Moi. Olen nuori opiskelija. Olen tehnyt opintojen takia koulujuttuja satalasissa, eli tosi paljon nyt vuoden ajan. Koko tämän vuoden olen koeviikkojen jälkeen ollut vähän ulapalla, ei keksisi millään mitään tekemistä kun ei ole tarvinnut lukea koulujuttuja. Silloin olen yleensä ollut rauhaton, ei jaksa olla kotona niin menen sitten kaupungille. Toki väkillä on ollut kivaa vain olla. Nyt kuitenkin tuntuu vähän liialta tämä puurtaminen. Lomani loppui vasta ja opinnot ovat lähteneet hyvin käyntiin. Mitään stressiä koulusta ei ole ja odotan innolla että opiskelu alkaa taas kunnolla ja saa opiskella. Nyt vain tuntuu siltä, että ei jaksa keskittyä tekemään niitä muita juttuja, kuten lukea romaaneja, piirtää, kirjoittaa... Eli harrastukset ovat sellaisia mitä haluan tehdä, mutta en vain pysty keskittymään kirjaan tai edes viikonloppuna piirtämään mitään. Onneksi piirtäminen on nyt viikottaista, sillä valitsin erään piirtämiskurssin. Mutta ylipäätänsä koulun ulkopuolella olevat harrastukset eivät sytytä. Ajatustasolla on kivaa suunnitella mitä tekee viikonloppuna, mutta en vain saanut mitään aikaiseksi. Sama juttu oli lomalla, mutta silloin sentään se ei häirinnyt. Nyt häiritsee.
Olen miettinyt tänään että mitä tämä on ja ilmeisesti jotain stressiä? En jaksaisi olla tekemättä mitään, haluaisin tehdä jotain hyödyllistä. Kuitenkin se on selvää, että ei koko ajan voi opiskella ja pitää olla vapaa-aikaakin. Tykkään opiskella ja olen saanut hyviä, jopa erinomaisia tuloksia. Koulu antaa minulle paljon, kuten harrastuksenikin, mutta eri tavalla. Toki koulu myös ottaa jotain, mutta niihän harrastuksetkin. Nautin molemmista, vaikka ne eivät olekaan samanlaisia ilon tuojia. Olen omasta mielestäni jonkinlainen työnarkomaani. Kuulin eräältä vanhalta tutulta sellaisen ajatuksen, että työtä ja vapaa-aikaa ei välttämättä tarvitse erottaa toisistaan, vaan työn pitäisi olla sellaista mitä voi tehdä vapaallakin mielellään näin tiivistettynä. Ymmärsin ehkä tuon väärin ja otin "neuvosta vaarin" ja nyt haluaisin nimenomaan VETÄÄ sen rajan työn (koulun) ja vapaa-ajan välille. Haluan harrastaa harrastuksiani ilman vaikeutta keskittyä niihin. En halua ajatella lukiessani romaania "voisin laskea vähän matikkaa" tms. Tätä ongelmaani ovat edesauttaneet se, että pitkäaikainen kaveruussuhde katkesi ja ei ole ketään kenelle höpötellä ihan kaikesta, jonkinlaisen seurustelusuhteen päättäminen vei mielenkiintoa muihin ihmisiin ja se, että opintoni ovat kääntymässä loppusuoralle.
Vinkkejä?
Olen miettinyt tänään että mitä tämä on ja ilmeisesti jotain stressiä? En jaksaisi olla tekemättä mitään, haluaisin tehdä jotain hyödyllistä. Kuitenkin se on selvää, että ei koko ajan voi opiskella ja pitää olla vapaa-aikaakin. Tykkään opiskella ja olen saanut hyviä, jopa erinomaisia tuloksia. Koulu antaa minulle paljon, kuten harrastuksenikin, mutta eri tavalla. Toki koulu myös ottaa jotain, mutta niihän harrastuksetkin. Nautin molemmista, vaikka ne eivät olekaan samanlaisia ilon tuojia. Olen omasta mielestäni jonkinlainen työnarkomaani. Kuulin eräältä vanhalta tutulta sellaisen ajatuksen, että työtä ja vapaa-aikaa ei välttämättä tarvitse erottaa toisistaan, vaan työn pitäisi olla sellaista mitä voi tehdä vapaallakin mielellään näin tiivistettynä. Ymmärsin ehkä tuon väärin ja otin "neuvosta vaarin" ja nyt haluaisin nimenomaan VETÄÄ sen rajan työn (koulun) ja vapaa-ajan välille. Haluan harrastaa harrastuksiani ilman vaikeutta keskittyä niihin. En halua ajatella lukiessani romaania "voisin laskea vähän matikkaa" tms. Tätä ongelmaani ovat edesauttaneet se, että pitkäaikainen kaveruussuhde katkesi ja ei ole ketään kenelle höpötellä ihan kaikesta, jonkinlaisen seurustelusuhteen päättäminen vei mielenkiintoa muihin ihmisiin ja se, että opintoni ovat kääntymässä loppusuoralle.
Vinkkejä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kannattaa kuunnella itseäsi ja tehdä niin kuin sinusta parhaimmalle tuntuu. Elämänhallintaan ja mielenterveyteen liittyvissä asioissa hyvät sivut nuorille on Nuorten mielenterveystalon nettisivut.
No ei kai nuo "oireet" mitään mielenterveysongelmia ole? Olisko jollakin ollut samankaltaisia tuntemuksia?