Oon täss viime aikoima pohtinut meitä, tätä meidän enemmän kuin epämääräistä kuvioo. En oikeim itsekään tiedä mitä haluan, tai mitä ihan tarkalleen meistä ajattelen tai mihin toivon tän johtavan. Joskus kaiken ollessa aluillaan toivoin ja ootin meistä tulevan jotain enemmän. Nyt huomaan kaikkien toiveisen ja odotusten hälvenneen. Me ollaam oltu niin kauan tässä epämääräisessä tilanteessa. Että jotenkin en vain enää osaa aatella tän koskaan muuttuvan tai etenevän tästä mihkään. Ja vaikka mä välillä yritän ajatella yhteistä tulevaisuutta ja tän kehittyvän vakavaksi. Se ajatus ja toibe pysyy vain hetken. Me ollaan puhuttu ja suunniteltu niin paljon kaikke, yhteistä viikonloppua tai lomareissua. Ne vaan ei ole koskaan toteutuneet, ne on peruuntuneet lähinnä sun puolelta. Ja en oikeim usko niiden koskaan toteutuvankaan. Ja nyt viimesen vuodem aikana, ne muutamat kerrat, kun sinä olisit oikeasti ollut valmis lähtwmään reisuun tai mökille. Itse en enää ollut, en tiedä miksi. Ehkä en koskaan uskonut sinun olevan valmis niitä toteuttamaan ja itsellä meni vain pupu pöksyyn. Mä en tosissaan enää tiedä mitä meistä haluan, vaim haluanko enempää kuin mitä nyt on. En osaa irtikään päästää.. olet mulle todella tärkeä ja välitän susta todella paljon. Kaipaan sun viereen ja kaipaan sun kosketusta, ääntäsi. Sinua. Rakastankin, en ehkä enää ihan niin roihuten kuin ennen. Tunteet ovat tasaantuneet. Mun on aina hyvä ja turvallinen olo sun kanssa. Välillä "pelkään", että kyllästyn tähän. Löydän jotain muuta. Vaikka en tiedä mtä meistä varsinaisesti haluan, niin tiedän haluavani sinun olevan osa elämääni ainakin jollain tavalla. Kun suljen silmäni ja mietin tulevaisuutta ja sinun osaasi siinä. Näen sinun olevan siellä, mutta näen myäös kaiken päättyvän. Sinä tai minä löytää jotain muuta, jotain jolla on oikeasti mahdollisuus toteutua. Kai mä vaan ajan kuluessä, meidän pysyessä paikallaan olen ajautunut tälläisiin ajatuksiin. Missään kohtaa tässä meidän "suhtessa" en ole tiennyt tunnetko sinä mua kohtaan jotain. Oletan että välität, rakastatko. Sitä en tiedä. Jotainhan sunkin on tunnettava, kun siinä vielä oot. Ja ehkä pienen pieniä vihjeitä tunteistasi oot antanut. Ollaanko me tässä loputtomiin, en usko. Itsestäni tiedän, että löydän jonkun. Sellaisen joka uskaltaa alusta asti lähteä mukaan täysillä. Ei arkaile ja haluaa päästä mahdollisiem esteiden yli.
Sinä ja minä, olemme tässä. Ehkä tämä riittää meille. Eron hetki tulee joskus, tiedän sen. Siihen asti, ollaan vaan, nautitaan toisistamme niin kaun kuin voidaan.
Sinä ja minä, olemme tässä. Ehkä tämä riittää meille. Eron hetki tulee joskus, tiedän sen. Siihen asti, ollaan vaan, nautitaan toisistamme niin kaun kuin voidaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olette suunnitelleet yheistä lomareissua ja vaikka mitä, kuitenkin haastat Tässä kuin hän olisi tuiki tuntematon.