Oletko katkaissut välit ystävään?

On vaikeaa mennä samaan tilaan lapsen kanssa, jos kaveri vie tavarat kädestä, hyökkää päälle ja tönii, usein vain ihan innoissaan siitä, että on saanut leikkitoverin.
Oman pienikokoisen parivuotiaan tyttären kanssa ei voinut mennä naapuriin, missä puoli vuotta nuorempi, mutta monta kiloa painavampi poika juoksi innoissaan päin, halaili ja rutisti tyttöä, niin että tämä kaatui lattialle. Lapsi rupesi pelkäämään niin, ettei voitu mennä lähellekään. Minkäs sille teki!

Kälyni kertoi, että hän näki punaista, kun saman ikäiset parivuotiaat pojat leikkivät hiekkalaatikolla, ja toinen kaatoi kälyn pojan hiekkaan, hakkasi ja vei tämän lelut ja nauraa räkätti päälle toisen niiskuttaessa hiekkaisena ja hädissään. "Noin sitä pitää," huusi ystävätär "Pidä puolesi vaan!"
Käly vei omansa pois. Väkivaltaan ei ole pakko totutella lapsia, ovat ystävät sitten kuinka läheisiä tahansa.

Parivuotias ei vielä ymmärrä yhdessä leikkimisestä mitään, ja on ihan tavallista että toista tönitään ja lyödään lapiolla, ilman että olisi kyse väkivaltaisuudesta. Lapsi vain kokeilee lyömällä, mikä otus tuo toinen on ja miten siihen reagoi. Kaksivuotias pystyy korkeintaan rinnakkainleikkiin, niin että leikkivät vierekkäin mutta kumpikin omiaan.

On selvää että lapsia kiinnostaa toiset lapset, mutta leikkitoveriksi tätä ei voi vielä tuon ikäisenä sanoa. Kun tapaatte yhdessä, on vielä tässä vaiheessa paras pitää lapset erillään ja kumpikin omissa puuhissaan. On väärin nimittää lapsen normaalia käytöstä huonotapaisuudeksi tai väkivallaksi, vaikka toisen kohtelu voi olla rajuakin. On myös hullua käskeä tuon ikäistä pitämään puolensa! Ainoa oikea tapa on siirtää lapset kauemmas toisistaan ja antaa kummallekin oma lelu ja oma leikki leikittäväksi.

Ja kaikkein hulluinta on jos äidit alkavat vihotella ja karttaa toisiaan siksi että lapset eivät vielä luonnollisen kehitystasonsa takia osaa leikkiä ja käyttätyä kuin isommat.