Kyllä Jumala omalla sormellaan kirjoitti selvän eron työ- ja pyhäpäivän välille. Kymmenessä käskyssä Jumala sanoo näin:
"Muista pyhittää lepopäivä.
9. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
10. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
11. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." 2Moos.20:8-11.
Profeetta Hesekielin välityksellä Herra tekee myös selvän eron kuuden työpäivän ja sapatin välillä: " "Näin sanoo Herra, Herra: Sisemmän esipihan portti, se, joka antaa itään päin, olkoon suljettuna kuusi työpäivää. Mutta sapatinpäivänä se avattakoon..Hes.46:1,2.
Huomaa: On siis kuusi työpäivää ja sitten pyhä sapatti.
"Muista pyhittää lepopäivä.
9. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
10. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
11. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." 2Moos.20:8-11.
Profeetta Hesekielin välityksellä Herra tekee myös selvän eron kuuden työpäivän ja sapatin välillä: " "Näin sanoo Herra, Herra: Sisemmän esipihan portti, se, joka antaa itään päin, olkoon suljettuna kuusi työpäivää. Mutta sapatinpäivänä se avattakoon..Hes.46:1,2.
Huomaa: On siis kuusi työpäivää ja sitten pyhä sapatti.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuntuu kyllä ihan Raamatun mukaiselta opetukselta. Ei tuohon ole mitään vastaansanomista. Parannuksen paikalle kai tässäkin asiassa on mentävä.
Kristittyjen lepopäivä on sunnuntai, silloin Kristus nousi haudastaan synnin ja kuoleman voittajana.
Me kristityt olemme ylösnousemususkovia judaistirn sabatti ei meille enää kelpaa,
si liitto loppuin Kristuksen kuolleista ylösnousemiseen.
Jumala sanoo näin: "En minä liittoani riko, enkä muuta sitä, mikä on huuliltani lähtenyt." Ps.89:35. Sapatti lähti Jumalan huulilta samoin kuin muutkin yhdeksän käskyä. "Ja Jumala puhui kaikki nämä sanat ja sanoi:
2. "Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä.
3. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.
4. Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.
5. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka kostan isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat;
6. mutta teen laupeuden tuhansille, jotka minua rakastavat ja pitävät minun käskyni.
7. Älä turhaan lausu Herran, sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
8. Muista pyhittää lepopäivä.
9. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
10. mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
11. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
12. Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että kauan eläisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.
13. Älä tapa.
14. Älä tee huorin.
15. Älä varasta.
16. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi.
17. Älä himoitse lähimmäisesi huonetta. Älä himoitse lähimmäisesi vaimoa äläkä hänen palvelijaansa, palvelijatartaan, härkäänsä, aasiansa äläkä mitään, mikä on lähimmäisesi omaa." 2Moos.20:1-17
Tästä kymmenen käskyn laista Jeesus sanoi vuorisaarnassaan näin: "17. Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
18. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut." Matt.5:17,18.
Kymmenestä käskystä ei ole kadonnut pienintäkään kirjainta, saati sitten kokonainen käsky. Sapatti on ja pysyy Jumalan antamana pyhäpäivänä, jota tullaan viettämään vielä Jumalan luomassa paratiisissakin. "Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne.
23. Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua, sanoo Herra." Jes.66:22,23.
Tehdään parannus ja opetellaan taivaan tavoille jo täällä maan päällä.
"Minä olen Herra, teidän Jumalanne; minun käskyjeni mukaan vaeltakaa, minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää
20. ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne." Hes.20:19,20.
Tietosanakirja Vikapedia sanoo sunnuntain alkuperätä näin:
Juutalaisen sapatin vieton merkitys on myöhemmin siirretty sunnuntaihin. Asiasta päätettiin Laodikean kirkolliskokouksissa 400-luvun alkupuolella. Sitä ennen sekä juutalaiset että kristityt viettivät pyhäpäivänään sapattia, lauantaita. Juutalainen sapatti oli lepopäivä sen muistoksi, että Raamatun luomiskertomuksen mukaan Jumala lepäsi viikon viimeisenä, seitsemäntenä päivänä.
Monissa kielissä sunnuntai on Auringon päivä. Päivä oli nimetty Auringon mukaan egyptiläisessä kalenterissa, josta tapa siirtyi Rooman valtakuntaan ja myöhemmin myös germaaneille. Latinaksi päivän
Kirkkohistorioitsijoiden mukaan ensimmäisillä vuosisadoilla myös kaikki kristilliset seurakunnat viettivät lepopäivänään sapattia. 300-luvun alussa alkoi Rooman seurakunnasta muotoutua valtionkirkko, mikä sai loppuhuipennuksensa 500-luvun alussa. Näiden muutosten lomassa kirkko muokkautui osittain silloisen yhteiskunnan mukaisesti. Yksi muutos oli se, että kirkko lopetti sapatin vieton ja siirtyi viettämään lepopäivänä ja jumalanpalveluspäivänä sunnuntaita, jonka keisari Konstantinus oli jo määrännyt Rooman valtakunnan viralliseksi lepopäiväksi.[3] Monet tutkijat ja myös katolinen kirkko sijoittavat tämän lepopäivämuutoksen vuoteen 364, jolloin katolisessa (ei ekumeenisessa) Laodikean konsiilissa paavi Liberiuksen johdolla kehotettiin kirkon jäseniä sapatin sijasta pyhittämään sunnuntai.[4]
Tehdään parannus ja aletaan pyhittää sapattia perjantai-illasta lauantai-iltaan, niin kuin Jeesuskin teki. "Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä minun autuuteni on lähellä ja minun vanhurskauteni ilmestyy.
2. Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!" Jes.56:1,2.
Shalom...
Pyhä, Herralle erotettu.
Lepo on Jeesuksessa Kristuksessa, täydellisessä Golgatan työssään.
Siunausta.
Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ensimmäistä kertaa, kun he olivat koolla ”viikon ensimmäisenä” päivänä (Joh. 20:19).
Jälleen ”viikon kuluttua” sunnuntaina Jeesus ilmestyi myös epäilevälle Tuomakselle (Joh. 20:26).
Helluntai eli Pyhän Hengen laskeutumispäivä oli myös sunnuntai.
Luukkaan todistus sunnuntaiehtoollisesta Apostolien teoissa: ”Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää.” (Ap.t. 20:7)
Hyvin varhaiset alkukirkon dokumentit myös todistavat, että alkukirkko vietti sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuksen juhlapäivänään ja nauttien sinä päivänä ehtoollista.
Jumalan valtakunta ei ole -toisin kuin vanha liitto ja esim. adventismi- sen tarkkailua, mitä me syömme ja juomme tai mitä päivää me noudatamme, tai miten me pukeudumme. Olemme vapaat kaikista sellaisista säännöistä (niin VT:n kuin ihmisten keksimistä määräyksistä).
Miksi opetuslapset olivat koolla viikon ensimmäisenä päivänä? Eivät ainakaan siksi, että olivat juhlimassa Jeesuksen ylösnousemusta, sillä he eivät uskoneet Herransa nousseen kuolleista. Kun ylösnoussut Jeesus heille ilmestyi, niin Markus kertoo Jeesuksen nuhdelleen heitä siitä, että he eivät uskoneet hänen ylösnousemukseensa. "14. Vihdoin hän ilmestyi myöskin niille yhdelletoista heidän ollessaan aterialla; ja hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi."Mark.16:14.
Johannes kertoo syyn heidän kokoontumiiseensa oleen juutalaistan pelon, eikä ylösnousemuksen, johon he eivät vielä edes uskoneet. "Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!" Joh.20:19
Seuraavan kerran tyhmeliilin mielestä Jeesus ilmestyi heille "vikon kuluttua", mutta
Johannes kirjoittaa sen tapathuneen kahdeksan päivän perästä eli seuraavan viikon maanantaina. "Ja kahdeksan päivän perästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa. Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Joh.20:26.
Su 8=maanantai
1.ma
2.ti
3.ke
4.to
5.pe
6.la
7.su
8.ma
Jos siis pyhäpäivä määräytyisi sen mukaan milloin Jeesus milloinkin ilmestyi opetuslapsilleen, niin tuota päivää olisi vaihdetava ihan alvariinsa. Ensin sunnuntaille, mutta jo viikon päästä maanantaille. Ei näin. Vaan Jumalan sormellaan kirjoittama sapatti on ja pysyy muuttumattomana Jumalan tahdon ilmoituksena Jeesuksen seuraajille aina ajan loppuun asti, niinkuin Jeesus selvästi sanoo:"18. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut." Matt.5:17,18.
Mitä tulee tyhmeliinin mainitsemaan tekstiin ”Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää.” (Ap.t. 20:7) on todettava, että leivän murtaminen ei tee mistään päivästä pyhäpäivää, sillä Apt.2:46 mukaan nuo varhaiset optuslapset mursivat leivää joka päivä, eikä joka päivä ole pyhäpäivä. Ehtoollinenhan asetettiin toratai-iltana, eikä se tee torstaista pyhäpäivää. Itse asiasa, kun luemme kyseisen tekstin kokoaisuudessaan, niin huomaamme,että kysymyksessä oli lauantain ja sunnuntain välinen yö, jolloin leipää murrettiin (viinistä ei puhuta mitään enempää kuin siitäkään, että muut kuin Paavali olisivat nauttineet leipää. "Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka.8. Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla.
9. Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja kun Paavalin puhe kesti niin kauan, vaipui hän sikeään uneen ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena.
10. Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi: "Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki".
11. Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle." Apt.20:7-11.
Kysymyksessä oli siin jäähyväiskokous ja Paavali pitkitti puhettaan sunnuntaiaamuun asti ja lähti sitten apostolien kyydillä kymmenien kilometrien rasittavalle reissulle, joten ei hän tuota päivää mitenkään pyhittänyt enempää kuin alkuseurakuntakaan, vaan he pyhittivät sapatin. "Mutta he vaelsivat Pergestä eteenpäin ja saapuivat Pisidian Antiokiaan; ja he menivät synagoogaan sapatinpäivänä ja istuutuivat...Seuraavana sapattina kokoontui lähes koko kaupunki kuulemaan Jumalan sanaa. "Apt.13:14,44 "Ja sapatinpäivänä me menimme kaupungin portin ulkopuolelle, joen rannalle, jossa arvelimme olevan rukouspaikan, ja istuimme sinne ja puhuimme kokoontuneille naisille."Apt.16:13."Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista"Apt.17:2.
Tehdään parannus ja seurataan Jumalan sanaa niin kuin se on kirjoitettu Pyhään Raamattuun.
Adventistit viettäkööt sapattiansa lauantaina. Me kristityt vietämme sunnuntaita, kuten on jo tehty vanhan kirkon ajoista saakka. Jeesus on sapatin Herra, eikä meidän tarvitse pohtia päiviä tai ruokia.
Se, miksi Paavali puhui sapatteina, johtuu käytännön syistä: siitä etteivät ihmiset olleet töissä ja heillä oli aikaa tulla kuuntelemaan.
Jumala on tiennyt, että ihmisellä on taipumus unohtaa lepopäivä!
Siksi käskyn muoto onkin: "Muista pyhittää lepopäivä!"
Tuo käsky on lohdullinen. Se ei ole ankara, vaan muistuttava. Se kertoo Jumalan tahdosta ja ihmisen parhaaksi.
Se ei myöskään ota kantaa siihen, minä päivänä se kuuluu viettää.
Se ei ole orjuuttava, kuten juutalaisten sapatti on kaikkine sapattisäädöksineen.
Siinä on Jumalan suuri viisaus.
Samoin on ensimmäinenkin käsky: "Minä olen Herra, sinun Jumalasi." Jumala tuo itsensä siinä niin lähelle, että se poistaa kaiken mystiikan, jota liittyy ihmisen itsensä luomiin jumaliin. Vaikka hän on koko maailmankaikkeuden Luoja. Siihen liittyy se, että ihminen on jotakin paljon korkeampaa, kun muu luomakunta - Jumalan kuva.
Juuri näin.
Shalom...
Amen ja ylistys Kolmiyhteiselle Jumalallemme.
Jumala tuntee ihmisen läpikotaisin, on oikein ja armoa nöyrtyä Hänen väkevän kätensä alle, suojelee eikä heitä yhtäkään omaansa kädestänsä pois.
Siunausta.
Shalom...Aloin minäkin tutkia Uutta testamenttia vähän tarkemmin ja huomasin, että ylösnousemuskertomukset osoittavat mitä selvemmin Raamatun käsityksen lepopäivästä.
Matteus todistaa: "Ja kun sapatti oli päättynyt ja viikon ensimmäisen päivän aamu koitti, tulivat Maria Magdaleena ja se toinen Maria katsomaan hautaa."Matt.28:1. Apostoli kirjoitti nämä sanat vuosikymmeniä Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen.
Hän mainitsee kaksi päivää rinnakkain. Hän kutsuu seitsemättä päivää sapatiksi eli lepopäiväksi. Toista päivää hän kutsuu viikon ensimmäiseksi päiväksi. Sapatti on päivää ennen viikon ensimmäistä päivää. Sunnuntai mainitaan tavallisen arkipäivän nimityksellä. Raamattu puhuu kuudesta työpäivästä ja sapatista Hes.46:1,2. Matteuksen sapattinimitys erottaa tämän päivän pyhäpäiväksi.
Matteus ei viittaa sanallakaan mihinkään muutokseen. Kristuksen kuoleman jälkeen on seitsemäs päivä edelleen hänelle sapatti ja ensimmäinen päivä arkipäivä. Taidanpa nöyrtyä parannuksen paikalle tässä asiassa.
Minua puhutteli Jeesuksen sanat Matteuksen evankeliumin luvussa 15, jossa hän vertaa toisiinsa ihmisten perinnäissääntöjä ja Jumalan käskyjä. Näyttää siltä, että Jeesus ei anna mitään arvoa ihmisopeille ja ihmisten perinnäissäännöille, joilla sielunvihollinen on syrjäyttänyt selvän Jumalan käskyn. Arkkipispa Kaila sanoo Tietosanakirjassa hakusana sunnunnuntai kohdalla näin: "Alkukristillinen kirkko oli täysin tietoinen sapatin ja sunnuntain erosta. Sunnuntai ei alkuaan ollut lepopäivä...Vähitellen rupesi kirkko kuitenkin terottamaan mieleen, että jumalanpalveluksen takia oli työt jätetävä." Näin katolisen kirkon toimesta Jumalan sapatti syrjäytettiin ja tilalle asetettiin alunperin auringon jumalalle pyhitetty viikon ensimmäinen päivä, sunnuntai, joka Englanniksi on Sunday=auringonpäivä. Tätä katolisen kirkon perinnäissääntöä on sitten vuosisatoja seurattu ja samalla rikottu Jumalan käskyä "Muista sapatinpäivää, että sen pyhität". Jeesus sanoo selvät sanat tälläisesta muutoksesta.
"Mutta hän vastasi ja sanoi heille: "Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?"Matt.15:3. "Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden"Matt.15:6." mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä"Matt.15:
Kyllä me vaimon kanssa ainakin päätettiin, että on paree totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä, kuten Pietarikin opettaa Apt.5:29 "Mutta Pietari ja muut apostolit vastasivat ja sanoivat: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä."
Meillä päin ei kuvia kumarrella eikä ihmiskäskyt saa syrjäyttää Jmalan käskyä.
Jesaja: 56: 1- 6
Seurakunta, johon muukalaiset liittyvät, pitää sapatin pyhänä.
1 "Näin sanoo Herra: Noudattakaa oikeutta ja tehkää vanhurskaus, sillä minun autuuteni on lähellä ja minun vanhurskauteni ilmestyy.
2 Autuas se ihminen, joka tämän tekee, se ihmislapsi, joka tässä pysyy, joka pitää sapatin eikä sitä riko, joka varoo kätensä tekemästä mitään pahaa!
3 Älköön sanoko muukalainen, joka on liittynyt Herraan: Herra erottaa minut peräti kansastansa, älköönkä kuohittu sanoko: Minä olen kuiva puu.
4 Sillä näin sanoo Herra: Kuohituille, jotka pitävät minun sapattini ja valitsevat sen, mikä minulle otollista on, ja pysyvät minun liitossani,
5 heille minä annan huoneessani ja muurieni sisällä muistomerkin ja nimen, joka on poikia ja tyttäriä parempi; minä annan heille iankaikkisen nimen, joka ei häviä.
6 Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani."
Miten sinä ymmärrät Paavalin sanat Kol.2:16,17? "Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. "
14." ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin.
15. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.
16. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17. jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen."Kol.2:14-17
Kiitos Jumalalle, Kristus todella naulitsi jotakin ristille. Mutta mitä hän naulitsi sinne? Jotkut ajattelevat, että Vapahtajamme naulitsi sinne Jumalan omalla sormellaan kirjoittaman kymmenen käskyn lain ja näin kumosi ja lakkautti sen.
Jeesuksen omien sanojen mukaan hän ei tehnyt niin, sillä vuorisaarnassaan hän selvästi sanoo: "Totisesti minä sanon teille, kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut." Ristillä eivät taivas ja maa vielä kadonneet, joten ei ole syytä uskoa myöskään Jumalan omalla sormellaan kirjoittaman lain kadonneen. Mutta jotakin sinne ristille Jeeuksen kanssa naulittiin ja sitä yritän Raamatulle selvittää.
Raamattu puhuu ainakin kahdesta laista, niin sanotusta seremonia laista ja kymmenen käskyn laista. Näiden kahden ero on selvä ja ilmeinen. Edellisen Mooses kirjoitti. "Kun Mooses oli kirjoittanut kirjaan tämän lain sanat, alusta loppuun saakka" 5Moos.31:24. Mooses siis kirjoitti ja hän kirjoitti kirjaan. Missä tätä lain kirjaa sitten säilytettiin? "Ottakaa tämä lain kirja ja pankaa se Herran, teidän Jumalanne, LIITONARKIN SIVULLE olemaan siellä todistajana sinua vastaan" 5Moos.31:26. Tuo lain kirja oli siis liitonarkin sivulla.
Entä Jumalan kirjoittamat kymmenen käskyä? Jumala kirjoitti ne omalla sormellaan. "kaksi laintaulua, kivitaulua, joitten kirjoitus oli Jumalan sormella kirjoitettu" 2Moos..31:18. Missä tuota lakia säilytettiin? "Sitten minä käännyin ja astuin alas vuorelta ja panin taulut tekemääni ARKKIIN, niinkuin Herra oli minua käskenyt" 2Moos.10:5.
Nyt antamassasi Kolossalaiskirjeen kohdassa on selvästi kyse tuosta Mooseksen kirjottamasta seremonialaista, joka sisälsi monia uhritoimituksia koskevia ohjeita, jotka olivat vain tulevan varjo ja täyttyivät Jeesuksen uhratessa itsensä puolestamme Golgatan ristillä. Tuossa seremonialaissa mainitaan myös ainakin seitsemä seremoniallista sapattia, jotka viittasivat Kristukseen ja sattuivat mille päivälle tahansa. Niistä kerrotaan 3 Moos 23-luvussa. Erotuksena näistä väliaikaisista ja esikuvallisista sapateista jakeessa 38 sanotaan: "ja sitäpaitsi Herran sapatit."
Nämä esikuvalliset Kristukseen viittaavat sapatit kumottiin ristillä samoin kuin koko meitä rasittava velkakirja, kuten antamassasi Kol.2 jakeesa 14 sanotaan: "hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin."
Näin se Mooseksen kirjoittama kirjakäärö siellä arkin sivulla kumottiin ristillä ja Jumalan omalla sormellaan kirjoittama ja arkissa säilytetty kymmenen käskyn laki on voimassa ainakin siihen saakka, "kunnes taivas ja maa katoavat."
Mutta tuo kymmenen käskyn lakikaan ei ole pelastuksen tie, vaan pelastetun tie. Tärkeintä on tuo rakkaus Jeesukseen ja lähimäiseen. "Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni" - sanoo Jeesus Joh.14:15 Tehdään parannus ja pyhitetään Herran sapatti niin kuin Jeesus ja alkuseurakuntakin teki.
Kyllä se oli Mooses joka osoitti sormellaan. Ihminen on itse keksinyt, että ei koko viikkoa voi työtä tehdä. Pitää välillä huilata. Herra ei ole sanonut eikä puhunut mitään. Herroja ovat olleet he, joihin Jumala on vaikuttanut, Mooses on yksi heistä. Esimerkiksi Paavali keksi kaikenlaista höperryksissään. Oletteko kuulleet Jumalan puhuvan. Käsi ylös joka on kuullut. Mutta moni ei täälläkään ymmärrä Jumala oikeata tarkoitusta. Ja moneen vaikuttaa pahahenki, joka on vastapaino kaikelle hyvälle....täälläkin. Ja minullekin. :::ja teulle...ja....
suntt: Unhotit taas että meillä on Raamatun jälkeen Luomiskertomus joka on
niin totta kuin vain voi olla , ja Mooses oli syntynyt 1527eKr . Ja hänen historiansa
oli seraava , hän alkoi opiuskelunsa n.1520. tullen opintonsa päätökseen n.1497eKr.
Ryhtyen Sotapäälliköksi kun kaikki oli sodittu 1493.eKr. Ryhtyi Rakennusmestariksi
alkoi rakenuttaa Ramses kaupiunkia , siitä tuli Vanhan Faraon 100 v,lahja ..
1487 eKr, sattui selkkaus , ja hän joutui maan pakoon , Midianiin Pappi Jetronin luo.
tämä kesti n.40 vuotta , jonka jälkeen Hän Jumalan käskystä palasi Egyptiin hoitaa-
kseen Israelilaisten orjuus vapaaksi se tapahtui 1447. eKr. sinä vuonna on valtavasti tapahtunmia mm. ne taulut tehtiin Siinailla .. mutta sapatti oli määräty jo n. 4195 vuotta aiemmin ..
Paavali , Saattoi keksiä oo32. jKr. siis ennen sitä ,vaikka mitä , mutta kun hän oli
saanut Damaskon porttien lähellä NÄKYNSÄ ,ei hän enää tehnyt mitään omasta
päästään , vaan kaikki oli sen jälkeen lähtöisin Jeesuksesta , kuten Paavalin kas-
te ananiaan ollessa paikalla , Tutkijat kertovat että hän sai Jeesukselta yhtäpitkän
koulutuksen kuin kaikkimuutiin opetuslapset .
Etkai sinä kiellä sellaista , mitä muut on tutkineet satoja vuosia ehkä yli 1900v.
Toiseksi hänen toinen vankilassa olo reissu , joka päättyi oo68. keväällä jolloin
hän vapautui ja keisari Nero oli miestensä kanssa vahtinut viimeiset 4 .kk.
ja kun häön pääsi pois , Nero katkautti Paavalin kaulan Metautti Miekalla .
kun Nero palasi Roomaan , 8.6-68 oli oikeus ja se päätti elinkautinen , nero
oli toista mieltä , otti myrkkyä ja ,9 6.-68 oli kuollut.