kokemuksia latinalaisesta amerikasta??

Espanjalaiseen (Mallorca, kultarannikko) kyllästyneenä Latinalainen Amerikka antoi innon opiskella Espanjalaista kieltä ja kulttuuria. Koska aihe on laaja, niin keskityn vain muutamaan pointtiin. Kokemukseni ovat lähinnä Chilestä, Panamasta, Dominikaanisesta tasavallasta ja Meksikosta.

Ilman Espanjan tai Portugalin kielitaitoa ja yleensä mielikuvitusta, on kommunikointi suorastaan mahdotonta. Ihmiset ovat pääsääntöisesti tosi ystävällisiä ja avuliaita. Hymy ja mielikuvitus auttavat hurjasti eteenpäin. Vaikka usein tuntuu että aika ero meidän ja heidän välillä virallisesta 7 tunnista poiketen 32,4 vuotta, niin ihmiset ovat yllättävän sivistyneitä.

Eniten minua ihmetytti Chile ja sen pääkaupunki. Samaan aikaan tutustuin huippunykyaikaiseen länsimaiseen kaupunkiin toimivine palveluineen ja samaan aikaan perinne ja kurjuus löivät läpi nurkantakaa.

Joillakin seuduilla kuitenkin rikollisuus ja rehottaa siinä mittakaavasssa, että kannattaa oikeasti pohtia matkareittiä turvallisuuden kannalta. Santiagossa ja Meksiko Cityssä saatetaan ihminen tappaa vain muutaman dollarin takia. Itse kuitenkaan en ole rikollisuuteen törmännyt ja usein tuntui että paikalliset oikein ottivat tehtäväkseen että sain varmasti kulkea turvassa.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen maanosa, jonne haluan taas jossain vaiheessa päästä tutustumaan pitemmäksi aikaa.

Reissua on tehty Argentiinasa,Brasseissa,Paraquaissa,Perussa ja Boliviassa. Meksikko lienee P-Amerikkaa. Nyt ainakin Argentiina voi olla vaarallinen. Mulle ei ole sattunut mitään aseella uhkaamista kummempaa, mutta siitäkin selvittiin kun selvisi etten ole jenkki. Maat on päällisin puolin ja päivällä ihan rentoja, mutta varjele että olet "rikkaan näköisenä" liikkeellä iltamyöhällä jossain hämärällä kadulla. Kannattaa aina liikkua muutaman ihmisen ryhmässä iltasella ja välttää niitä seutuja joista paikalliset varottaa. Pahimpia ovat suurkaupungit kuten Rio, La Paz ja Lima, mutta kyllä Cuzcossakin oli turistijunissa pyssymiehet pitämässä jöötä . Jos liikkuu ulkona sen näköisenä kuin paikallisetkin, ilman koruja, rahoja ja pesua kaipaavat rytkyt päällä, niin kukaan ei kiinnitä huomiota. Jos oot rikkaan näköinen, niin jo kengänplankkaaja saattaa ryöstää sinulta 100 kertaisen hinnan. Naisilta voidaan viedä korvakorut takaapäin repien. Olen nähnyt. Laukut voidaan leikata partaveitsellä auki pohjasta , kävi kaverilleni. Busseissa häviää ruuhkassa varmasti rahat jos ne ei ole jossain alushousujen sisätaskussa. Ym. Ei siis pelkoa, mutta älä näytä rikkaalta, koska olet silloin potentiaalinen rullatava. L-Am. on vielä niitä alueita maailmassa, missä on jotain alkuperäistä jäljellä, vähän samaan tyyliin kuin Afrikassa. Lentolippujen hinnat selviää netistä ja kyselemällä tarjouksia toimistoilta. Meikäläiselle ykkönen on Peru-Bolivia ja tietysti Rio.

Chileä ja Boliviaa on tullunna tutkittua. Näistä kahdesta maasta Chile on länsimaisempi ja turvalliseman tuntuisempi. Boliviassa, kun astui hotellista ulos, niin köyhiä on almua anomassa heti, koska vaalea suomalainen erottuu paikallisvästöstä puki hän päälleen mitä tahansa.

Kuitenkin molemmissa maissa pystyttiin liikkumaan kaupungilla pitkälti tyttöporukalla eikä mitään ongelmia syntynyt. Ehkäpä osasimme välttää kaikki vaaralliset paikat tai sitten me emme vaan näyttäneet ryöstämisen arvoisilta.

Chilessä pärjäsi jo englannin kielelläkin mutta Boliviassa oli espanjasta (vaikkakin alkeista) hyötyä, sillä siellä ei englantia juuri osata.

Mutta ehdottomasti matkustamisen arvoinen maanosa!!! suosittelen!