Kertokaapa mulle, että onko kaikki kaksoset yhtä kummallisia kuin minä. Seikkailija/ vaeltaja.. aina jossain uudessa paikassa.. muuttaa paikasta toiseen eikä löydä tavallaan omaa paikkaansa. Toisaalta ei edes halua jäädä paikalleen tylsistymään. Toisaalta sit kaipaa kumppanuutta ja tyrvallisuutta. Aika hassua!:) Toisaalta kaipaa yksinäisyyttä välillä ja sit yhtäkkiä älyttömästi toimintaa ja ystäviä. Ihmissuhteet tökkii.. mutta silti tyypit pitää musta ja mun seurasta.. Joskus vähän liikaakin miespuoliset että saa juosta karkuun. Onko kellään samanlaista sekameteli soppaa..:)? Kuitenki olen tosi positiivinen , avoin ja iloinen. Elämä on vaan yhtä vuoristorataa.
Helou!
Ali
6403
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ai jaa
no sanos muuta
tottakai on!
en pysyy yhdessä paikassa enmpää kuin 5min:D
Kyllä olen luonteeltani melko samanlainen! En malta pysyä pitkään paikallani ja ihmissuhteissani kaipaan vaihtelua.
Ainoa ero on se, että ujous kuuluu luonteeseeni. Se ei taida kuulua kovin yleisesti kaksosen luonteeseen...
Kyllä löytyy samoja piirteitä :)
Ihan ku meizin kirjottama:)
Napakymppi kuvaus, tunnistin siitä itseni täysin! On hauskaa olla kaksonen, istua vuoristoradassa ja löytää itsensä yllättävistä paikoista. Onneksi minulla on "jarrumies", joka pehmentää pahimmat pudotukset: sattuuhan se, kun pilvistä putoo:))Elämä on ihanaa!!!
Muistelin tässä omaa "menneisyyttäni" ja samalla huomasin laskeneeni kundikavereiden määrän seitsemääntoista.
Parista viikosta seitsemään vuoteen...
Kyl tuossa 20 vuotta sitten sain juosta todella lujaa välillä karkuun.
Kerran olin joutua hankaluuksiin kun olin sopinut samoille kulmille kahdet treffit enkä millään olis halunnu kummankaan kanssa treffeille. Perua en voinut kun en tiennyt muuta kuin etunimen ja sitä paitsi, en muistanut vasta kuin silloin kun näin toisen kundeista kävelees kulmilla et molemmat oli samaan aikaan odottelees samas paikas. Ei muuta kun kovaa vauhtia karkuun, omaan autoon ja lujaa kotiin. Ottivat vissiin vähän nokkiinsa kun eivät näyttäytyneet enää mun työpaikalla.
Joskus käy näin!