Kun olen lukenut näitä "tarinoita" nyt jo useamman kuukauden ajan, ihmettelen vieläkin mistä ihmeestä löytyy tuo "ylipositiivinen" asenne. Tuskin kukaan nyt varsinaisesti on iloinen siitä, että saa elämänsä tämän taudin kanssa jakaa, mutta miten päästä takaisin "normaali elämään", kun tuntuu että kaikki pyörii MS:n ympärillä? Vaikka oireet olisivat hyvinkin huomaamattomia, niin silti jokainen puutuma ja väsähtäminen pelottaa. Joko kohta taas sairaalaan? Mitäs jos tällä kertaa ei enää palaudukkaan? Mitä jos näkö taas menee? Ja miljoona muuta kysymystä... Tiedän että oma tilanteeni on ainakin tällä hetkellä todella hyvä, eikä ennakkoon surkuttelu auta. Pitää vaan kerätä itsensä ja jatkaa elämää, vielä kun tietäisi miten...
mistä asenne?
pet
5743
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En oikein tiedä mistä tuon asenteen voisi hankkia, luulen, että se joko on tai ei ole.
Itse ainakin yritän ajatella kaikesta, että pystyn, jos vain tarpeeksi haluan. En välttämättä pysty tekemään asioita samalla tavalla kuin ennen, mutta teen sitten jollain uudella tavalla.
Yksi hyvä keino ainakin itselleni on ollut ajatella tätä minun ja "mäsän" välisenä kilpailuna. Olen aina ollut erittäin huono häviäjä ja vihaan häviämistä yli kaiken. Heti kun pistän mielessäni itseni viivalle ms-taudin kanssa, jostain löytyy se voima taistella, sillä tahdon olla maalissa ennen mäsää.
Auttaa myös, jos yrittää tavallisesta poiketen ajatella niitä hyviä asioita, joita elämässä on jäljellä, eikä aina vain niitä, joista on joutunut luopumaan. Kummasti helpottaa, kun ajattelee esim. että minä näen jonkun verran, en ehkä niin hyvin kuin ennen, mutta kuitenkin näen. Laitan silmät kiinni ja huomaan, että pahemminkin voisi olla. Voisin olla täysin sokea. Minä kuitenkin kävelen. En niin tasaisesti ja varmasti kuin ennen, mutta silti pysyn vielä omilla jaloillani. Ja kun se päivä koittaa, etten enää pysy, sen kanssa painitaan sitten. Nyt kävellään kun vielä voidaan.
Minä olen myös huomannut, että sairastumiseni jälkeen olen oppinut nauttimaan asioista ihan uudella tavalla. Kuulostaa kliseeltä, I know, mutta totta se on. Mitä pienimmätkin asiat voivat tuntua mahdottoman ihanilta. Huomaan paljon sellaista mitä en ole koskaan aikaisemmin huomannut, kun aina on ollut kiire jonnekin tai jotain muuta muka tärkeää. Jopa tiskaaminen on nykyään kivaa, kun sen voi vielä tehdä omilla käsillä. Täytyy tiskata varastoon, jos joskus käy niin etten enää pystykään siihen itse. Vaikkakin uskon siihen edelleen, että pystyn itse jos vain tarpeeksi haluan.
Ja huumori auttaa aina!
Riemukasta joulun odotusta Sinulle!
Yli positiivinen asenne elämään on hyvä...oikein mieltä nostattavaa lukea omia ajatuksiasi... Hyviä joulun odotuksia
Huumorilla tässä on yritetty jaksaa, ja yleensä siinä onnistuttukin. Pieni romahdus eilis iltana annettakoon anteeksi..=) Koko juttu on niin uusi vielä, että mielialat vähän heittelee. Sillä ylipositiivisella tarkoitin mm. juuri sinua, mikäli olet tänne ennenkin samalla nimimerkillä kirjoitellut. Oikeassa olet, pitää elää täysillä tätä päivää, eikä pelätä tulevaa. Tuskin silti kuitenkaan koskaan tulen nauttimaan tiskaamisesta..=) Kiitoksia piristyksestä...
Sinulla on mielestäni oikea asenne "kilpailla" sairauttasi vastaan.
Mielialan vaikutus sairauteen tiedetään!?
Tuolla asenteellasi jaksat taatusti pidemmälle. Toivon, että läheisesi suhtautuvat Sinuun myös positiivisella tavalla.
Tuskin on hyväksi päivittäin puhua "mäsästä". Meillä "hurtti huumori" on päivittäin läsnä ja loppujen lopuksi.
Onnellinen ihmiselämä taitaa sittenkin rakentua arkipäivän pienistä "onnen ja ilon muruista".
Tuo varastoon tiskaaminen kuullostaa loisto idealta. Käy kuitenkin välillä "rentoutumassa" jaksamisesi mukaan.
Tällä hetkellä johdat kilpailua "mäsää" vastaan ja tulet maaliin voittajana.
Sinulle myös lämmintä Joulumieltä ja "pilkettä silmään", sillä voitto ratkaistaan tässäkin kisassa
Ylipositiivisuus on kai keino selviytyä tästä epävarmuudesta,eikä ollenkaan hullumpi juttu.Tottahan on,että kyllä minäkin mieluummin olisin ilman uusia mäsä-tuttujani ja olisin nauttimatta elämän pikkuasioista,jos vain saisin olla terve.Mutta kun asiat on niin kuin on,ei ole vaihtoehtoa,on vain rämmittävä tämä elämä täysillä läpi.Mäsä nurkkaan ja baanalle!Pienet alakulot kuuluu asiaan ja joskus voi sääliä itseään oikein kunnolla.Sitten taas elämä tuntuu ihan elämisen arvoiselta asialta.Tehdään niitä asioita mitä halutaan ja mihin pystytään.Uusia juttuja on kiva kokeilla.Tällainen palsta on hyvä,että voi tuoda mietteitään julki.Jo se helpottaa,että saa pelot ja harmit sisältään ulos.Kaikenlaiset mietteet ovat sallittuja.Yritetään edelleen piristää toisiamme! Hyvää joulun odotusta!!