Lakiosa ja lapsuuskoti

Mitä sitä enää itket, silloin oli asiat noin. Ole tyytyväinen että tila suvussa säilyy. Meillä meni vieraalle. Perintönä.

Oliko vanhempiesi testamentissa mainintaa sisarosuuksien maksamisesta?

On tai oli melko tavanomaista, että maatilan sukupolvenvaihdon yhteydessä sisarukset saivat osan kauppahinnasta ja kuittasivat samalla perintöosansa siitä. Nykyään näitä asioita taidetaan käsitellä enenevästi ennakkoperintönä.

Ketjun aloittajan tapauksessa sukupolvenvaihdon sisarosuudet ovat jääneet lakiosavaatimuksien varaan. Nämä vaatimukset olisi pitänyt esittää testamentin saajalle (eli aloittajan veljelle) vanhan isännän kuoltua, kun testamentti annettiin tiedoksi perillisille (6 kk).

Mielenkiintoiseksi tapauksen tekee testamenttimääräys, että (aloittajan) veli perii tilan jos saa lapsia. On jokseenkin outoa tehdä tilan sukupolvenvaihdos ja sen jälkeen määrätä perimyksen ehdoista, jotka koskevat tilan jatkajaa. Sukupolvenvaihdoksen jälkeen vanhalla isännällä ei tavallisessa tapauksessa ole enää kelpoisuutta määrätä omaisuudesta, jonka on jo luovuttanut eteenpäin jatkajalle.

Nyt pitäisi siis tutkia niitä vanhoja sukupolvenvaihdoksen ehtoja. Mainitun kaltainen tilan omistuksen siirtymisen purkava ehto (ei lapsia tulevaisuudessakaan) on maakaaren nojalla kielletty ja olisi estänyt aikoinaan lainhuudon saamisen. Sukupolvenvaihdokseen on kuitenkin saattanut liittyä muitakin ehtoja joiden perusteella veljestä ei ehkä olekaan tullut tilan täysivaltainen omistaja.

Lainhuuto lienee kuitenkin saatu sekä veljelle että veljenpojalle, ja koska asiat tutkitaan ennen huutojen antamista, on virheen mahdollisuus pieni.

Vanhan isännän testamentissa on määrätty, että veli voi määrätä tilalle jatkajan jos veli ei saa omia jälkeläisiä. Nyt veli on vailla rintaperillisiä määrännyt omalla testamentillaan koko omaisuutensa perijäksi veljensä pojan.

Vanhan isännän testamentti antaa veljelle oikeuden määrätä tilan toiminnan jatkajan muttei sen omistajaa. Ellei veljellä ole täyttä omistusoikeutta tilaan, ei tällä ole myöskään ollut oikeutta siirtää olematonta oikeuttaan eteenpäin.

Luultavasti tässä tapauksessa ei ole mitään epäselvää. Vanhan isännän testamentti oli luultavasti tehty ennen sukupolvenvaihdosta ja on sen vuoksi epätarkka yksityiskohtien suhteen.

On myös otettava huomioon yleinen 10 vuoden sääntö, josta on toki lukuisia poikkeuksia. Omistusoikeuksia koskien ajatellaan yleisesti , että riitauttamatta 10 vuotta vallalla ollut käytäntö saa yleensä lain suojan, mikäli saannolle on perusteita.

Lakiosavaatimukset ovat tässä tapauksessa auttamattomasti myöhässä. Jos kuitenkin voidaan osoittaa perustavaa laatua oleva virhe veljen saannossa, eli ettei tämä olisi saanut sukupolvenvaihdoksen yhteydessä täyttä omistusoikeutta tilaan, voitaisiin oikeudellisia dominopalikoita ehkä koettaa kaataa kumoon yksi kerrallaan. Lopputuloksena voisi olla lakiosaa vastaava korvaus taikka osuus tilasta.

Mahdollisuudet olisivat minimaaliset.

Kysele toki ja pohdi.