Tässä on sitten tullut pohdittua aamut ja yöt kannattaisiko minun tunnustaa ihastukselleni tunteeni. Lähettää tekstiviesti tai kirje, tai sanoa suoraan koulussa.
Koskaan en ole hänen kanssaan keskustellut niitä näitä, ja ujona en häntä kovin usein silmiinkään katso, pää kääntyy aina liian äkkiä pois.
Minussa kyllä elää toivo, että hän pitää minusta yhtä lailla, mutta nyt kalvaa pienoinen pelko, että jos en tunnusta pian, menetän mahdollisuuteni muodostaa suhde hänen kanssaan. Mutta ongelmana ei ole tunteiden tunnustaminen, vaan seuraamukset. Enkä puhu nyt torjumisen pelosta... Jos hän todellakin tuntisi samoin, seuraisi treffit, hänen näkemisensä ja kaksin koettuja hetkiä. Ja tämä pelottaa enemmän kuin mikään muu, koska tuntuu kuin jännitykseltäni voisin mennä niin pahasti sekaisin että pyörtyisin pelkästään hänen näkemisestään. Pelkään myös että treffeillä ei sanaa tulisi suusta, ja hiljaisuuteni ja ujouteni takia treffit menisivät mönkään. Pilaisisin kaiken siis tunnustamalla.
Ja tämän viestin pointti oli... Tunnustanko ja otanko riskin, vai odotan, yritän edes kerran avata suuni koulussa, katson häntä silmiin, kenties hymyilen...
Kyllä elämä on hankalaa :) Ja kun sitä kuitenkin kaipaa sitä jota kuta vierelleen lämpöä tuomaan.
Koskaan en ole hänen kanssaan keskustellut niitä näitä, ja ujona en häntä kovin usein silmiinkään katso, pää kääntyy aina liian äkkiä pois.
Minussa kyllä elää toivo, että hän pitää minusta yhtä lailla, mutta nyt kalvaa pienoinen pelko, että jos en tunnusta pian, menetän mahdollisuuteni muodostaa suhde hänen kanssaan. Mutta ongelmana ei ole tunteiden tunnustaminen, vaan seuraamukset. Enkä puhu nyt torjumisen pelosta... Jos hän todellakin tuntisi samoin, seuraisi treffit, hänen näkemisensä ja kaksin koettuja hetkiä. Ja tämä pelottaa enemmän kuin mikään muu, koska tuntuu kuin jännitykseltäni voisin mennä niin pahasti sekaisin että pyörtyisin pelkästään hänen näkemisestään. Pelkään myös että treffeillä ei sanaa tulisi suusta, ja hiljaisuuteni ja ujouteni takia treffit menisivät mönkään. Pilaisisin kaiken siis tunnustamalla.
Ja tämän viestin pointti oli... Tunnustanko ja otanko riskin, vai odotan, yritän edes kerran avata suuni koulussa, katson häntä silmiin, kenties hymyilen...
Kyllä elämä on hankalaa :) Ja kun sitä kuitenkin kaipaa sitä jota kuta vierelleen lämpöä tuomaan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä ainaki haluan itelleni tommosen tyttelin, vaikutat mukavalyta, en tykkää hölösuu työistä, vaikken itse mikään kovin hiljainen olekkaan tykkään silti enemmän ujoista tytöistä
Sinuna tunnustaisin, yleensä kun ihmiset sanovat jonkun asian suoraan 99,9% tapauksista negatiivistä luonnetta. Ihastuksen tunnustus voi olla kiva kokemus ihastuksellesikin, vaikka siitä ei mitään sen kummempaa syntyisikään.
Voi kun joku ajattelisi minustakin jotain noin romanttista...
Sun kirjoituksen perusteella melkein ihastuin sinuun. "Ja kun sitä kuitenkin kaipaa sitä jota kuta vierelleen lämpöä tuomaan." tuosta huomaa että olisit todella ihana tyttöystävä.
Kyllä sä siitä rohkeinet, kunhan vietät aikaa enemmän hänen kanssaan, (jos pyydät esm. kahville)
ja sitten se huomaa miten fantasinen tyttö oletkaan.
Ilman muuta! Elämä on liian lyhyt murehtimiseen: "mitäs jos olisinkin ottanut yhteyttä, olisimmeko yhdessä nyt.." jne! Sinuna ottaisin rohkeasti härkää sarvista ja kertoisin asiasta. Ei se ota jos ei annakaan ja sitä rataa. Ps. Itse otin riskin. Lähestyin tekstiviestillä ensin työasioissa, sitten "hairahduin" sivuraiteelle ja kas kummaa, ajatukset olivat samat luurin toisessa päässä :) Nyt ollaan oltu yhdessä 3,5 kk!! :))
suosittelisin, että tavalla tai toisella ilmaiset ihastumisesi. se on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin olla tekemättä mitään ja jälkeenpäin miettiä olisiko siitä tullut jotain. mikäli hän on myös sinusta kiinnostunut niin ei siinä hiljaisuus ja ujous haittaa. itse ainakin pidän hieman hiljaisista ja ujoista tytöistä.
voihan olla, että tämä poika/mies on myös hieman ujo ja epävarma, ja tuo silmiin katsominen ja hymyileminen ei välttämättä tuottaisi toivottua tulosta (on se tietenkin parempi kuin ei mitään).
Kyllä oli piristävää lukea teidän viestejä. Enköhän minä vielä ennen joulua aio tehdä asialle jotain, jo ehkä seuraavana maanantaina.
Kiitos tuestanne :)
Lähettelen varmaan jonkinlaista viestiä ja kerron miten kävi, sitten kun olen saanut jotain aikaan.
Itse ole ihan samanlainen! Mietin ja mietin asiaa mielessäni monta viikkoa, ja sitten lopulta uskaltauduin pikkujouluissa "tunnustamaan" ihastukselleni että haluaisin tutustua häneen paremmin.. Ymmärsin, etten voi mitään menettääkään! Ainakin minulta vaati todella paljon uskallusta...;)
Repostele tosiaankin se koko juttu tänne!
tunnustit?
noniin, joko teit asialle jotain? :)
Kertoisitko missä opiskelet...vaikka paikkakunnan ensimmäisen kirjaimen, on nimittäin pikkasen hassu fiilis..