mua sit pistää vituttamaan et lasten saanti on naisten homma..!! miks vitussa meidän pitäisi kärsiä kun mies saa vaan käydä pukilla..?? pistää vituttaa niin hemmetisti.. en todellakaan aio hankkia lapsia, koska
1) en halua uhrata vartaloani sen takia, raskausarvet, yms..
2) en halua että alapään paikat löystyy niin ettei sen jälkeen seksi enää tunnu kummastakaan miltään
3) en halua herätä yöllä hyssyttelemään kiljuvaa paskakasaa
4) en halua olla äiti koska sen jälkeen on aina vaan "äiti", eikä mikään seksuaalinen olento
5) lapset maksaa
6) lapset kiljuu eikä niistä loppujen lopuks oo mitään hyötyä, ne vaan alkaa teini-iässä vittuilemaan vanhemmilleen ja sitten muuttaa pois
7) en halua näyttää kauheelt lehmält ku rinnat kasvaa, imettäminen on sitäpaitsi todella ällöttävää
kuulostaa varmaan odottavist äideist tai lastenhankkimista suunnittelevist ihan kamalalta, mut älkää välittäkö musta. oli vaan pakko avautuu. oon nimittäin nyt seurustellu melkeen vuoden yhen miehen kanssa joka rakastaa mua todella paljon ja mä sitä, ja molemmat näkee jo yhteisen tulevaisuuden.. oon kertonut miehelleni moneen otteeseen etten halua lapsia ja se on hänestä ihan ookoo. mutta joskus hän on sanonu että haluais ehkä lapsia joskus. ollaan suhteellisen nuoria, joten häntä tämä asia ei vielä liikuta mut pelkään sitä että myöhemmin se alkaa haittamaan, ja hän jättää minut.... onko kohtalotovereita? haluaisin todella keskustella tästä jonkun kanssa... :(
1) en halua uhrata vartaloani sen takia, raskausarvet, yms..
2) en halua että alapään paikat löystyy niin ettei sen jälkeen seksi enää tunnu kummastakaan miltään
3) en halua herätä yöllä hyssyttelemään kiljuvaa paskakasaa
4) en halua olla äiti koska sen jälkeen on aina vaan "äiti", eikä mikään seksuaalinen olento
5) lapset maksaa
6) lapset kiljuu eikä niistä loppujen lopuks oo mitään hyötyä, ne vaan alkaa teini-iässä vittuilemaan vanhemmilleen ja sitten muuttaa pois
7) en halua näyttää kauheelt lehmält ku rinnat kasvaa, imettäminen on sitäpaitsi todella ällöttävää
kuulostaa varmaan odottavist äideist tai lastenhankkimista suunnittelevist ihan kamalalta, mut älkää välittäkö musta. oli vaan pakko avautuu. oon nimittäin nyt seurustellu melkeen vuoden yhen miehen kanssa joka rakastaa mua todella paljon ja mä sitä, ja molemmat näkee jo yhteisen tulevaisuuden.. oon kertonut miehelleni moneen otteeseen etten halua lapsia ja se on hänestä ihan ookoo. mutta joskus hän on sanonu että haluais ehkä lapsia joskus. ollaan suhteellisen nuoria, joten häntä tämä asia ei vielä liikuta mut pelkään sitä että myöhemmin se alkaa haittamaan, ja hän jättää minut.... onko kohtalotovereita? haluaisin todella keskustella tästä jonkun kanssa... :(
Vastaukset 34
Vanhimmat
kun minä oli kahdeksan, oli 18 vuotias vanhus, joka joutaa naimisiina ja lapsen tekoon.
kun oli 18 vuotta niin ei tullut mieleenkään ajatella lapsia ja sitoutumista.
kun täytin 30 alkoi tuntua, että olisi kiva nähdä rinnalla joku, joka on omaa ja miehen sekoitusta. joku joka oli parhaat puolet meistä kummastakin. ( no, se raukka peri kyllä kummankin puolen kiukkuisimmat ja komentelevimmat kovis geenit).
ja sitten 35 vuotiaana olin kypsä äidiksi. aika muuttaa ja kypsyttää. ja jos nyt tunnet kuten tunnet, et ole vielä valmis.
kyllä se biologinen kello kilkattaa sitten kun olet kypsynyt äitiyteen. ja jos ei kilkata, niin et todellakaan halua lapsia.
Ehkä ihan hyvä, että et hankkisikaan lapsia - TAI toivottavasti et edes vahingossakaan saa. Moiset ällöttävät ennakkoasenteet aikuisen naisen elämää ja lapsia kohtaan kuulostavat todella naiveilta! Mitähän miehesi sinussa näkee??? Raukka parka, jos ei näistä kaikista ajatuksistasi tiedä...mihin soppaan on itsensä laittanut!
Miksei voi olla haluamatta lapsia?
Toki ajatukset voi muuttua ajan myötä, mutta miksei aloittaja saa ilmaista omaa mielipidettään? Joskin aika rajustikin. Ymmärrän että se voi loukata jotakuta, mutta suurimmaksi osaksi jutussa oli asiaa.Tosin kirjoittaja ei tiedä niitä äitiyden ihania puolia. :)
Kuitenkaan, kenelläkään ei ole mitään syytä haukkua kyseistä ihmistä tämän kirjoituksensa perusteella.Yhden mielipiteen takia ei voi tuntea koko ihmistä.
Onnea aloittajan elämään! :)
kiitos kommentista, oli kiva tietää että kaikki eivät tuomitse ajatuksiani tuolla tavalla niinkuin eräät..
"en halua näyttää kauheelt lehmält ku rinnat kasvaa, imettäminen on sitäpaitsi todella ällöttävää"
Se että näytät lehmältä jo nyt ei muutu jos näytät lisäksi kauhealta.
Kasva aikuiseksi. 13-vuotiaan mielipiteet synnytyspalstalla kun ei oikein kiinnosta ketään.
Mieti asioita uudestaan sitten kun olet kasvanut aikuiseksi. :)Äitiys tuo mukanaan monia mukavia asioita, vanhempana niitä osaa arvostaa eri tavalla. Nauti rauhassa nuoruudestasi ja hanki lapsia sitten kun siltä tuntuu. Ajatukset voivat muuttua hyvinkin radikaalisti, kunhan aikuistut.
Hmm.. kielikuvani ja kirjoitustyylini olisivat erilaisia, mutta mielipiteeni on sama kuin Roosalla vaikk aolen 30- vuotias. Miksi aina pitää ensimmäiseksi sanoa että "kasva aikuiseksi ja haluat lapsukaisia kun fiksuunnut"? Ihan oikeasti, miksi? Kyllä minä koen olevani aikuinen tässä nelikympille lähtiessäni, ja mielestäni minulla on täysi oikeus olla tätä mieltä ja vieläpä kertoa siiä muille.. ? Kertokaapa. Kuinka aikuiseksi minun on kasvettava, että "ajatukset muuttuu"?
Ymmärrän kyllä että kaikki eivät halua lapsia, ja jokainen sen päätöksen itse tehkööt.
Sitä vaan en ymmärrä että mitä ihmettä te teette täällä äidit ja isät palstalla ja vieläpä synnytysosiolla??
niinpä niin.. alkaa kyllästyttää tällaiset mitäänsanomattomat vastaukset joissa vaan haukutaan. se ei auta asiaa yhtään, haluan vain keskustella sellaisten kanssa jotka ajattelevat samalla tavalla..
itseenikin ärsyttää kun sanotaan että kyllä ne mielipiteet muuttuu.. miehenikin tätä minulle toitottaa aina kun aihe tulee puheeksi: "kyl sä sitten vanhemmiten ku tulee vauvakuume ja biologinen kello alkaa tikittää..." yeah right, mua ei ollenkaan lastenhankkiminen kiinnosta ja ärsyttää kun tällasta mulle paasataan.
Ja kun sanotaan että "kasva aikuiseksi niin ajatukset muuttuu". olen jo aikuinen eikä ajatukset ole koskaan muuttuneet. enkö sitten ole kunnon aikuinen jos en halua lapsia? miettikää te haukkujat tätä asiaa.. ja kun haukutte mielipidettäni niin annatte itsestänne, lapsista ja äideistä ja perhe-elämästä yeensä, vain yhä kielteisemmän kuvan. älkää vaivautuko haukkumaan koska siitä on enemmän haittaa kuin hyötyä kumpaankin suuntaan..
Miksi ihmeessä tulet Roosa synnytys-palstalle marmattamaan asiasta? Annappa tuohon pari hyvää syytä?
heippa,
olet varmaankin nyt ystäväiseni erehtynyt palstalta.
tämä, kun on AIKUISTEN palsta, jossa asioista TIEDETÄÄN jonkin verran.
toivon, että pääset toivomaasi keskusteluyhteyteen, vaikkapa "lemmikit"-osastolla, jossa voit miettiä vaikkakultakala-oston mukanaan tuomia mahdollisia sivuvaikutuksia, ok?
muuten kultakalasta ei kuulemma jää ihan hirveen pahoja raskausarpia, mutta paino voi jonkin verran nousta, kun samalla popsii herkkuja, kun sitä uiskennellessa katselee, heh, heh!!!!
sanoin tossa ekassa viestissäni että saattaa kuulostaa äideistä tai odottavista kamalalta, niinku kuulostaakin. sanoin myös et älkää välittäkö sitten musta. olisin halunnu vaan sellasien ihmisten vastauksia, jotka ajattelee samalla tavalla, etten tuntis itseäni ihan friikiksi.. ja parille tyypille: en todellakaan oo 13 vaan ihan aikuinen.. (voi aikuisillakin olla radikaaleja mielipiteitä) ja toiseks, mieheni tietää kaikki nämä asiat tarkkaan..
eli edelleenkin.. onko sellaisia ihmisiä jotka ajattelevat samalla tavalla? jos vastaatte ja alatte haukkumaan mielipieitäni niin haaskaatte vain aikaanne ja käsitykseni äideistä ja lapsista pahenee entisestään.. eli kohtalotovereita jotka haluais keskustella asiasta?
vaan ihan aikuinen... kirjoitustapasi ja sanamuotosi kertovat jotain ihan muuta. Tiädäx?
Jos haluat vastauksia sellaisilta naisilta, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin sinä, miksi tulit hakemaan niitä synnytys-palstalta. Et kait tosissasi kuvittele, että tälle palstalle kirjoittaa tai palstaa seuraa moni, joka itse ei ole raskaana ja synnytystä odota tai sen juuri kokenut? Eli ovat niitä, jotka haluavat lapsen.
Joten tuollainen provosoiva kirjoitus täällä ei voi herättää kuin vastustusta. Mutta ehkä halusitkin vain saada oman lapsenomaisuutesi korostetuksi jostain syystä.
Vielä sopimattomampi kirjoituksesi olisi ollut lapsettomuus-palstalla.
Olen samaa mieltä, osta kultakala!
1)Sinun ei tarvitse uhrata vartaloasi.
2)Alapääsi ei löysty.
3)Sinun ei tarvitse nousta yöllä hyssyttelemään kalaa.
4)Sinun ei tarvitse olla sille äiti! Voit olla vaikka sisko tai kaveri.
5)Kaloja saa lähes ilmaiseksi lemmikkieläinkaupasta tai kavereilta.
6)Kalat ei kilju!! Eikä ne vittuile, ei edes teini-iässä!
7)Rintasi pysyvät ennallaan.
Toivon todella jatkossakin ettet tule edes vahingossa raskaaksi, tai että mielipiteesi lapsista muuttuu sinun aikuistuessasi.
Hyvää jatkoa.
Hei! Toki saat olla hankkimatta lapsia (ajattelin vielä muutama vuosi sitten itsekin, etten lapsia koskaan halua), mutta haluan että ajattelet myös näitä: Itselläni ei ole ainuttakaan raskausarpea äitiydestä huolimatta, lantionpohjan lihaksia kannnattaa jokaisen naisen jumpata oli sitten raskaana tai ei, raskausaikana seksi on ollut ainakin minulle parempaa kuin koskaan (todella "antoisat" orgasmit ja haluttaa jatkuvasti), mieheni kokee että rintani ovat raskausaikana mitä kauneimmat (uhkeat ja runsaat!). Lapset eivät todellakaan sammuta parisuhteen intohimoa, ainakaan meillä :) Itse asiassa koen nyt olevani paljon enemmän nainen kuin ennen äitiyttäni.
Jokainen saa tietysti tehdä elämällään ihan mitä haluaa, minä olen tehnyt siitä mieleiseni :)
En nyt lähde kommentoimaan ikääsi tai kirjoitustapaasi, koska sitä on jo tehty ihan riittämiin. Haluan vain kertoa, että minulla on hyvin paljon samanlaisia ajatuksia. Itse olen 27v. Lapset ovat ihan söpöjä ja osa ihan mukavia, mutta en ole koskaan erityisemmin tullut lasten kanssa toimeen. Tähän astisella elämäntaipaleellani, minulla ei ole koskaan ollut vauva-kuumetta, mutta en toki voi sanoa, etteikö sellaista joskus voisi tulla, joskin se tuntuu tällä hetkellä kovin epätodennäköiseltä. Minulla on vakaa, useita vuosia kestänyt, parisuhde, vakituinen työ ja omistamme mieheni kanssa rivitalokolmion (tai pankki omistaa). Ulkoapäin katsottuna lapselle olisi siis ihanteelliset puitteet. Mutta minä en halua lapsia, koska en halua luopua nykysestä elämäntavastani ja alkaa elää lapsiperheen elämää. Joku voisi kutsua sitä itsekyydeksi, minä sensijaan kutsun sitä elämäntavaksi. On varmasti totta, että en osaa kuvitellakaan kuinka antoisaa elämä lasten kanssa on, mutta toisaalta moni lapsiperheen äiti tuskin tietää kuinka antoisaa nykyinen elämäni on.
Aiemmissa kirjoituksissa monet pitivät alkuperäistä kirjoittajaa itsekkäänä kun hän ajatteli vain omaa kroppaansa ja seksiä. Minusta ihmistä ei voi syyllistää tällaisista mielipiteistä. Kysehän on siitä, mitä me kukin arvostamme elämässä. Alkuperäinen kirjoittaja selvästikin arvostaa hyvää kroppaa ja antoisaa seksiä. Joku toinen sen sijaan arvostaa perhe-elämää. Minä sen sijaan arvostan vakaata parisuhdetta, jossa on kaksi aikuista ihmistä ja tietyissä rajoissa vapaus tehdä mitä haluaa silloin kuin haluaa ilman, että on vastuussa pienestä ihmisestä.
Olen samaa mieltä kanssasi: miksi on muka itsekästä olla hankkimatta lapsia? Mielestäni on itsekästä hankkia lapsia vääristä syistä tai vain siksi, että se on tapana.
Alkuperäinen viesti oli melko provosoiva tällä palstalla, mutta jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Alkuperäiselle sanoisin sen verran, että itselläni oli aikaisemmin melko samanlaisia ajatuksia. Tosin olen aina halunnut lapsia, siitä ei ole ollut kyse, mutta olin pitkään tosi katkera siitä, että naiset joutuvat tekemään lapset ja kokemaan synnyttämisen tuskan ja uhraamaan vartalonsa.
Nyt olen raskaana (vauva syntyy ihan näinä päivinä) ja sitä mieltä, että on naisten etuoikeus saada olla raskaana ja kokea synnytys (katsotaan mitä ajattelen synnytyksen jälkeen... ;) ). Olen huomannut, että mieheni on minulle aika kateellinen siitä, että hän ei voi kokea sitä tunnetta, kun pieni elämä kasvaa sisällä. Minusta se tuntuu tosi surulliselta...
Lisäisin vielä: Me naiset voimme valita, miehet eivät. Heille ei ole annettu edes mahdollisuutta.
Ei kaikkien tarvitsekaan tehdä lapsia.
Tulosta tuo viestisi ja jemmaa johonkin, mistä löydät sen sitten jos sulle joskus "ikäloppuna" 35v:na iskee vauvakuume. (Tai lapsesi löytävät sen kun kuolemasi jälkeen selvittävät tavaroitasi.)
Kun saimme ensimmäisen lapsemme, mieheni sanoi minulle: "ONNEKSI lapseton ihminen ei koskaan voi ymmärtää, mitä on vanhemmuus". Mielestäni tähän lauseeseen kiteytyy koko ajatus. Turha märehtiä asiaa, josta ei mitään tiedä.
tulitkohan nyt ihan oikeille sivuille vuodattaa..en ainakaan nää tossa asiassa minkään näköstä yhtäläisyyttä synnyttämiseen..lapsi vihaajille varmaan löytyy omat sivut jostain ihan muualta..!
Vaikka ilmaisetkin asian radikaalilla tavalla, niin sisältö on kyllä asiaa.. itselläni tapahtuivat melkein kaikki nuo "huonot" puolet ja se toki harmittaa. Olin jo ennen lapsen tekoa melko väljä alapäästä, mutta synnytyksen jälkeen seksi ei enää tuntunut miltään. Lihoin paljon enkä saanut millään laihdutettua. Lopulta miehenikin "miehinen suoritus" huononi, ja lopultä hän ilmaisi suoraan etten ole enää seksuaalisesti kiinnostava kiloineni, arpineni ja revenneen alapääni takia.
Ero tuli ja sen jälkeen mieheni tunnusti pettäneeni minua heti lapsen syntymän jälkeen, syynä se ettei seksi kiinnostanut minua, ja kun kiinnosti, se ei tuntunut miltään. En todellakaan tunne itseäni enää kauniiksi. Ja koske olet varmasti nuori ja kaunis ja pystyt tyydyttämään miehesi seksuaalisesti, älä teekään lapsia. Minua alkaa jo kaduttaa..
eikö/eivätkö lapsesi kuitenkin olleet sen arvoisia..:) jos mies on niin ****pää että jättää naisensa,joka on hänelle lapsen synnyttänyt, vain sen takia ettei seksi maistu ja kiloja synnytyksestä jäi niin eikö se vika silloin miehessä ole!! toivottavasti oma mieheni seisoisi rinnallani vaikka värkki löystyisi ja arpia ja kiloja tulisi..(olen vasta ensimmäiseni tehnyt,vielä paikat ok..) ehkä se on vain toiveajattelua että maailmassa olisi vielä niitä ihania miehiä joille se rakkaus ja toisen kunnioittaminen merkitsisi enemmän kuin seksi!;) kuitenkin miehetkin haluavat jälkeläisiä ja eikö sen seuraukset olisi kestettävä kuin mies.. ei kai sellainen onnistu että laitetaan nainen paksuksi ja kun huomataan ettei olekkaan synnytyksen jälkeen yhtä ehtaa tavaraa niin vaihdetaanpas vain uuteen.. pöh..
noita juttuja että ei oo seksiä ja vartalo on pilalla kun saa lapsia...hoh hoijaa!!! Itselläni seksielämä eii oo muuttunu millään lailla,eikä paikatkaa(molemmat lapset leikattu)siis noi alapään paikat...Tietenkin muuten vartalo vähän muuttunu,mut mitä sitte...jo on pinnallista elämä jos ei sen takii tee lapsia kun vartalo muuttuu....hohhoijaaa! Ja ne synnytys kilot saa kyllä pois jos haluaa,ja ne nyt ei oo ensimmäisenä mielessä kun saa ihanan lapsen. Ei sellaset jolla ei oo lapsia tiiä millasta on saada omia lapsia...en ois ikinä voinu tietää miten rakkaita ja ihania ne on.Ja nyt tuntuu elämä ennen lapsia aika tylsältä,vaikkei se sillon tuntunukkaan. Ja minu mielestä siihen voi vaikuttaa aika paljon itse rupsahtaako synnytyksissä...itse oon urheillu niitten jälkeen paljon niin oon aika hyvin palautunu. Ei oo mies tainnu oikeesti tykätä naisestaan jos jättää sen takia et tullu arpia ja muuta...jos sen takii jättää ni siitä vaan.Ei ne arvet ja muut vaikuta rakkauteen´.Mun mies ainakin esim.haluaa mua vielä enemmän ku ennen synnytyksiä=) Ja tosiaan kun lapset on leikattu niin värkki eii oo muuttunu yhtään.
Helppo sun sanoa jos lapset on leikattu.. :( Ymmärrän kyllä että mieheni on kusipää ja itse en olis voinu tähän vaikuttaa, mutta siksipä ehdotinkin tuolla nuorelle naiselle ettei hanki lapsia jos pelkää näitä asioita, koska todellisuutta ne ovat, ainakin minulla.
Itselläni ei ollu sektio mahdollista. Mimmoset arvet siitä olisi jäänyt? (olisiko mieheni mahdollisesti minut pitänyt...)
kaikki on kiinni siitä kuinka itse asennoidut itseesi.. ei pidä liikaa ajatella niitä arpia ja löystyneitä paikkoja,varmasti olet kaunis nainen ja löydät itsestäsi ne kauniit asiat. tottakai joskus masentaa,mutta kun ajattelee positiivisesti ei elämä niin synkältä näytä ja miehiäkin löytyy paremmin:) näytä ex miehellesi mistä sinut on tehty ja lähde vain rohkeasti etsimään OIKEA MIEHINEN mies:)ei niitä kusipäitä kaivata!!
etpä todellakaan ole ajatellut asiaa.
näytä ex miehellesi mistä sinut on tehty ja lähde vain rohkeasti etsimään OIKEA MIEHINEN mies:)ei niitä kusipäitä kaivata!!
Mieti, mitä se meno on tänä päivänä.Kukaan ei enää halua toisen lasta riesakseen.Kukaan miehinen mies ei ole velvoitettu elättämään lapsellisen ja kokeiluhaluisen tai muuten vaan itseään etsivän miehen lasta. Homma kaatuu viimeistään ensimmäiseen riitaan, kun uusi mies ottaa kassinsa ja lähtee. Lapsi näkee luultavasti monia miehiä lapsuutensa aikana, jotka vaan käyvät ja lähtevät sitten. Totuus on, että nykyään hyvin harvoilla miehillä on mitään velvollisuudentuntoa, muuta,kuin työtehtäviään ja kaljakavereitaan kohtaan.
se velvollisuudentunto pitäisi olla sillä ensimmäisellä siittäjällä.
ON SE ÄITISKIN OLLU ERI LEHMÄ KUN ON MAKSANU JA SYÖTTÄNYT TOLLASEN PASKAKASAN. TEKSTISTÄSI PÄÄTELLEN ET TODELLAKAAN ANSAITSE LASTA, MITEN OLET EDES SAANUT SYNTYÄ HÄPEÄ!!! ÄITISI TEHNYT VIRHEEN KUN SINUT ON SYNNYTTÄNYT!
Minulla on täsmälleen samanlainen elämäntilanne ja samanlaiset ajatukset. Olen ollut mieheni kanssa vain hieman kauemmin yhdessä, kuin sinä :)
Kirjoitin samasta aiheesta tälle palstalle aiemmin
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000025&posting=22000000005294886
Jos kiinnostaa, olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia :)
On pakko myöntää, että itsekin pelkäsin raskauden tuovan vartalooni (joka nyt ei todellakaan ole mikään missivartalo :D) hirmuiset raskausarvet mutta koska ylimääräisiä kiloja ei raskauden aikana juurikaan tullut, vartalo pysyi kohtuukunnossa (ei arven arpea ja vatsakin on kuroutunut kasaan). 4 kk synnytyksen jälkeen olen suhtkoht hyvässä kunnossa. Seksi maistuu edelleenkin yhtä hyvältä, ellei jopa pienen tauon jälkeen paremmalta, pienokainen on alkanut nukkumaan yhä pidempiä yöunia, enkä koe olevani "vain" äiti vaan myös vaimo, nainen, seksuaalinen olento yms. Lapset eivät välttämättä kilju koko aikaa, eikä rintojen kasvun myötä kukaan lehmältä ala näyttämään :D Itselläni valitettavasti imetys ei onnistunut hieman ennenaikaisen synnytyksen takia. Lastani toivoin pitkään ja hartaasti ja siitä olen enemmän kuin kiitollinen. Pienet hymyt ja pienet halaukset ovat jotain niin suurta, ettei niitä pysty kuvaamaan. Olen myöskin säilyttänyt muunkin elämäni, käyn joskus ulkona ystävien kanssa sekä kuntoilemassa. Kaikki ei tietenkään halua lapsia joten teitä pitää toki kunnioittaa.
Anna ajan kulua, miehen kanssa kun voi monessa muussakin asiassa olla eri linjalla. Mutta pidä ehdottomasti oma tahtosi, älä tee lapsia vain siksi, että miehesi niitä haluaa.
No,tietysti sinun kantasi voi muuttua, mutta kerronpa sinulle ihan rehellisesti, mitä noin kolmekymppisen naisen arki on hyvin usein tänä päivänä.Olet opiskellut pitkän rupeaman.olet ollut sillointällöin töissä, mutta et vakituisessa työssä (lasten saannin kannalta hyvin toivottavaa).Asut kaupungissa, jossa asuminen maksaa,muista palveluista puhumattakaan.Omalta alaltasi ei löydy töitä, ei niin määräaikaisuuksia, kuin vakituisiakaan.Olet siis köyhä. Ja tiedätkö mitä? Mieti kaksi kertaa, haluatko sinä lasta maailmaan,missä juuri ne varakkaat ihmiset, jotka tuolla ajelevat autoillaan ja vievät lapsensa ties minne harrastuksiin ja ostavat tälle ties mitä pelikonsoli-uutuuksia, tietäen, että sinun lapsesi ei niitä tule saamaan.Aina ei ole varaa edes ruokaan ja vaatteisiin. Tätä on suomalainen uhteiskunta.Elämä on valintoja, sanotaan, mutta kaikki eivät niitä saa itse tehdä.
Tässä näitä viestejä lukiessa tuli mieleen, että onpas outoa, kun sanotaan, että älä tee lapsia, kun miehesi sen jälkeen saattaa jättää sinut, kun olet arpinen ym. Eikös se sitten ole hyvä jos ero tulee, kun kerran äijä on tommonen sika ? (En nyt tarkota, että lapsia pitäisi väsätä, vain että testattaisiin josko se äijä on lähtevää sorttia vai luotettavampi, hehe.)Tarkoitin, että jos aiheellista pelkoa tommoisesta on, niin kannattaa varmaan sitten jo hyvissä ajoin unohtaa koko äijä ja hankkia tilalle semmoinen joka välittää ilman mitään ulkonäköehtoja.
Ja vielä tuosta varsinaisesta asiasta. Eli kiitos sinulle Roosa, kun puit sanoiksi sen mitä olen itsekseni tässä kironnut, eli miksi synnyttäminen ja yleensäkin raskaaksi tuleminen on juuri naisen osa. ( Pitääpäs kirjottaa tuo kirjoittamasi kohta päivikseen, höh. ) Ja naiset ne vaan iloisina hymyilee, eikä tajua miten väärin asiat on. Eikö tuotakin lapsentekovääryyttä voisi korjata vaikka tieteen keinoin ? (Muistaahan kaikki Junior-lehvan?! :)) Tai toinen vaihtoehto olisi se, että miehille (siis ei kaikille, vaan lapsen isälle) lankeaisi jokin hyvitysrangaistus aina suhteessa pukittujen lasten määrään. (Vaikka jotain yhteiskunnalle hyödyllistä työtä, vastaa siviilipalvelua.) Lisäksi kun näitä juttuja lukee, niin huomaa, että vielä aika Aatamin ajoissa on ilmeisesti kivunlievitysmenetelmät. Aatelkaahan, jos miehillä ois joku vastaava tuskaa aiheuttava (miesten tapauksessa) tauti, niin eiköhän ois jo vaikka minkälaiset pillerit ja purnukat kehitetty!
No, "eniwei", älkää ottako tätä kirjoitusta turhan vakavasti. Kirjoitin sen itse asiassa täysin vakain mielin, mutta monista se saattaa tuntua oudolta. No, olen itse kuitenkin lapseton ja teidän "lapsellisten" puolustukseksi voi filosofisesti sanoa, että jos tuntee vain toisen puolen elämästä, ei voi arvostella kumpi puolista on parempi. Hyvää joulua ! :)
hei!
määkään en sillai oo hirmusti koskaan piitannut vauvoista/lapsista.
sain pikkusiskon vielä 21v ja aattelin että onhan se iihan ihana kun se ei ole oma..
ja ajattelin että ehkä joskus 30v jos sittenkään pelkäsin synnytystäkin ja muutenkin ei oikeestaan mitään vauvakuumeita liiemmin ollut,
mutta tulin vahingossa raskaaksi ja sain vauvan 22v olin siis jo pitkällä raskaana kun vauvakuume tulikin...
ja sen jälkeen tullutkin sit aina välistä...nyt odotan kolmatta ja täytän pian 27v
Joskus kyllä ajattelee et mix ihmeessä noita muksuja on tehnytkään menee hermot ym,
mutta välistä kyllä osaavat yllättää ihanuudellaan.
Sitä ei osaa ajatella millasta on rakastaa omaa lastaan ennenkuin sellanen on..
Ja onhan niitä monia missejä, malleja ym...jotka tehneet vauvoja ja silti palautuneet entisiin mittohinsa ja edelleen yhtä kauniita.
minä oon tosin lihonut jo ennen lapsia raskaus kilot aina lähteneet nopeesti ja ei ne tissitkään sen erilaiset ole isommat ehkä vaan.
no kaikilla saa olla omat mielipiteensä mutta uskon että monella jotka päättää ettei koskaan lapsia joskus voi iskeä vauvakuume tai sitten ei , mutta siinäkin tapauksessa jos sattuisi tulemaan se vahinko niin oma vauva olisikin aivan ihana.