huusin lapsilleni tänä iltana ihan suotta sanoin asioita joita äidin ei pitäisi koskaan sanoa lapsilleen ja vain koska olen yksinäinen väsynyt ja masentunut rakastan heitä kaikkein eniten maailmassa mutta en ansaitse heitä olen huono äiti ainakin minusta tuntuu siltä voimat on loppu ja ei ole ystävää jolle purkaa sydäntään mieheni ei olotilaani ymmärrä toteaa vaan että onpa sulla vaikeeta ja äidistä ei ole hyötyä hän on vain säikyttänyt nuorimman lapseni niin että hän alkoi pissata öisin sänkyyn vaikka oli ollut jo 1,5 vutta kuiva onko tämä elämää ei ainakaan sellaista jota toivoin haluan olla hyvä hellä ja rakastava äiti nyt ja aina
huutoa yksinäsyydessä
lapset ovat elämäni
3509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hae ajoissa apua ulkopuolelta. Miehesi ei tilannetta ymmärrä, eikä äidistäsi ole apua. Siis lähi-ihmiset eivät voi sinua tukea oikealla tavalla. Tilanne pahenee vain jos joudut olemaan yksin omien tunteidesi ja ajatustesi kanssa. Hae ulkopuolista keskusteluapua - paras ystäväsi, neuvolan kautta, vertaisryhmistä, perheasiain neuvottelukeskus, psykologi, seurakunta, joku....niin ettet joudu aivan umpikujaan, siitä on vaikeampi selvitä, ja pitkällistä.
..onneksi myös helposti unohtavat ja osaavat Anteeksi antaa!!!!! Minkä ikäisiä he ovat..sen paremmin!! Et ole huono äiti!! Jos joskus niille huutaa "aiheesta" ei viel kovin vaarallista;) Mut jos se on jatkuvaa ja ilman aihetta ,silloin vaarallista:( Kannattaa myös totuuden mukaisesti jutella ja sanoa,,-anteeksi,aidillä on nyt huono-olo,,anteeksi että huusin teille..jne.ja vaikka yhessä itkeä niiden kanssa,tahi itte vain ..sosiaaliset ja juttelevat kaverit kyll ymmärtävät ja anteeksi antavat ja omilla tahoillaan kyl osaavat miettiä asioita..toiseksi tuntuu että niiden pittää myös nähäkkin että ei aikuistenkaan elämä oo niin pelkkää naurua..pahoja päiviä myös aikuisilla kuiun lapsillakin...
Kuulostat minusta tosi väsyneeltä ja silloinhan tulee sanottua/huudettua asioita mitä ei pitäisi. Tämmöisiä hetkiä tulee aina silloin tällöin, ainakin meidän perheessä.
Miehet eivät näitä tahdo ymmärtää, koska heidän sitoutumisensa perheeseen, lapsiin ja kotiin ei ihan ole "satasta".
On hirmu tärkeää muistaa ottaa joskus aikaa myös itselleen. Nukkua väsymyksensä pois, luekea hyvä romsku, ulkoilla tai hemmotella vain itseään.
Vähän helpottaa kun lapset kasvavat isommiksi eikä "yörumpa" enää ole niin kauheaa.
Tsemppistä vain ja muista huolehtia itsestäsikin, niin jaksat olla se "hyvä, hellä ja rakastava äiti" jos et nyt ja aina niin ainakin joskus :)