Fluori pitoiset luistovoiteet ?

Kuntohiihtäjä tuskin huomaa eroa muuten kuin ehkä vesikelillä. Pakkasilla fluoreilla ei ole juuri mitään virkaa.

Fluorivoiteet on tarkoitettu lähinnä kilpahiihtäjille, joiden keskinäinen ero kisassa ratkaistaan usein sekunneilla tai vieläkin pienemmillä eroilla. Silloin niillä fluoryhdisteillä saattaa olla merkitystä.

Itse asiassa luistovoiteiden merkitys on tavallisen hiihdon kohdalla varsin pieni verrattuna siihen, millaista tuhraamista niiden laitto suksiin saattaa olla. Itse en laita enää ollenkaan parafiineja, enkä jää muiden jalkoihin tuolla ladulla. Tosin minulla on melko laadukkaita suksipareja.

Fluorivoiteet ehkäisee voiteen likaantumista. Ja se lika on suurin syy kun suksi hiihtäessä "hyytyy". Mitä kosteampi lumi sitä enemmän likaa lumen pinnassa.
Osta mielummin luistopintojen puhdistusaine kuin hf-luistovoide.
Puhdista pohjat aina ennen voitelun aloittamista ko.aineella. Näin et siirrä pohjassa hiihdosta tarttunutta likaa syvemmälle sukseen, harjoihin ym.

Fluorin luistavuus perustuu siihen, että se hylkii vettä. Tämän voi testata laittamalla fluoripinnoitetta toiseen sukseen ja toiseen ei. Tämän jälkeen suksien pohjat ylöspäin ja kumpaankin vesipisara. Fluoripinnoitetun suksen vesipisara lähtee helpommin liikkeelle ja liukuu nopeammin.
Tämän vuoksi fluori auttaa lähinnä märällä kelillä. Vettä muodotuu hieman suksen pohjaan kitkan vuoksi muistaakseni jonnekin -8 asteeseen asti (riippuen suksen pohjasta). Eli fluori auttaa hieman jonkin verran myös pienessä pakkasessa, mutta suurin hyöty lämpimissä keleissä.
Mutta huono suksi ei luista fluorillakaan eli voitelu vaikuttaa vain sen kymmenisen prosenttia luistoon

Ei sillä fluorilla kovin suurta merkitystä luistoon ole kovemmilla pakkaskeleillä. Alle 5 C asteen pikkupakkasella ja vesikelillä fluorin hyöty on merkittävä varsinkin jos lumi on uutta. Tärkeää on myös suksen pohjan puhdistaminen pari kertaa talvessa. Pehmeää fluoritonta parafiinia pohjaan ja vältön siklaus kuumana. Takaan että yllätyt, kuinka paljon sitä mustaa moskaa tulee. Sitten voi laittaa luistokerroksen pintaan. Lauhemmalla matalafluorinen esim violetti ja kovemmalla pakkasella fluoriton tai matalafluorinen sininen tai vihreä.

Jos luistolla ei niin hirveää väliä ole niin koko talven voi hiihtää vaikka fluorittomalla sinisellä, aina laittaa uutta kerrosta kun pohjat alkavat näyttää harmailta. Siinä tietysti sitten saa varautua siihen ettei luisto aina ole ekstrapriimaa. Mutta eihän se kuntoilijalla niin nuukaa ole, vai onko? Korkeafluorisia kuntoilija ei tarvitse. Ei sen fluorin merkitys niin iso ole. Kilpahiihtäjät tietysti ovat asia erikseen.

Paljon tärkeämpää on että hankkii kunnon sukset sellaisesta urheilukaupasta, jossa on asiantuntemusta. Markettisuksiin ei kannata sortua, paitsi jos käytettävissä on asiantuntija suksia valitessa. Marketistakin voi löytää hyvän parin, mutta pääasiassa sinne tulee ne jäännösparit, jotka eivät muille ole kelvanneet, ja jotka sitten myydään huippusuksina alennuksella.

Fluori hylkii vettä tehden suksen pohjasta hydrofobisen.Pisara vierii siinä nopeasti ja auttaa veden toimimista laakerina. Pohja ei vety, kun pisaran kontaktikulma on yli 90 astetta.
Silloin pisara näyttä globenilta ja puhallettaessa liikkuu helposti. Kun pakkasta on vähän on erot suurimmat eli mukavimmilla hiihtokeleillä.Vähäfluorisillakin LF paloilla eron huomaa selvästi. Ne eivät paljon maksa.
Suksien luistovoitelu on muuten mukavaa puuhaa. Turvallisuudesta kannattaa huolehtia.Esim. messinkiharja tuottaa tavattomasti ikävää ainesta, joka ei saa joutua keuhkoon. Eikä sitä tarvita.Sen sijaan tarvitaan nailonharja jolla kiillotus onnistuu ja siitä seuraa mukava luisto.

Aktiivihiihtäjänä käytän fluorivoidetta ainoastaan kosteilla keleillä. Muutoin olen pärjännyt sinisellä rexillä monta vuotta. Kyllä se vaan niin on, että se oikea profiili ja jäykkyys suksessa on se tärkein tekijä. Eli helpolla halvalla pääsee, kun hankkii hyvät sukset.