Sairastin anoreksiaa ja sen jälkeen bulimiaa lukioaikaan, eli 4 - 6 vuotta sitten (hyvänen aika, tajusin just kirjoittaessa tuon, että miten hirvittävän pitkä aika siitä oikeasti jo on!). Olen mielestäni tervehtynyt, sillä olen pystynyt laihduttamaan ilman, että olisin sairastunut uudelleen. Tosin, uskon että kukaan ei noiden sairauksien jälkeen ole koskaan ihan entisellään, joten pidän ihan hyväksyttävänä ja "normaalina", että olen pahimpien aikojen jälkeen oksentanut noin 2 - 3 kertaa vuodessa.
Ongelmaksi on oikeastaan jäänyt vain se, että syöminen aiheuttaa tietynlaisia.. hmm.. neurooseja (on aika voimakas sana, mutta kuitenkin käytän sitä). Minulle on jäänyt jotenkin sellainen "neuroosi", että jos syön parina päivänä peräkkäin jotain epäterveellistä (kuten roskaruokaa tai karkkia tai jäätelöä tms), niin en jotenkaan vaan osaa lopettaa sitä syömistä, jotenkin huijaan itseäni sanomalla, että sillä ei ole väliä (vaikka kyllä sillä on). En kuitenkaan ahmi samalla tavalla kuin nuorena, vaan enemmänkin jatkan sitä pientä napostelua päivästä toiseen, vaikka herkuttelun (jonka siis hyväksyn itselleni joitakin kertoja viikossa) jälkeen pitäisi syödä kevyemmin.
Eli haluaisinkin tiedustella teiltä, onko muilla sairaudesta parantuneilla ollut vastaavia kokemuksia, ja kuinka tällaisessa tilanteessa voisi saada itsensä käyttäytymään järkevästi (eli himo häipyisi ja pystyisi taas syömään järkevästi.)?
Ongelmaksi on oikeastaan jäänyt vain se, että syöminen aiheuttaa tietynlaisia.. hmm.. neurooseja (on aika voimakas sana, mutta kuitenkin käytän sitä). Minulle on jäänyt jotenkin sellainen "neuroosi", että jos syön parina päivänä peräkkäin jotain epäterveellistä (kuten roskaruokaa tai karkkia tai jäätelöä tms), niin en jotenkaan vaan osaa lopettaa sitä syömistä, jotenkin huijaan itseäni sanomalla, että sillä ei ole väliä (vaikka kyllä sillä on). En kuitenkaan ahmi samalla tavalla kuin nuorena, vaan enemmänkin jatkan sitä pientä napostelua päivästä toiseen, vaikka herkuttelun (jonka siis hyväksyn itselleni joitakin kertoja viikossa) jälkeen pitäisi syödä kevyemmin.
Eli haluaisinkin tiedustella teiltä, onko muilla sairaudesta parantuneilla ollut vastaavia kokemuksia, ja kuinka tällaisessa tilanteessa voisi saada itsensä käyttäytymään järkevästi (eli himo häipyisi ja pystyisi taas syömään järkevästi.)?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mullakin on ollut yläasteella ja lukiossa syömishäiriö, anoreksian ja bulimian joku välimuoto. No, se loppui pikkuhiljaa kun tutustuin ihanaan poikaan mutta jäljet näkyi vuosia: mäkin syön herkkuja, en oikeestaan muuta syökkään. Päivässä vähintään yks karkkipussi (200g), pizzaa, hampurilaisia ym. ym. ym. En silti ole lihonut kuin ihan muutaman kilon muutamassa vuodessa mutta yritän vain sanoa sitä että suhtautuminen ruokaan ei ole eikä tule normaaliksi. Nyt vaan kävi niin että poikaystäväni jätti minut neljän vuoden jälkeen täysin yhtäkkiä enkä ole sen jälkeen saanut mitään kunnon ruokaa, edes karkkia, alas. Olen laihtunut enkä pysty syömään. Saa nähdä mitä tästä taas tulee..