Olen ihan hukassa romaanin alkuni kanssa. Tuntuu etten pääse rytmiin millään. Ennen kehujen kohde on ollut nimenomaan kirjoitusteni sujuvuus, nyt syntyy kökkö kökön perään. Osaisiko joku auttaa minut taas jutun juoneen pienellä kirjoituksen rytmin oppimäärällä tai ohjata vaikka oikeanlaisen oppimateriaalin ääreeen? Tällä hetkellä syntyy siis lauseita: kävelin polkua pitkin, katsoin tuleen, tunsin olevani aivan hukassa jne. En saa tekstiin vaihtelevuutta. Ymmärrättekö edes mitä tarkoitan?
Tekstin rytmistä
auttakaa
4332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jossain kehoitettiin kirjoittamaan puutaheinää kolmesivua joka aamu, avaa tukokset.
Toinen on tuo että muuttaa fontin valkoiseksi, ei juutu noihin toistoihin tai muuhun epäolennaiseen.
Kun tarina on kerrottu, voi lukea ja muutella noita kohtia joissa toistoa on. Vanhin ohje lienee että lause tai sana joka ensin tulee mieleen on yleensä paras, se toinen tai kolmas ei ole niin ytimekäs ja tyhjentävä kuin se ensimmäinen ja uniikki.
Mene ja kävele sitä polkua, kuuntele lunta tai risujen rasahtelua, tuijota tulta, erottele liekin värejä, tunne hehku poskilla. Elä ja kirjoita kokemus ulos.
jos oikein hukassa tuntuu olevan, ota hyvä kirja ja katso miten asiat on siellä kerrottu, miten kävellään, liikutaan jne. saa sitä kopsata ja muokata käyttöönsä kaikkea painettua, kunhan soveltaa kirjoittamansa omien ajatustensa kautta ulos.
Kerro tarina toistotyhmillä lauseilla, niitä on aikaa hioa kun tarina on kasassa, silloin toisella tai kolmannella kirjoituskerralla.
Minua on auttanut ammattilaisen neuvo, kannattaa lukea teksti moneen kertaan itselle ääneen.
Vielä parempi jos tekstin lukee toinen, hän huomaa rytmin ja virheet paremmin. Omalle tekstille tulee tietyssä mielessä sokeaksi.
Mulla aukee tukokset kun kirjoittaa sitä samaa asiaa muutamaan kertaan: tunsin olevani hukassa, siispä kävelin polkua pitkin, kävelin pientä polkua pitkin, kävelin mutkaista polkua pitkin, kävelin sitä kirottua polkua pitkin, kävelin kirotun pientä mutkaista polkua pitkin ja kävelin tuleen sitä kirotun pientä ja mutkaista polkua pitkin ja sitten minä vasta hukassa olevani tunsinkin.
ota kartta mukaan niin et ihan eksy, eikun no kuka mitäkin kenelle, itse pysähtelen kuuntelemaan askelten välillä, kuinka oksa napsahtaa tai lumi narahtaa...
Pesässä hiilet kilahtelevat punaisina, mutta tämä on näitä mikä toiselle avaa vie toisen syvemmälle hukkaan.
Eikö joku suuri ja kuuluisa kirjoittanut aamuisin sivun raamatuntekstejä päästäkseen tukoksesta, kuka mitenkin. Kunhan ehdotin :)