Tämä on alkanut häiritä. Joitakin vuosia sitten koin pahaakin ahdistusta ja jännittämistä. Fyysisinä oireina vatsan väänteitä lähinnä ja se oli paha, sillä olen aina pelännyt oksentamista jne. Söin jonkin aikaa lääkkeitä ja kävin terapiassa. Noin puoli vuotta sitten lopetin lääkkeiden syömisen, sillä tunsin pärjääväni niitä ilmankin.
Nyt lähiaikoina olen taas pikku hiljaa alkanut jännittää ihmeellisiä asioita, enkä ymmärrä että miksi. Jännittää kaikki pienetkit reissut ja välillä jopa kauppaan lähteminen. Mitään järkevää selitystä en keksi. Tämä ei ole kuitenkaan mikään kovin mukava asia. Lähinnäkin lannistavaa.
Onko mitään ideoita kuinka tulisi toimia? En halua että tämä pahenee. Olen pakottanut itseni menemään tilanteisiin mitkä jännittää.
Nyt lähiaikoina olen taas pikku hiljaa alkanut jännittää ihmeellisiä asioita, enkä ymmärrä että miksi. Jännittää kaikki pienetkit reissut ja välillä jopa kauppaan lähteminen. Mitään järkevää selitystä en keksi. Tämä ei ole kuitenkaan mikään kovin mukava asia. Lähinnäkin lannistavaa.
Onko mitään ideoita kuinka tulisi toimia? En halua että tämä pahenee. Olen pakottanut itseni menemään tilanteisiin mitkä jännittää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Itse lopetin myös venlafaxin myös 6 kk sitten. Liikunta, jooga, hengitysharjoitus ja sos.kanssakäymisen lisäys, ravinto ja työpaineiden vähentäminen. Näillä olen selvinnyt ilman lääkitystä.
Mulla ihan sama asia. Aika-ajoin jännittää pienimmätkin asiat mm. kauppaan meneminen.
Kai sen jännityksen laukaises se että pelkää niitä kohtauksia, siis että se kohtaus tulee vaikka siellä kaupassa.
En valitettavasti osaa neuvoa mikä tähän auttaa, muukuin opamox itsellä pahassa paikassa.
Todella monet pelkäävät kaupassa käyntiä yms.... Ette siis ole ainoita. Opamox on muuten loistava lääke tilapäiskäytössä.
En millään haluaisi palata lääkkeisiin. Söin monta vuotta citalopramia 20mg annoksella. Kai se jotakin aikanaan auttoi. Mutta siitäkin pois pääseminen oli hankalaa vieroitusoireiden takia. Olen myös lääkkeen lopettamisen jälkeen saanut tunteeni takaisin. Voisi olla mukavaa päästä puhumaan asiasta jollekkin mutta mutta.. Jos saisi itseään niskasta kiinni ja alkaisin ulkoilla enemmän yms. Sekin on vain niin kovin hankalaa.
Ota niskastasi kiinni ja eikun ulos. Aluksi pieni happihyppely. Itsellä auttaa kun teen lumi työt näin talvella. Ihan mitä vaan tekemistä että sää saat ajatukset johonkin muuhun.
Itsekin jos jään sisälle kelaa jotain outoa niin ajatukset ns menee mielessä sekaisin ja rupee pelkää pahinta joka ahdistaa.
Pelkäätkö jotain tiettyä asiaa tai tilannetta erityisesti?
Oletko selvittänyt mikä sua pelottaa?
Miksi pitää pelätä, ei tarvitse pelätä jos ei ole oikeaa uhkaa!
Oletko m vai n?
Ei oikeastaan ole mitään tiettyä mikä pelottaa. Kai tämän hetken elämäntilanne vain rassaa, olen siis työtön. Tuohan se onkin että pitää vaan saada ittensä liikkeelle. Tänään sain siivottua hyvästi ja kävin iltakävelyllä. Tuli paljon parempi mieli. Niin ja nainen olen.
Täällä yksi jatkuvien pelkojen ja jännityksen kanssa elävä. Kaupassa yksin käyminen on tuskaa. Jonkun toisen kanssa meneminen hieman helpompaa. Mutta aina ahdistaa jo valmiiksi, jos saan jonkinlaisen paniikkitilan aikaseks itelleni.. Muutenkin tuntuu, että hermot on ihan riekaleina, kun pelkään koko ajan tapahtuvan jotakin pahaa. En pysty sitä järjellä selittämään edes itselleni, että ei ole mitään pelättävää. Ei ainakaan tähän mennessä ole ollut.
En poistu kotoa yksin kuin kovan pinnistelyn tuloksena... Se on aika masentavaa. Vankina omassa kodissa. Pieni iltakävely tekisi varmasti terää minullekkin, mutta se lähteminen on niin ahdistavaa, niin tuntuu paremmalta jäädä kotiin sohvannurkkaan lukemaan kirjaa teekupillisen kera... Vaikka en minä siitäkään täysin siemauksin nauti, koska jatkuva ahdistus on aina läsnä.
Nämä ahdistuskaudet tulevat ja menevät. Olinkin pitkään melko oireeton, mutta taas on kaikki palannut ennalleen. Lääkitys minulla on. En tiedä tekikö se minut oireettomaksi ja teho olisi nyt mennyt pois vai mikä on.. Vai liekö tämä jatkuva harmaus ja pimeys saanut sen aikaan.
En osaa sinulle neuvoja antaa, kun en tiedä miten itsekkään nousisin tästä suosta. Toivon kuitenkin, että selätät vaikeutesi.
onko uusi terapia käynti ollut mielessä? ehkä sun ahdistus on traumaperäistä tai sitten olet vain yliherkkä reagoimaan jännitykseen.
Yliherkkä voin hyvinkin olla. Terapiaan pääsy on niin monen mutkan takana, etten jaksa sitä rumbaa nyt. Ja sillä siis koen olevani tarpeeksi vahva vielä tämän asian kanssa. Se on vain niin hiton lannistavaa kun on pitkään mennyt hyvin ja sitten jostain se jännitys/ahdistus taas nostaa päätään.