Pitää hankkia eka pinnapilotti ja pähkäilen ym kahden merkin välillä. Spexien mukaan perusversiot näyttäisivät riittäviltä joten päätynen halvempaan Simradiin.
Onko jollain kokemuksen näkökulmaa asiaan ja mahd. vielä O29:sen liittyen?
PS. En pystynyt tällä kännykälläni tutkimaan vanhoja keskusteluja, sorry.
Onko jollain kokemuksen näkökulmaa asiaan ja mahd. vielä O29:sen liittyen?
PS. En pystynyt tällä kännykälläni tutkimaan vanhoja keskusteluja, sorry.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hintaerot näyttäisivät tasoittuneen, mutta riippuvat mallista. Raymarinen Evolution-sarjan pinnapilotti on 1300€ hintaluoikassa (svb). O29:ään riittää pienempikin pinnapilotti.
Itse en kuitenkaan valitsisi pienintä mallia, mutta sekin riittää saaristo- ja rannikkopurjehdukseen.
Simradin isoin pinnapilotti TP32 on 650€. Raymarinen ST2000 hinta näyttäisi olevan 529€. Ehkä TP22 riittäisi Ohlsoniin.
Molemmat ovat hyviä, mutta eivät täysin ongelmattomia omien kokemusteni mukaan. Simrad TP22:een tuli muutaman vuoden jälkeen sähköisiä kontaktiongelmia (ehkä merivettä oli päässyt sisään). Reiskan pinnapilotissa on ollut kulumisongelmaa työntötangon mekanismissa (messinkinen hela kului pilalle eikä varaosaa ole löytynyt mistään). Sama vika tuli 5 käyttövuoden jälkeen seuraavankin reiskan työntötankoon (ST5000plus).
Jos olet lähdössä pitkille reissuille, hanki toinen pinnapilotti varalle.
Ei 29 uullssonilla pitkälle mennä, yleensä kotia leikkimään ja ryyppäämään johonkin vierassatamaan alle 16 mailia.
Raymarinen huolto laajin maailmassa.
Hellyyttävä viesti. Taidat olla oikea merikarhu?
Vuotta on 30 jalkaisen O29:n kanssa samaa ikäluokkaa olevan veneen pinnaa heilutellut TP22. Aikoinaan valintaperusteina oli hiljaisempi käynti noin venemessujen melussa testattuna ja korvakuulolla hankittu tieto paremmasta vesitiiveydestä. Nyt, jos varakapineen hankkisin niin TP32, vielä nopeampi, paremmin laakeroitiin eikä nykyään hintaerokaan ole kovin suuri.
Valinta riippuu siitäkin mihin pilottia käyttää. Tunnen muutamia purjehtijoita jotka käyttää pilottia vain koneajossa jolloin pienempikin versio riittää. Purjehtiessa pilotin voimalla ja nopeudella on merkitystä. Itse valitsisin ko. veneeseen Simradilta mielummin TP32 kuin TP22. Pienemmälläkin kyllä todennäköisesti pärjää.
Samankaltaisessa veneessäni Simrad TP 22 on ohjjaillut matkapurjehtiessani jo lähes 10 vuotta ja ongelmitta.
Kiitoksia veljille asiapitoisista kommenteista. Pitänee ostaa niin tehokas ja tyyris malli kuin lompsa sietää.
Rannikkoseilaamiseen ja päiväreissuihin tuo tulee käyttöön, ei vielä Atlantille, joka sekin on tiettävästi "uullsonilla" ylitetty. Taitaa olla yli 16 mailia....
Hyvä ratkaisu, ettet päädy pienimpään (vaikka nimimerkki "testiraportti" kertoi TP22:n toimineen "matkapurjehduksissa lähes 10 vuotta ja ongelmitta").
Kun itse purjehdin 30-jalkaisella 10 vuoden aikana joka vuosi Itämeren yli sekä muutaman kerran Pohjanmeren puolelle ja takaisin (Helgolandin käynnit ja Jyllannin kierto), pinnapilotit eivät kestäneet lähellekään kymmentä vuotta. Ongelma oli veden pitävyys ja mekanismin kuluminen.
Pointtini on se, että on hyvä hankkia tukevampi pinnapilotti kuin pienin/halvin, vaikka ei aikoisikaan Atlantille!
Jos suunnittelet Atlantin purjehduksia, hanki sekä pinnapilotti että tuuliperäsin!
Varsinkin, jos purjehdit yksin pitkiä avomerietappeja, hanki varalle vielä toinen pinnapilotti (se voi olla vaikka pienin ja halvin).
Nyt on pakko kysyä, että onko ne pienemmät mallit jotenkin heikompia kestävyydeltään, vai onko niiden ominaisuudet muuten sellaisia ettei niitä kannata sen vuoksi hankkia. Kuten työntövoima tai työnnön nopeus. En tiedä, mutta melkein voisin veikata tiivisteiden kestävyyden olevan samanmerkkisissä, vaikkakin eri mallisissa, samaa luokkkaa.
Itselläni on muistaakseni Simradin tc300 tai joku sellainen vanhempi vehje. Toimii edelleen moitteetta.....kop,kop,...
TP22 on keskimmäinen malli. TP10 on pienin ja TP32 suurin. Eroja on voimassa ja nopeudessa. Pienimmässä TP10:ssä ei myöskään ole GPS-liitätää mutta en ole sitä käyttänyt vaikka omassani se onkin. Tiivistykset lienevät kaikissa samat.
Minulla on pienin reiska, joka on omaan vähäiseen käyttöön ollut hyvä. Yksinpurjehduksessa silloin kun puuhaa jotain muuta, niin pilotti on päällä. Etenkin purjeiden nosto ja lasku. Kaveri kehui reiskaa, kun siinä on kompassisuunnan digitaalinäyttö, kun hänen simradissa ilmeisesti sitä ole.
Kompassi on veneessä muutenkin. Kun keula näyttää haluttuun suuntaan niin painetaan nappia ja pilotti pitää sen suunnan. Yksinkertaisuus on varmuutta. Simrad kestää ja pelittää.
En jaksa uskoa, että kukaan tänne kirjoittaneista on testannut sekä Simradin että Raymarinen pinnapilotteja samanaikaisesti.
Itselläni tilanne oli se, että 1970-luvulla käytin 30ft-veneessäni vuosikaudet “Autohelm 1000”, joka oli Raymarinen edeltäjä. Se toimi luotettavasti, kunnes työntötankomekanismi petti lopulta kulumisen takia. Seuraava oli Raymarine ST2000. Se kärsi sekä mekaanisista ongelmista että huonosta vesitiiviydestä (sähköliitosten hapettuminen). Minusta se oli laadultaan hivenen huonompi kuin Autohelm.
Seuraava pinnapilottini oli ST5000Plus (vene oli vaihtunut painavampaan paattiin). Sen työntötangon mekanismi kului kuudessa vuodessa korjauskelvottomaksi, lisäksi oli vesitiiviysongelma.
Seuraavassa veneessäni Simrad TP22:n vesitiiviys ei myöskään ollut hyvä, sillä osa painonapeista lopetti toimintansa. Mekaaninen toiminta oli hyvä ja muistelen, että se olisi ollut äänettömämpi kuin R.
Nyt on menossa “reiskan” gyromallinen pinnapilotti ja kolmen vuoden jälkeen tuli voimansiirron ongelma. Sähkömoottorin kiinnitys petti yöllä keskellä Skagerrakia. Pinnapilotin moottori oli kiertynyt katkaisten johtoliitoksensa. Korjasin kiinnityksen ja juotin sähköjohdot paikoilleen matkan aikana Norjan rannikolla. Saa nähdä kauanko kestää. Course computeriin tuli viime kesänä ongelma: kaikki asetukset häviävät kun virran katkaisee.
Onkohan reiskan laatu huono, vai onko "maanantaikappale"?
Kumma, ettei Raymarinen työntotanko-yksikköön saa varaosia eikä maahantuoja tai verkkokaupat myy reiskan suurimman pinnapilotin työyksikköä erikseen!
Olen joka tapauksessa harkinnut TP32:n ostamista varapilotiksi,
vaikka oman kokemukseni perusteella en voi sanoa kumpi on parempi Raymarine vai Simrad. Simrad houkuttelee tällä hetkellä enemmän. Omasta mielestäni pinnapilotissa ei tarvitse olla eletroniikan hienouksia. Luotettavuus ja yksinkertaisuus ovat tärkeitä ominaisuuksia merellä..
Yksi syy, miksi mieluummin panen tuuliperäsimen kuin pinnapilotin ohjaamaan avomerellä, on äänettömyys vs ääni: videosta.https://www.youtube.com/watch?v=m-NofQPuSEY
Jos tuuliperäsintä ei ole, pinnapilotin äänenvoimakkuudella on suuri merkitys. Valitse mieluummin hiljaninen kuin äänekäs!
Pitemmälle lähtiessä ja etenkin yksinpurjehduksessa kannattaa harkita varamenetelmä autopilotille, kuten kaikille veneen systeemeille. Raymarin 1000:n edeltäjä Autohelm 1000 pimeni 1980 ensimmäisellä reissullaan yksinpurjehduksella Norjaan. Edeltäjä sähköpilotti pimeni samoin yksinpurjehduksella Puolaan 1978. Molemmat kastuivat kun keli koveni. Autohelm 4000 pimeni aivotärähdyksestä koska siinä on irrallinen ohjausyksikkö. Viimeisin Raymarin 6000 on toiminut n. 90% seilatusta 35000 mailista. Luultavasti hajoaa lähitulevaisuudessa työyksiköstä?. Pieniä pinnapilotteja kannattaa ostaa toinen varalle pitempään reissuun. Hinnat tuntuvat halvemmilta kuin vuosikymmeniä sitten. Vai oliko silloin lompakko laihempi?
"Viimeisin Raymarin 6000 on toiminut n. 90% seilatusta 35000 mailista". Tarkoitat systeemipilottia etkä pinnapilottia?
Raymarinen systeemipilotin "linear drive" -työyksikkö on kestävä ja hyvä, mutta ST6000Pulus tai uudemman vastaavan pinnapilotin työyksikkö ei. Pinnapilotin työntötangon laakerimekanismi on heikohko ja oman kokemukseni mukaan saattaa hajota jo 5000 mailin jälkeen.
Se, miten kauan "course computerin" elektroniikka kestää, riippunee tuurista. "Tiedättehän tietokoneet", totesi Mid-Atlantic Yacht Servicen kaveri kun autopilottiani korjasi.
Sanotussa 30 jalkaisessa alunperin oli ja tuli mukana Autohelm, mallia en muista, mutta sellainen missä oli säätöyksikkönä erillinen pönttö ja pinnan ääressä työntöyksikkö. Siihen oli mukana myös tuulen suunnan suhteessa ajoon tarkoitettu tuuliviirisysteemi, johon en kyllä saanut tolkkua. Alunperin varavehkeeksi hankin Simrad TP22:n, mutta käytössä koettuna se voitti pelin melkein 6-0 ja Helmeri päätyi seurakaverin veneeseen, jossa ohjausaparaatin piuhat ulottui kajuutan puolelle. Pahalla kelillä miltei sisäohjaus:-) mutta ei hänkään saanut tuulivinkkariin tolkkua, mutta toimi muuten vielä vuosikausia. Alunperin Autohelmin oli veneen edellinen omistaja hankkinut Englannista venemessuilta ja maksoi mansikoita! Seppomartin havainto on oikea, jopa vene-elektroniikan hinnat on vuosien myötä halventuneet, laadusta niin tiedä.
Sahaukseen ainakin Simradin 22 ja 32 malleissa voi vaikuttaa muuttamalla herkkyyttä, ohjausvastetta menusta, joskin hän kehuu tarkkailevansa keliä automaattisesti ja säätyvänsä sen mukaan.
Terminologia on kaikkiaan hataraa Reiskan laitteissa koska kyse on kokoelma palikoista, ST6000 oli ostaessa systeemipilotin nimi mutta oikeastaan taitaa olla käyttönäppisen nimi. Kurssitietokone oli S1 mutta kun uutuutena oli G-anturi/antureita niin sitten ehkä G1. Työyksikkö ei ollut pinnaan työntötangolla vaan ketjuvetoinen rotary drive, mistä sitten Suomen maahantuoti tai huolto ei tedö onko moottorissa hiilet tai ei. Varajärjestelmä 1 on ST2000 suoraan peräsinakseliin. Vara 2 on myrkyfokan ja kumiköyden systeemi varapinnaan, mikä toimii kryssissä ja strekissä hyvin.