On kyllä kieltämättä äärettömän surullinen olo. Oliskohan se ymmärrystä siitä, että mikään ei koskaan voi lähteä tän palstan ulkopuolelle? Surullinen siksikin että kuitenkin löydettiin toisemme ja täällä uskallettiin vähän. *maansuru*
Mulle jäi sellainen olo että mä en ehkä ollut kuitenkaan sellainen kuin sä aattelit.
Mulle jäi sellainen olo että mä en ehkä ollut kuitenkaan sellainen kuin sä aattelit.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elämässä ei koskaan kannata sanoa "ei koskaan".
Jos tämä olisi mulle, sanoisin ettei mulla ollut mitään tiukkoja "raameja" jollainen oletin sun olevan. Olenhan sanonut ennenkin, että ymmärrän enemmän kuin uskotkaan.
Viestini on miehelle.
Pyydän häneltä samalla anteeksi naiiviuttani, impulsiivisuuttani ja ees taas jahkaamista. Semmoinen minä vaan oon.
Ei palstapsykoosiin jaksa uskoa jos ei irl saa vastakaikua. Ei sitä tiedä kelle täällä kirjoittelee. Leimautuu vaan hulluksi jos joku tunnistaa.
Totta. Tosin tiedän kelle kirjoitan, ehkä lukee ehkä ei. Tässä oli vaan vähän eri tilanne. Ei voi lähteä häröilemään palstan ulkopuolelle ja täällä toisesta tykkääminen on vaikeaa, kun ne tunteet on kuitenkin todellisia. Ei oikeen pysty rajaamaan että tykkään susta vaan täällä.
En jaksa uskoa että minä olen se jota kaipaat. Arvaan vihjailuistasi että tykkäät jostain varatusta tai olet itse varattu niin kuin 99,9% täällä. Ikään kuin joku tunnistaisi jos sanoisit sen suoraan.
Ei tätä palstaa kannata käyttää kuin self-therapyna omien ajatusten purkamiseen päiväkirjatyyliin, jos irl ei pysty, esim. koska ei ole puheväleissä, tai sitten, jos on epävarma itsestään ja haluaa leikkiä romanssia jotta uskaltaisi lähestyä irl.
Mutta ei täällä ketään koskaan tunnista. Ja joskus on parempikin olla tunnistamatta, koska voi olla yksipuolista ja sitten se on vähän noloa. Onneksi voi vedota aina siihen, että muilla ihmisillä voi olla samankaltaisia tarinoita.
Edelleen. Sinä et ole hän, kirjoitan hänelle, joka minut tunnistaa kyllä. Mutta 100% ekalla vastasi minun kysymykseeni - jonka vain me tiesimme-oikein. Ja minä vastasin hänen kysymykseensä. Varmaan on tosi harvinaista että elävässä elämässä ihastuu toiseen ja sitten löytää sen toisen vielä täältä. Uskoo ken haluaa.
Toivoin vaan liikoja. Ja liian nopeasti. Ja siksi asiat meni niin kuin meni. Self therapyn puolelle tämä kirjoittelu kyllä menee. Ja paluu lähtöruutuun - toisen ikävöintiin yksin.
Uskoo ken haluaa,
No nii. Ehkä on parempi että et anna mulle edes pikkusormeas, kun enhän mä siihen osaa lopettaa. Sun häiritsemisen lopetan nyt irl, jottei tule häirintäsyytteitä. Täällä saatan vielä ikävääni vonkua tai sitten en. Olen sun oma kärpäspaperis. Pai poskelles.