Miksi kuulen vain sen yhden ihmisen äänen päässäni, että mulla ei ole mitään hätää, että en ole tarpeeksi laiha.. Miksi vain sen? Miksi en lääkärini, jonka mielestä olen aivan varmasti aivan tarpeeksi sairas ja huonokuntoinen. Jonka mielestä, voisi olla parasta, että menisin osastolle. Ja silti tuntuu, että pitää laihduttaa, koska se yksi ihminen,asiantuntija, sanoi, että mulla ei ole hätää...
Jokaisen suupalan jälkeen itkettää, tuntuu, että en ansaitse niitä. Tuntuu, että en ansaitse mitään.. Taistelen, että en menisi oksentamaan. Toistaiseksi en ole, mutta koko ajan voimat vähenee, en jaksa enää kohta vastustaa. Otan kuitenkin jo suhteellisen paljon nestettä poistavia yms. lääkkeitä.
Koko ajan väsyttää ja heikottaa..On kylmä. Hiuksia lähtee, ystävänikin jo ihmetteli, että mihin ne ovat hävinneet. Muutenkin koko kroppa ihan sekaisin..
Ja olen niin yksin. Enemmän kuin koskaan. En jaksa ihmisiä, en jaksa näytellä enää sitä aina iloista ja nauravaa tyttöä, johon kaikki on tottunut. En jaksa! Ja silti on vaan pakko, pakko! Pakko mennä eteenpäin, vaikka haluaisin vaan olla. Olla ja toivoa, että lopulta häviän ja tuska katoaa...
Jokaisen suupalan jälkeen itkettää, tuntuu, että en ansaitse niitä. Tuntuu, että en ansaitse mitään.. Taistelen, että en menisi oksentamaan. Toistaiseksi en ole, mutta koko ajan voimat vähenee, en jaksa enää kohta vastustaa. Otan kuitenkin jo suhteellisen paljon nestettä poistavia yms. lääkkeitä.
Koko ajan väsyttää ja heikottaa..On kylmä. Hiuksia lähtee, ystävänikin jo ihmetteli, että mihin ne ovat hävinneet. Muutenkin koko kroppa ihan sekaisin..
Ja olen niin yksin. Enemmän kuin koskaan. En jaksa ihmisiä, en jaksa näytellä enää sitä aina iloista ja nauravaa tyttöä, johon kaikki on tottunut. En jaksa! Ja silti on vaan pakko, pakko! Pakko mennä eteenpäin, vaikka haluaisin vaan olla. Olla ja toivoa, että lopulta häviän ja tuska katoaa...
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla sydäntä särkee, kun luen näitä kuulumisia ja tuntoja.
tämän sairauden kanssa on nähtävästi todella yksin ihminen.
vastasit mulle tosi kauniisti ja rehellisesti aiempaan kysymykseeni ystävän auttamisesta ja siksi tulin nyt lukemaan tämän sinun uuden viestisi. ajatteline, että jos haluat tai pystyt, voisitko antautua keskustelemaan kanssani hiukan enemmänkin?
mua on alkanut askarruttaa, että mikä voi tämän anoreksian laukaista, ovatko tarinat paljon toistensa kaltaisia,onko moni toipunut yms.yms. niin, ja mikä on sinun tilanteesi ja tarinasi?
ymmärrän hyvin, jos aihe on liian kipeä tai tunnun tunkeilevalta.
voimia taisteluusi!
terveitä päiviä kaikille!
Tarvoin pitkälle pusikkoista polkua,
työllä ja tuskalla, tajutakseni
vasta kovin lähellä rotkoa, että
vastassa olikin umpikuja-
ja, että matka takaisin olisi
vielä vaivalloisempi...
-Siskonmakarat-
Mun mielestä tämä on yksi parhaista ja osuvimmista ajatuksista mihin olen törmännyt. JA valitettavasti niin totta..
Kiitos vastauksestasi ganjamama! Toki voin keskustella kanssasi enemmänkin. Voit kirjoittaa mulle sähköpostia, jos siis haluat. Osoite on [email protected].
Edelleen toivottelen voimia sinulle ja ystävällesi!
Mä roikun sormenpäillä kerrostalon reunassa
ja katson alas. Ohmiset on pieniä, ja mun kädet hikoaa. Mun on pakko ponnistaa itseni ylös,
mutta mä en jaksa. Mä en jaksa, mä en jaksa...
Apua, mä putoan, mä putoan kohta, ihan kohta..
-Kira Poutanen-
Olen palasina, tulkaa mut pois korjaamaan..
-Evita