Kamalinta mitä voi tapahtua on, että ihastuu eikä pääse vuosien mittaan yli uusienkaan suhteiden avulla vanhasta. Hirveintä on vihata itseään joka päivä siitä syystä, että on ihastunut johonkin joka ei välitä. Ketään ei huvita kuunnella samoja tarinoita vanhasta jutusta, itsellä ei ole kiinnostusta selittää. Yks kaverikin teki itsemurhan viikko sitten, mut sekään ei jaksa kiinnostaa. Ei vaan uskalla myöntää itelleen olevansa edelleen kusessa, tämmöstä asiaa vaan ei saa enää edes kuulostamaan yhtään pahalta, vaikka pahinta nimenomaan on, että joku henkilö joka ei itestä paskaakaan välitä, onnistuu täysin sumuttamaan oman ajatusmaailman. Kyllähän se pahalta kuulostaa jos esim. on kaveri kuollu/äiti ammuttu ym, mutta näistä asioista ihmiset sentään ymmärtää, että noista ON OIKEUS olla paskana!
Kamalinta mitä voi tapahtua
epätoivo
61240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kun se tosiaan tuntuu niin pahalta, kun ite on ihastunut ja tietää että toinen ei välitä... Ei tunnu aika auttavan... alkaa oma käsitys itsestä muuttua, niin kuin että olis jotenkin huono, kun just se tietty ihminen ei välitä. Eikä auta muilta saatu huomio.Ja ennen kaikkea tuntuu, että koko elämä/tulevaisuus on aika valotonta, mitään ei ole odotettavissa... Tiedän että pitäis vaan jaksaa. Ja sullekin pitäis sanoa, että oot enemmän arvoinen kuin se sun ihastus tajuaa. Mutta ymmärrän omasta kokemuksesta, että paljon mikään ei jaksa lohduttaa. Ei edes vuodet voi auttaa, mutta ehkä joskus tulee joku joka pyyhkäisee kaikki epätoivon olemattomiin ja näyttää miten kaunis elämä voi olla, ehkä joskus - toivotaan! (Paitsi että mä ainakin toivon, että ehkä joskus se mun ihastus haluaa sittenkin mut... ja tiedän että toivon turhaan...)
Kuulkaas lapsoset! Tosiasia on, että rakkautta ei voi ansaita, sen joko saa tai sitten ei. Keneltäkään ei voi vaatia rakkautta, ystävyyttä tai edes ymmärrystä ... ainoastaan omat vanhemmat ovat siihen velvoitettuja.
Toisiin ihmisiin EI saa ripustautua. Jos vastakaikua ei saa, niin sitten ei. Näin yksinkertaista se on. Valitettavasti useat ihmiset eivät tätä tajua ja pysyvät esim. väkivaltaisissa suhteissa.
Ja yrittäkää tajuta että toisen mielipide ei kerro mitään sinusta, vaan ainoastaan mielipiteen esittäjästä. Eli jos et saa rakkautta joltakin henkilöltä, ei se riipu sinusta, vaan siitä toisesta henkilöstä. Et siis ole huono vaikka et saakaan jonkun rakkautta.
Uudet suhteet eivät auta yhtään, koska sama ongelma tulee taas esille suhteen loputtua. Aiheesta löytyy kirjallisuutta kunhan viitsitte etsiä.
KIITOS viisaista neuvoista. Pidä katkeruutesi!
Neiti/herra innovaatio, ryvetkö mielummin itsesäälissä vuosikausia ja itket jonkun haavekuvan perään? Säälittävää, sillä sinun kaltaisista ihmisistä tulee katkeria, minä en sellainen ole.
Prinsessa/prinssihaaveet ovat sairaan mielen harhakuvia, sillä ei kaiken parantavaa, ikuista rakkautta ole. Ymmärrän toki että haavekuvan pirstoutuminen on pelottavaa, mutta se ei saisi estää totuuden näkemistä.
Olipa tosi napsakasti sanottu. Tuttuja asioita, mutta jostain syystä eivät elämässäni ole toteutuneet. Taidan tulostaa kirjoittamasi pätkän ikäänkuin henkiseksi vahvistukseksi itselleni.
Minäpä mietin kauan myös mitä tekisin, koska olin niin ihastunut sellaiseen, joka ei yksinkertaisesti huomannut ihastumistani (enpä juuri tuonut sitä ilmi. Siiten päätin kertoa sen. Oli pakko, koska en pystynyt hyväksymään että salasin sen. Ja kaiken kukkuraksi me molemmat olemme omissa parisuhteissamme eläviä, mutta silti minun piti kertoa se hänelle, että voin itse elää avoimin mielin eteen päin. Ensin hän hämmentyi ja sanoi että mielenkiintoinen juttu että on pakko jutella siitä ja me teimme sen. Nyt elämme niinkuin sitä ei olisi ikinä sattunutkaan. Ja molemmat olemme omilla tahoillamme onnellisia.