Hei! Te kaikki jotka kärsitte pakko-ajatuksista niin teidän kannattaa lukea kirja nimeltä "Kerrasta poikki"!!! Sen on kirjoittanut kaksi alan kansainvälisesti tunnettua asiantuntijaa, psykiatrian psykologi Edna B. Foa ja kliininen psykologi Reid Wilson!!! Kirjassa kerrotaan mitä pakko-oireet ovat ja miten niistä päästä eroon!!! Kirja on helposti luettava ja soveltuu ihan itseopiskeluun tai perheen tai hyvän ystävän kanssa tutkittavaksi!! On myös hyvä oppikirja mielenterveydenalan työntekijöille!!
Eli tärkeintä on nyt että tajuatte sen että ensinäkin ette ole yksin!!! Ja toiseksi ETTE OLE HULLUJA!!! Vaikka kuinka pahoilta nämä ajatukset tuntuvat ne ovat vain ajatuksia ja järjenvastaisia!! Ei niissä ole mitään järkeä niin ei niistä tarvi huolestua!!! Mutta se tuntuu HYVIN pahalta tiedän!!! Mutta nyt päätätte että haluatte eroon tästä kauheasta piinasta!!! Tietenkin pakko-ajatukset voivat olla että luulette että voisitte joskus seota.... mutta siitä ahdistutte suuresti ja sehän on luonnollinen ja terve reaktio!! Mutta se aiheuttaa suurta ahdistusta ja täten suurta tuskaa myös =( On kauheaa kuin pitää pelätä koko ajan jotain =( Tiedän sillä itse kärsin tästä juuri nytten =( En tiedä onko tämä vain aikuistumisen kriisi.... On näet hyvin tavallista että nuorilla on pakko-ajatuksia kuin kaikkea suurta on elämässä tapahtumassa.... kuten itsenäistyminen, omilla siivillä eläminen, seurusteleminen tositarkoituksella, opiskelun ja muutenkin onnistumisen paineet.... Kaikilla ihmisillä on joskus pakko-ajatuksia mutta me jotka emme saa niitä päästämme pois kärsimme siitä.... Mutta olen päättänyt että NYT RIITTÄÄ!!!! Haluan takaisin sen saman elämänilon joka minulla oli!!! Tietenkin nautin elämästä!! Haluankin vain parantua tästä inhottavasta oireilusta jotta voisin täysin nauttia elämästäni!!! Ja nyt pyydän teitä kaikkia että älkää luovuttako!!! Tiedän miten vaikeaa tämä voi olla!!! Puhukaa ensin jollekkin ihmiselle jolle tiedätte että voitte avautua mistä tahansa!!! Sitten lainatkaa tämä kirja ja sitten pohtikaa jatkoa!!! Psykologille meneminen ei ole mikään häpeä!! He ovat juuri meitä varten joilla on vähän vaikeampaa kuin muilla!! Tsemppiä ja toivon teille kaikille hyvää =)
Eli tärkeintä on nyt että tajuatte sen että ensinäkin ette ole yksin!!! Ja toiseksi ETTE OLE HULLUJA!!! Vaikka kuinka pahoilta nämä ajatukset tuntuvat ne ovat vain ajatuksia ja järjenvastaisia!! Ei niissä ole mitään järkeä niin ei niistä tarvi huolestua!!! Mutta se tuntuu HYVIN pahalta tiedän!!! Mutta nyt päätätte että haluatte eroon tästä kauheasta piinasta!!! Tietenkin pakko-ajatukset voivat olla että luulette että voisitte joskus seota.... mutta siitä ahdistutte suuresti ja sehän on luonnollinen ja terve reaktio!! Mutta se aiheuttaa suurta ahdistusta ja täten suurta tuskaa myös =( On kauheaa kuin pitää pelätä koko ajan jotain =( Tiedän sillä itse kärsin tästä juuri nytten =( En tiedä onko tämä vain aikuistumisen kriisi.... On näet hyvin tavallista että nuorilla on pakko-ajatuksia kuin kaikkea suurta on elämässä tapahtumassa.... kuten itsenäistyminen, omilla siivillä eläminen, seurusteleminen tositarkoituksella, opiskelun ja muutenkin onnistumisen paineet.... Kaikilla ihmisillä on joskus pakko-ajatuksia mutta me jotka emme saa niitä päästämme pois kärsimme siitä.... Mutta olen päättänyt että NYT RIITTÄÄ!!!! Haluan takaisin sen saman elämänilon joka minulla oli!!! Tietenkin nautin elämästä!! Haluankin vain parantua tästä inhottavasta oireilusta jotta voisin täysin nauttia elämästäni!!! Ja nyt pyydän teitä kaikkia että älkää luovuttako!!! Tiedän miten vaikeaa tämä voi olla!!! Puhukaa ensin jollekkin ihmiselle jolle tiedätte että voitte avautua mistä tahansa!!! Sitten lainatkaa tämä kirja ja sitten pohtikaa jatkoa!!! Psykologille meneminen ei ole mikään häpeä!! He ovat juuri meitä varten joilla on vähän vaikeampaa kuin muilla!! Tsemppiä ja toivon teille kaikille hyvää =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Millä perustein sanot, että pakkoajatuksia omaava henkilö ei ole hullu?
Miksi olisi? Hullu on aika vahva sana.... Ja pakkoneuroottinen ei ole hullu.... tätä vakuuttavat kaikki psykologitkin.... ihan tavalliset ihmiset voivat esim liiasta stressistä saada ahdistavan ajatuksen päähänsä ja he joko reagoivat siihen tai eivät.... Eli useimmat ihmiset ovat tuohon vain et... "olipas outo ajatus.... nojaa...." mutta esim herkemmät ihmiset taas reagoivat herkemmin tuommoiseen ja alkavat huolestumaan että mistä tuo ajatus johtuu.... onko nupissa vikaa tai mitä.... Ja siitähän ei ole kyse.... Pakkoneuroottisella ei ole mitään vikaa aivon toiminnoissa.... se on ihan tutkittu juttu.... kyseessähän ei ole sairaus vain häiriö.... pakko-oireinen häiriö.... esim jos oma maailmankuva on täydellinen niin yksikin paha uutinen voi tuhota sen täysin ja siitä voi sitten tulla paha olo... Levy jää vain soimaan koska ahdistava ajatus on niin kauhea, eli semmoista mitä ei koskaan ajattelisi tekevänsä.... luonnolinen reaktio olisikin huolestua....mutta jos on pakko-oireinen häiriö niin sitä ajatusta ei saa pois päästä sillä se aiheuttaa niin suurta ahdistusta.... Aivan varmasti kaikilla ihmisillä on joskus outoja ajatuksia... sitä et voi kieltää.... useimmat eivät vain välitä niistä sillä ne ovat vain ajatuksia...
Henkilö jolla on pakkoajatuksia on ihan tavallinen ihminen mutta kärsii aina ajoin siitä että tulee inhottava ajatus mieleen josta ei pääse erille ja se aiheuttaa suurta ahdistusta jolloin alkaa kyseenalasitamaan itseään... Silloin taas kun tämä henkilö ei ole ahdistunut hän toimii ihan tavallisesti.... Ei sitä missään seko-tilassa olla kun on pakko-ajatuksia vaan sitä on vain äärimmäisen ahdistunut... Ajattele ny vähän mitä suustas päästät...
Mistä päättelet itse et se ois hullua?? Kait ajatteleminen on sallittua?? Ja varsinkin huolestuminen ajatuksista on HYVIN tervettä! On vain näet hyvin tavallista että pakko-ajattelijat ihmettelevät ovatko he hulluja koska se ahdistus jonka tuntee on NIIN suuri! Mutta huolestuminen on luonnollinen ja terve reaktio! Silloin kuin ahdistus lakkaa niin voi selkeästi ajatella mutta taas silloin kuin se iskee niin ahdistaa ja pelottaa niin hirveästi että se on aivan kauheaa. Sitä vain itkee koko ajan. Tommoset tyhmät kommentit pitäis jättää muualle!
Oon samaa mieltä kanssasi. Siitä kirjasta olen kuullut aikaisemmin ja ajatellut lainata kirjastosta. Positiivinen puoli pakko-ajatuksissa on musta se, että ne kertoo tunteista ja arvoista käänteisessä muodossa. Eli esim. "haluaisin syödä kastematoja" tarkoittaakin itse asiassa, etten missään tapauksessa haluaisi syödä kastematoja. Samoin jos ajattelee esim. hautajaisissa, että nyt ei saa nauraa, niin alkaa varmasti naurattaa. Mistä tällainen sitten johtuu? Ehkä siitä, että on liikaa aikaa ajatella kaikenlaista hölynpölyä. Ajan voisi käyttää tehokkaamminkin. Mutta tietty myös ahdistukset, pelot ja konfliktit voivat ilmetä pakkoajatuksina tai -tekoina. Ne kertovat siitä, että nyt ei ole kaikki ihan kunnossa ja sen pohjalta ymmärtää ruveta selvittämään tunteitaan y.m. ja muotoilemaan elämäänsä toivomaansa suuntaan.
Aivan oikeassa olet!! On hyvä juuri että sellaiset ihmiset kuten sinä jotka tietävät tästä oireilusta voivat antaa muille turvaa juuri kertomalla semmoisia juttuja mitä juuri kerroit =) Itse huomaan että pahimmillaan ne ajatukset ovat juuri silloin kuin olen vailla tekemistä.... olen vähän kyllästynyt nykyiseen elämäntilanteeseeni kuin olen vähän liikaa omissa oloissani... pitäs vaan jaksaa ulos ja olla muitten ihmisten kans =) Ja tietty muutenki ku kasvava nuorukainen oon niin pasmat on muutenki vähän sekasin ku on niin kauheesti kaikkee jota tapahtuu elämässä.... =/ Lisää järkeviä ihmisiä mukaan keskusteluun kiitos =)
Juu ja kirjaa voin suositella sillä se on hyvin rauhoittava sillä tavalla että sitä voi niin hyvin samaistua siihen!! Ja täten todeta että ei näissä ajatuksissa oo mitään järkeä ja täten antaa niitten olla!!! =) Se on loppujen lopuksi itsestä kiinni!! Jos vain halua riittää niin voi voida paremmin!! Ja tämä kirja on hyvä "ensiapu", jos liian vaikealta tuntuu niin voi puhua jonkun ammattilaisen kanssa!! Ja tietenkin muutenkin kannattaa puhua tunteistaan sellaisten ihmisten kanssa joihin voi luottaa!! Kuten vanhemmat tai joku hyvä ystävä!
Hei, Tästä kirjoituksesta on kulunut aikaa toitakymmentä vuotta. Miten nyt menee? Tytär kärsii pakkoajatuksista ja on aikaajoin todella ahdistunut. Huolettaa ja hyvät neuvot ois enemmän kuin kalliita.
Siis omat pakkoajatukset rauhoittuivat suureksi osaksi lääkityksellä ja terapialla! Kannattaa rohkeasti hakea apua! Terveyskeskuksesta kai kannattaa aloittaa tai yksityiseltä psykiatrilta.