin tulee tehtyä kaikkea paljon enemmän.
Kumpa olisi mahdollisuus olla etelän lämmössä ja auringossa tämä synkkä aika, se olisi jotain se, mutta kun siihen ei ole mahdollisuutta niin ei auta kuin vain yrittää jotenkin jaksaa.
velttoudesta ja tehottomuudesta, mitä ei valoisana vuodenaikana koe.
On niin mukavaa istua vaikka tietokoneen etteen tee, tai kahvikuppi vieressään, vaikka täytyisi siivota komeroita, tai mennä ystäviään tapamaan ja kutsua vieraita kylään.
Kaamosvelttoudeksi sanoisin tätä tilannetta omalla kohdallani. Masennuksesta tuskin on kysymys, sillä silloinhan(masentuneena) ihminen tuskin viitsisi edes virtuaalisesti seurustella kenenkään kanssa.
Hei Kirsikka! Vai suklaalla sitä herkutellaan! Siitä vartalo paisuvi pahasti, sanovat. Onkos varaa? Joo-joo! Tiedän, se on iihanaa, varsinkin se kuuluisa sininen. On sitä kuulehan itsellänikin - hätävarana, piilossa, itseltäni.
Vaan kun ei ole tarvittu nyttemmin. Ihmettelenkin, missä kaamosväsymykseni on.
Eipä silti. Velttoutta ja saamattomuutta on täälläkin, kuten Ellumarikin tuossa mainitsi. Väkisin eilenillallakin vääntäydyin hakemaan vintiltä joulurekvisiitat. Jotain tällä viikolla pitää pakertaa jouluisemman kodin aikaansaamiseksi, sillä tulenhan reissultani kotiin vasta lähempänä joulua. Niin. Sitä lähden nyt sinne Sinun Puerto Ricon naapurikylään. Varsinainen paistattelija en ole enää, mutta eipähän ainakaan ole liukasta lenkkeillä. Ja Sinua sitten keväämmällä Calabrian kauniit maisemat odottavat, voin vain kuvitella.
Poltellaan kynttilöitä ja voidaan hyvin!
Toivon sydämestäni antoisaa matkaa aurinkoon ja paljon, paljon iloisia yllätyksiä! Aivan kadehdin
aurinkoon lähtijöitä.
Kaamos väsymys hävisi, kun yllättäen jouduin lapseni perheeseen kotihengettäreksi, tässä sitä puunataan puhtaaksi kotia ja on leivontaa sekä ruuanlaittoa. Tämä se pitää pirteänä. Tutustun keskisuomalaiseen elämän menoon uudestaan.
Suklaa ei sovi muodoilleni, mutta suussa se maistuu mansikoille. Tule terveenä takaisin, muista pitää silmäsi "auki", ei tiedä vaikka
"hän" tulisi vastaasi.
Oukki-doukki! Pitääpä pitää siis silmät auki, kuten sanot, eihän sitä koskaan tiedä... Kiitos toivotuksista.
Ja kiva kuulla työtouhuistasi. Niinhän se on, että täällä yksinämme kun oman napamme ympärillä pyörimme, niin hitaantuu noin kauniisti sanottuna aika-ajoin. Mutta annas olla, jos meiltä pyydetään näitä lähipiirin palveluja, niin nousemme kukoistuksiin. Nauti siis tuosta keskisuomalaisesta elämänmenostasi!
Muistathan sen P.R:n "kattilan" pienen kioskin linja-autopysäkin kohdalla. Siinä piipahdan nauttimassa carajillon (vanha traditio espresso drambuin) ja lähetän Sinulle ilmoihin tervehdyksen auringosta ja lämmöstä.