Olen päässyt yli narsistista, mutta hän tuhosi egoni täydellisesti.
Olen täysin tyhjä kaikista tunteista.
En koe itseäni enää naiseksi tai onnistuneeksi missään.
Elämänhaluni ja motivaationi ovat täysin poissa.
Ennen koin itseni naiselliseksi ja viehättäväksi ja minulla oli voimakas elämänhalu ja monenlaisia suunnitelmia.
Uskoin itseeni.
Panostin siihen suhteeseen kaiken ja kaiki vietiin, kuin itaasti vaikuttava myrkky.
En usko enää keneenkään, enkä näe mitään mahdollisuuksia missään.
Suhteesta on puolitoista vuotta.
Meneekö tämä vaihe ohi koskaan?
Olen täysin tyhjä kaikista tunteista.
En koe itseäni enää naiseksi tai onnistuneeksi missään.
Elämänhaluni ja motivaationi ovat täysin poissa.
Ennen koin itseni naiselliseksi ja viehättäväksi ja minulla oli voimakas elämänhalu ja monenlaisia suunnitelmia.
Uskoin itseeni.
Panostin siihen suhteeseen kaiken ja kaiki vietiin, kuin itaasti vaikuttava myrkky.
En usko enää keneenkään, enkä näe mitään mahdollisuuksia missään.
Suhteesta on puolitoista vuotta.
Meneekö tämä vaihe ohi koskaan?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minullakin suhteesta takana yli vuosi. Masennuin täysin. Koko elämä tuntui turhalta ja rumalta. Olin todella pettynyt kaikkeen.
Viime aikoina on alkanut jo näkyä valoa. Olen muuttunut ihmisenä paljon, minun on vain löydettävä uusi itseni. Kyllä sinäkin vielä löydät sen!
Kiitos sanoistasi.
Sinä ymmärrät.
Hirvittävää lukea miten Narsistista eroaminen vaikuttaa.Minä uskon tuon.
Ei normaalista ihmis suhteesta ole mkään erota,siitä vaan kun lähtee ja elämä jatkuu.
Sama täällä,että tapasin narsistin,josta on myös noin puolitoista vuotta!
Hankkikaa tietoa narsismista. Narsisti on vaikea vamma eikä narsisti pysty määrittelemään kenenkään toisen arvoa.
Narsistia ei tarvitse laskea mihinkään lukuihin. Hänet voi deletoida levyltään. Tyyliin häntä ei ole ollutkaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/13165623#comment-75594636
Tässä mielestäni superhyvä kuvaus suhteesta narsistin kanssa.
Mitä sitten tapahtuu, jos hänet deletoi kokonaan? Kaikki kuvat, lahjat, muistot ym? Onko se psyykelle hyväksi? Eikö sekin ole kuitenkin joku taantunut defenssi? Oman konkreettisen todellisuuden manipulointia ja kieltämistä?
Onko joku teistä tehnyt niin? Mitkä oat seuraukset?
Ehjä ego?
Onnistuuko se?
Unohtuvatko opit?
Ei narsistin deletoiminen käy kädenkäänteessä eikä napin painalluksella. Mutta kun tajuaa sen, että narsisti ei ole sellainen ihminen, kuin miksi hänet kuvitteli, vaan ihan toisenlainen, niin hän deletoituu sen ymmärryksen myötä automaattisesti.
Toivotan voimia sinulle, että jaksat tehdä sen työn.
Hyvä aloittaja.
Oletko hoitanut itseäsi kuntoon?
Suurin oivallus parantumisvaiheessa on se, että sinulla on itselläsi joku syy mennä narsistin kanssa yhteen. Tämä syy johtuu lähes poikkeuksetta omasta lapsuudesta ja se olisi sellainen, mikä pitäisi saada kuntoon.
Kun saa oman lapsuutensa käsiteltyä, niin on helppoa päästää myös narsistista irti ja saada elämän ilo takaisin.
Tuo on todella tärkeä lähtökohta, jota ilman on vaikeaa onnistua. Ja jos ei kykene hoitamaan itseänsä kuntoon, niin jää jauhamaan kuin rikkinäinen levy uraansa. Yrittää ymmärtää vain kaivelemalla narsistin ongelmia ja vikoja, pyörii lopulta vain ympyrää ja toistaan vaan omaa käyttäytymisvirhettään jokaisen uuden suhteen kanssa. Jos olisi yhtä tarmokkaasti hoitanut itseänsä kuntoon koko sen ajan, jonka täällä ja muilla saiteilla on tarinoinut luetellen listoja ja vikoja, olisi ollut jo aikaa sitten uuden elämän kahvassa.
Kiitos sympatiasta & pienistä potkuista persuksiin. Kumpiakin tarvittiin nyt!
Olen joo samalla kelannut omaa päätäni, bongannut syyt ja seuraukset, opiskellut narsismista ja käynyt läpi tunteitani, viimeisimpänä häpeää -
Siksi tuntuikin omituiselta ottaa näin raskaasti takapakkia.
Mä pohdin asioita aina hyvin pitkään ja syvällisesti. Olen varmaan sitten jotenkin "erityisen" herkkä.
Koko tämän monimutkaisen ja vaativan prosessin seurauksena on ollut vaan jonkinlainen perusteellinen, henkilökohtainen, identiteettikriisi ja tällä hetkellä luulenkin, että sitä joutuu tavallaan rakentamaan itsensä uudestaan ja priorisoimaan asiat uusiksi.
Mua auttoi paljon se kommentoijista, joka oli käynyt saman läpi ja vilkutti valoa sieltä toiselta puolelta, että tämäkin on osa prosessia ja hän on senkin selvittänyt läpi. Kiitos.
Kiitos myös teille kriittisille, jotka muistutitte minulle, että on typerää ja järjetöntä palata alkuun!
(kuulostan ilmeisesti taas samalta, kuin silloin alussa ennen koko helvetillistä prosessia!).
Ja se pointti, että tästä helvetin risasta levystä on vaan päästävä eteenpäin! Ulos noidankehästä. Kiitos.
Todella autatte täällä ihmisiä. Todella kommenteistanne ja näkökulmistanne on apua ja hyötyä!
Toivon, että tämä tuore, hyvä fiilis kestää ja pysyy...
Ja minunkin höpinöistäni on todennäköisesti jollekin apua. Hienoa :)