Suurriistanmetsästäjä sankareille!

Miltä tuntuisi, jos sinua uhkailtais tappamisella? Nostaisitko syytteen?

Ai sudetko uhkailee tappamisella....enpä ole moista koskaan kuullut!!
Mutta jos jollekulle sudet lähettää uhkausviestejä niin ne pitää viedä poliisille nähtäväksi!!
Yleinen syyttäjä nostaa syytteen jos näyttö riittää. Varsinkin jos uhkaavalta sudelta saa DNA-näytteen!

... mutta oliko sekään hänen vikansa, syy siinä neliovisuuden perhemanioiden tukemisessa, kaksiovisuuteen vaihtamista turhuutenakin ilakoiden köyhyyttä iloksemme, kasvoille rakennellen
Mitä mä sit sellaisella?
Miten niin mä pelottelen?
Miten sellaista ihmis-arvottomuutta, taantumien poiston laiminlyömisenä siedettäisiin?
Miten sellaista iltapäivän aikaan nukahtamista, uneen, niin nostalgiseen turbulenssina edes olisikaan?
Miten sellaista verhojen heilahtamista, varjojen luomiseksi, niin irvokkaalla tavalla tarvittaisiin?
Miten sellaista auringon hektisen impulssion haureiden käyttämistä häväitsemiseen olisi muistamatta?
Alkuperäinen muoto: haureuden
Miten sellainen voisi kiinnostaa teistä pakkomielteisenä hallitsemisenne tukemisena, ihmisen seurailun, tai hänen koskettelun oikeutuksen pyyntönä vain väkivaltaiseen vihaansa, tuhoten?
Miten sellainen voisi kiinnostaa teistä, ylikorostamisesta niin luvattomasti onnea etsivinä, hyökkäävyytenä, kun hän etsii vain apua, aiheuttamastansa tuhosta onnettomien itkuisten, silmien sekavuus-tilastaan näin nauttien, ihanteenanne ja arvomaailmananne, vihamielisyytenne, toista ihmistä, tai hänen kehonsa olemusta, sen käyttämiseen itsekeskeisyydestä kuvattuna, ilmaiseksi omaksi luvaksenne, tai tukahtumiseksenne, hänen elämänsä riistäen, vankina pitämiseen, ja etuihinne tarkastellen, sairauttanne varastamisella puheenanne, raivosta myrkyn vihreinä tai houreina, omaksi tulevaisuudeksi elämä Jumalanaan?
Kts. Kun mun elämän Jumala, on tässä kuolema ei ammatillinen
Rauhanomaisuudetta kipua käyttäen ja loukaten tuhoten avoimuutena, maapallolta
Itsekkäästi, sairautena, ihmisen henkilökohtaisen elämän kunnioittamatta jättämisenä, ostaen
Raivona, "saamattomuudesta" miehisesti riemuiten, sisimmättä, tunteettomasti, yksityis-elämää loukaten
Vapautta ihmisenä eläen, kurittamisella niitostansa kylväen, näkymättömyydestä väärin huoraten
Arvokkaasti elämän tulevaisuudelta tuhoten, maapalloamme käyttäen, kilpaillen, sairaina, ilme vääristyen, vain pakkotyötänsä sen fantasiamaailman kuvitelmin, teetätellen
Oletteko te tämä eläin?
Kipuna, hektisesti, kuin salama lyöden taivaalta, kertoen eri rodustansa, silmät itkien märkinä.
Aarretta sateenkaaren päässä, kuin odottaen, vain vapaudesta seisoen, yleis-tilahälytyksestä.
Arki saatellessa, saarrettuna, päivää ilottomasta onnistumisen elämyksettömyydestä, rautahäkin erottaessa maapallomme ihmisestä, tai sivilisaatiosta auringonlaskuun saakka.

Kiitos, minulla on jo tämä paita.
Kun hän nyt parantuu tai on parantumassa on pakko ilmaista pahoittelunsa epäonnistumisesta. Pumpulin pehmeä todellisuus, todellisuudetta tonttuna, tai piirileikkin, irvokkaana. Märkänä vesistön vierellä, itkussa, tai keskellämme piirinuotiolla valmiina auttamaan jo haluten, mukaamme. Etsijöille tarkoitettuna, ei tarpeenamme ollut häntä rintakehällemme edes eläimenä piilotella väsymyksestä kehon irvokkaasti ravistellen rauhoittamaan melkein kokoistaan tai kookasta olemusta edessänsä siintävä tuonelan kolttu Kolkuttajana kirskaasti elämäntapana ihmetteli menoa niin synkän hämärän juutalaismaisen kummallista.
... että aviomiehelleni olisi tapahtunut jokin erehdys, ja toimintamalli, tapa kuin ajatus: oli yleis-sivistyksetön väärinkäsitys ja erehdys
Koska hän eläimenä, ei ole tarkoitettu naisen keholleni, eikä eläintä pidetä ihmisenä, naisena keholtani.

Lapsenlapsestakin sanoi vieressä, viis aina...
Ja siksi kiellettynä pidetään erityisesti sen miehistä olemuksen kantamista
Sen aiheuttamista tai väärinkäsityksestä päivän ihantein toimintana, naisen arvostelua
Avuntarjoamisen yrittämistä kun oli suunniteltu kuntoutuksesta jo niin monenlaisesta
Avannottakin jos niin oli koskaan edes tarkoitettuna
Ihmisestä näköaistiharhan kuvankaltaisesta ulkokultaisuudesta
ja kuun painovoimattomuudesta tasapainottomuudesta kuvailtuna vaara, tuhoavana
Aviomies jo anteeksi pyyteli, omani ei kuulemma koskaan sellaista edes tarjonnut pelolta

Hyvä mieli poltteli tuskasta kirvellen kehon olemuksesta avuntarjoaminen vain häpäisynä
Niin.....Monen vuoden työnä
Epäaidosta unelmillansa kyyneleet ihmisille siivitti, itkustansa epäonni kesaisinkin kivisti.
Tavallisena, tai juridiikan haureutena, unelmillensa yritti pakanuudesta kuin niittää paikkaansa. Yhteiskunta ympärillämme kauhistui ja hymyili pyörtymisestä soitettuna poisvieden ja toiminta oli ennenkuulumatonta, mutta arvottomuutta ylikorostaen, vieressä toivon punaisena auringonlaukkuna keskellä joulupyhien ja läheisten omaisten kehon, tasapainottomassa hiljaisuudessa, kasvoilta tunnistettavana tai tunnistettavina kirjallisuuden miehinä ympäripyöreänä mykkyytenä kalpeina kasvoina, toivon epätoivon tai jälleennäkemisen eväämisen ahdistumisena, keskellä kauniiden elämänvoiman hyasinttien.
Siirtäen kasvoilta varjoja, tai huutaen arkea, toivoon, ja onneensa, alta tehtaiden piippujen, unelmiaan unina nähden. Olemuksella vain ympäröiviä kiljahteluja katseellansa kosketellen, enkelikellojen tiukujen puuttumista vain havaiten todellisuudettomuuden unelmien kaltaisen pilvilinnan viestittäen... "He olivat nuoria" Alkoivat niin aina monet kopioivat kuvauksen sanat. Jalomieliset vapauden miehet, vietistä armon, kun epäystävällisyydestä soimasi tunnistamaansa tunteetonta väristen vapaudetta ahdistuksesta puisen peilikuvan kaltaisuudesta. Seurailuista tuhatkertaisesti pahoillaan, melkein itkien, tapahtumista karkeuden. Katkerasti värisyttävän vapaudettomasta työstä, he nauroivat sen raskaudesta. Avoin ja pitkä vapaus, oli jo käsinkosketeltavasti tarjottu. Kuin heidän mustien kenkien kantaman lyömä. He olivat pieniä kuin tontut tai peikot, ikkunoistakin tutut, kasvot, kuin pelin vaaleat pielet. Eivät pellejä, kuin anarkistisen taivaansalon, sirkusklovnien kasvojen kipuavat nuoruuden pyrkivät ajattelun ansioonsa tummuutena myrskyävän talvisen iltapäivä-taivaan pilvien varjojen verhojen nyöreinä. Lahjaksi saatuina, joskus niin kultaisina.

Ei ihminen ole samanlainen.
Ei ihminen voi tulla seuraan.
Ei omaan etuunsa tavoitellen ihmistä muuteta, hallitsemiseensa.