ihan yhtäkkiseltään, että "se on hän"?
Onko kelleen tullut sellasta oivallusta
kiinnostunut1
25524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä! Homma ei siitä huolimatta edennyt joten ei siitä sen kummempia.
eli hän oli se, mutta sä et ollut. pitäiskö muuttua?
Olet oikeassa, ja pitkällisen totaalisen kusipäisyyden jälkeen olen opettelemassa hyväksi ihmiseksi. Tie on pitkä ja vaikea, ja tulee tekemään tiukkaa monet kerrat.
Niinhän se meille kaikille on ja kestää loppuelämän, mutta kuka helppoa kaipaa? Ei varmaan kuitenkaan huonoin tekemäsi päätös tai valinta? Opettelua elämä..
Kyllä. Alla koivupuun se iski vasten kasvoja, viime kesänä. Se on hän, häntä minä olen etsinyt kaikki nämä vuodet. Nyt sen vasta tajusin, niin lähellä ollut koko ajan, enkä minä tajunnut.
Sitten iski valtava suru, pelko. Liian myöhään, ei mitään mahdollisuutta enää muuttaa suuntaa.
Syksyn tullen lakkasin pelkäämästä, päätin katsoa totuutta silmiin, se vastasi hellästi.
Sitten nousi uusi myrsky, mutta tunnen, hän on se oikea.
Jos luoja suo me olemme vielä yhtä, raivaamme tiemme yhteiseen onneen, jos niin on tarkoitettu, se tapahtuu.
Uskon rakkauteen.
Kaunis viesti, voisi kuvata minun hänen tilannetta. Voi kuinka myös minä kärsin.
Oletko kertonut sen myös hänelle?
En. Sillä hän torjui aikoinaan minut ja meidät. Yhä sattuu.
Torjunta tuli minullekkin. Mutta en tiedä oliko se torjunta kuitenkaan, kaikki teot puhuvat toisin... Ehkä tämä mysteeri selviää, pelko häviää ja saan joskus tietää totuuden.
Ei sinua ole torjuttu, jollet ole siitä varma? Jos toinen on sanonut vakavissaan: ei kiinnosta, en halua tavata tai jätä hänet rauhaan, niin silloin sinut on torjuttu.
Torjunnan voi tehdä myös vähemmän selkeillä sanoilla. Kyllä sen vaan aistii toisen sanoista ja teoista.
Sepä onkin hankalaa, käytös viestii välittämistä ja huokuu rakkautta, mutta syksyiset sanat eivät unohdu...en tiedä mitä pitäisi miettiä, aika näyttää..
Tiedän tunteen... Samassa tilanteessa itsekin, kädet sidottuna, mutta c'est la vie. Ehkä asioilla on tapana järjestyä.
"Alla koivupuun"
Mitä ihmettä siellä koivun alla oikein tapahtui? :-)
Miksi te ette kysy suoraan noista asioista mitä vielä ihmettelette? Pääsisitte elämässä eteenpäin ja uusin tuulin, oli ne sitten kumminpäin tahansa.
Teot ne ratkaisevat. Sanat kieltävät siinä tapauksessa jos on ongelmaa. Ongelmat on tehty ratkaistavaksi... Kun minun ja hänen ongelma on ratkottu, yritän uudelleen (tiedän syyn miksi emme päätyneet yhteen). Ehkä sinun hänelle hetki ei ollut ok. Mitä hän sanoi?
Olemme jutelleet kyllä. Tässä on melkosia esteitä...siellä puun alla ei tapahtunut varsinaisesti mitään, muuta kuin se "hän se on" herääminen. En edelleenkään tiedä mitä hän haluaa/haluaako...monimutkaista, todella.
Hän tuntuu erilaiselta
Hän tuntuu läheiseltä
Hän tuntuu tutulta ja turvalliselta
Hän näyttää ihanalta
On hienoa olla lähellä
vaikka ei kosketa.
Haluaisi suudella hänen huuliaan,
vaikka ei uskalla.
Tuntee läheisyyttä
ja se säilyy, vaikka joutuu kauemmaksi.
Hän jää ajatuksiin asumaan,
ja toivottavasti vielä saman katon alle.
MInnepäin näin kauniita ajatuksia :)
Keski-uudellemaalle :)
Kas kummaa se oletus on osoittautunut aina vääräksi.
Se tuli pikkuhiljaa vaikkakin yllättävän nopeasti kuitenkin.
On!
On hyvässä kuin huonossa
Kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mutta mutta...
Tuonkaltaisesta tunteesta oli vahva fiilis, mutta se tarina jäi kesken. Ei ollut tarkoitus niin... asia ei ollut minun käsissäni ja men pois.