http://www.albinoblacksheep.com/flash/bunny.php
Mut nyt kun toi kaveri on ilmoittautunut niin hän säästää minut tuolta. Tosin minusta tuntui just samalta teininä.
Mut nyt kun toi kaveri on ilmoittautunut niin hän säästää minut tuolta. Tosin minusta tuntui just samalta teininä.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Minä voisin olla tuon pupun paikalla. Voisin esittää tuon laulun Setan pikkujouluissa.
Mä voin liittyä taustakuoroon, pitäisi vain miettiä paitaan laitettava numero. 19? (Heteroseksiä ei lasketa)
Ehkä toi juttu huvittaa minua sikäli että on pitkä aika siitä kun ajattelin sen määrän olevan tärkeää. Nyt kiinnitän huomiota laatuun. Toisaalta sitä laatua on vaikea harrastaa jos päivästä toiseen luku on 0.
Mutta kanit eivät koskaan elä niin pitkään että pääsisivät pohtimaan seksin laatua.
Sinä voisit laittaa paitaan numeron 666, nimimerkkisi mukaisesti. Minä laittaisin 0123-4567. Tai ehkä minulle riittäisi tavallinen musta bilepaitani.
Ei nuo taustakuorolaiset näytä sen onnellisemmilta... Määrä ei kai voi korvata laatua.
Itse en tajua koko juttua, kun itsestäni ei tunnu tuollaiselta. Seksi sinällään ei merkitse mulle oikeastaan mitään, vain suhteen osana. En kaipaa sitä sinkkuna ollessani.
Kun Catsyn viimeaikaisia juttuja lukee alkaa kohta luulla tulleensa bi-palstalle.... ;-) Huh. Mutta jokainen meistä on niin erilainen, en tuomitse vaikka en itse ymmärtäisikään.
Mulle on vain hyvä asia mitä pienempi numero paidassa on... tosin kyllähän se tässä päälle kolmenkympin on jo lähes kaikilla kai kaksinumeroinen. Kunhan kuitenkin kohtuullinen.
Mutta joo... koittakaan pärjätä. Minäkin koitan, sitä elämäni naista tässä odotellessa, hämähäkin seitit taitaa jo alkaa mut kohta peittää.... ;-)
Minun paidassani ei ole kuin numero 38 selkäpuolella pienessä lapussa kiinnitettynä kauluksen sisäpuolelle. Sopii minulle. Olen ihan tyytyväinen.
Voihan tuo seksittömyys ruveta tosiaan vaivaamaan joskus, jossakin vaiheessa. Kun kokemattomuudesta tulee este, ettet voikaan löytää ketään, kun sinut heti tyrmätään sillä perusteella, ettet ole seurustellut aiemmin. Niinhän se nimittäin menee. Hylätään heti kättelyssä eikä viitsitäkään tutustua sen paremmin.
Eihän seksi ole samaa kuin seurustelu tai rakkaus, vaikka minunkin ajatuksissani ne liittyvät yhteen. Jos ei ole harrastanut seksiä, se ei tarkoita sitä, että olisi kyvytön rakastamaan tai seurustelemaan.
Sinä kuitenkin haaveilet siitä, että löydät joskus rakastavan naisen. Kaipaamista se on sekin. Ei pitäisi olla niin vaikeata ymmärtää muitakin. Sitä samaahan ihmiset yleensä etsivät, hyvää rakasta ihmistä, vähän eri tavoin.
Jotkut sanovat, että löytää paremmin, jollei etsi... En ole ikinä täysin ymmärtänyt sitä, mitä sillä tarkoitetaan. Luulen, että se on jotakin sellaista, että toisen odotukset voidaan kokea myös ahdistavina. Ei pitäisi suunnitella mitään liikaa etukäteen. On näitä mietitty, mutta nyt olen luovuttanut. Strategia se on tämäkin.
Onnea sinulle ja minulle ja muillekin! Ehkä siihen ei tarvita muuta... kuin onnea.
Myönnän kyllä että mun on joskus vaikea ymmärtää seksikeskeisiä ihmisiä jne. koska itse koen niin eri tavalla. Mua suorastaan pelottaa joidenkin tyyli, se vaikuttaa niin tunteettomalta ja kovaltakin, itse kun olen tällainen pehmo, romanttinen ja tunteellinen höpsö, vanhanaikainenkin.
Mutta vaikka ei kaikkia ymmärtäisikään, voi silti olla tuomitsematta. Enkä minäkään tarkoittanut ketään tuomita, ihmisiä on niin valtavan erilaisia. Mikä sopii yhdelle ei sovikaan toiselle ollenkaan.
Pääasia lienee yrittää elää sovussa ja toisiamme kunnioittaen. :D
Teillä on mun mielestä molemmilla pointti jutussa. Eli ootte molemmat mun mielestä oikeessa. Ihminen etsii itselleen sitä oikeaa tyylejä on vaan monenlaisia. On totta että "kokemuksesta" on hyötyä monessa suhteessa....unohtamatta kuitenkin luotettavuutta ja romanttisuutta..=)
No, ehkä minä olen hieman liian ymmärtäväinen, kun yritän ymmärtää myös seksikeskeisempiä ihmisiä. Minulla kun ei ole heistä huonoja kokemuksia, jos ei hyviäkään. Yritän vain elää sovussa ja toisia kunnioittaen minäkin, sinun sanojasi lainaten.
on vain hyvä, että vielä löytyy ihmisiä, joilla on arvot kohdallaan.. Siis tämä on vain minun mielipiteeni.
Uskollisuus, tunteellisuus sekä sydämellä (eikä alapäällä) ajattelu taitavat olla kovasti katoamassa, itselleni ainakin tulee hyvä mieli, kun saa huomata, että tuollaisiakin ihmisiä vielä on. =)
Joidenkin ihmisten kohdalla olen joskus ajatellut, että olisi parempi, jos he antaisivat mennä eivätkä ajattelisi niin paljoa... edes kerran elämässään. Mutta elämänarvothan ne ovat ne, jotka määräävät, miten ihminen käyttäytyy; mitä suo itselleen, mitä pitää oikeana, mitä hyväksyy toisille... Jokainen voi elää vain omaa elämäänsä, ja minun käsitykseni mukaan vain kerran. En minäkään haluaisi tehdä isompia virheitä elämässäni.
Kaikesta huolimatta luulen, että molempia päitä tarvitaan onnelliseen, täysipainoiseen elämään. Joskus pitää antaa tunteiden viedä. Joskus voisi olla niin rohkea, että uskaltaisi heittäytyä elämän virtaan... olla kuten toisetkin, kokonainen, ehjä ihminen.
Minä pelkään niin paljon etukäteen, etten oikein uskalla luottaa omiin tunteisiini, itseenikään, saati sitten toisiin ihmisiin... Pelkään sitä, että menen hajalle, en kestä, rikkoudun, sydän särkyy.
Minä yritän olla enää rakastumatta. Silloin ihminen ei hallitse itseään. Siltikin elämä ilman rakkautta tuntuu joskus tarkoituksettomalta. Voiko näin elääkään?
Minäkin luulen, että kun se oikea löytyy, palaset loksahtavat paikoilleen ja kaikki on helpompaa.
Totuus taitaa olla se, että rakkauden eteen joutuu tekemään työtä. Onnestaan saa taistella. Mitään ei saa ilmaiseksi. Mikään ei ole itsestään selvää. Voi olla, ettei sitä oikeaa tulekaan!
Mitä sitten?!
Opin joskus maailmalla asuessani jotain mitä yritän pitää osana elämän filosofiaa..tapasin pojan (en tiedä nimeä) hän tuli luokseni hostelliin ja kertoi olevansa ihastunut minuun. Kerroin että en voi tuntea häntä kohtaan samanlailla. Hän sanoi tietävänsä sen eikä odottanutkaan vasta kaikua. Halusi kuitenkin kertoa minulle tunteistaan, koska ei tiennyt näemmekö enää koskaan. Hän kertoi, ettei halua miettiä minun mentyäni että olisiko siitä voinut tulla mitään. Hän halusi asian pois sydämeltään. En koskaan enää nähnyt tuota poikaa enkä kysynyt hänen nimeään, yritän kuitenkin kertoa ihmisille aina oikeat tunteeni. Joskus tulee turpaan elämän tiellä, mutta eipähän tarvitse myöhemmin katua sitä ettei osannut avata suutaan, eikä jossitella.
Olenkin huomannut, että tällainen elämän asenne toimii ainakin omalla kohdallani. Tsemppiä sulle=)
Minä taas olen ajatellut, että en kerro toisille enää tunteistani. Ajattelen näin, että saavat arvata tunteeni ihan itse, jos ne nyt ketään kiinnostavat. Voivat päätellä minun käyttäytymisestäni ja tehdä sitten itse seuraavan siirron, jos haluavat. Ei niitä yleensä kiinnosta.
Onkohan minun elämänfilosofiassani jotakin vikaa?
Siltikin, olen hyvin avoin, mutta pitäydyn normaalissa. Olen ystävällinen ja osoitan välittämiseni ihmisille, joista pidän. Sen suhteen ei kai voi erehtyä kukaan.
Onko niin, että vaikeasti saavutettava olisi sittenkin kiinnostavampi? Olenko sittenkin liian selvä tapaus, suorastaan "hyökkäävä"? Pitäisikö minunkin jäädä vain odottelemaan, kuin hämähäkki verkkonsa keskelle...
Kaikki strategiat voi ehkä unohtaa. Elämää ei voi suunnitella etukäteen, ei ainakaan toisten elämää. Ei kai ole olemassa sellaista kaavaa, millä rakkaus syntyy.
Oikeasti minä olen hyvin ujo ja herkkä ihminen. Uskon kyllä siihen, että jos ihminen unohtaa itse itsensä ja omat tarpeensa, sen tekevät muutkin.
Poissa silmistä, poissa sydämestä. En halua, että minut unohdetaan. Muistutan hänelle siitä, että minäkin olen olemassa. Jospa hän sattuisi sen huomaamaan. Jospa hän tarvitsee minua vielä, jos ei nyt, niin joskus myöhemmin. Hän tai joku muu...
Jokainen löytää oman tiensä, ei ole yhtä ja ainoaa filosofiaa mikä toimii.Kaikki vaikuttaa kaikkeen...
Helppo nakki...itse menen sänkyyn ainoastaan ihmisen kanssa joka todella merkkaa mulle jotain (siis yleensä=)). Oon kuitenkin huomannut, että elämässä jää helposti pois kelkasta. Jos sulla on ihminen kestä oikeesti oot kiinnostunut, osoita se hänelle. Miksi jahkailla ja kuluttaa ajatuksiaan siihen että voiko siitä tulla mitään, kysymällä se selviää...jos homma ei voi toimia, pitää siirtyä elämässä eteenpäin. Koska elämme vain kerran ja aika menee eteenpäin, kannattaa ottaa riskejä elämässä niin siitä tulee rikkaampi...=)ainakin luulisin niin.
No en minäkään osaisi kuvitella meneväni sänkyyn ihmisen kanssa, josta en välitä! IIK!
Minä ihastun ihmisiin, jotka eivät välitä minusta. En kuitenkaan osaa luovuttaa, päästää irti. Soittelen, kirjoittelen, pyytelen kahville, lenkille, elokuviin... toivon aina, että jos sittenkin. Mutta ei.
Joskus olen ottanut elämässäni riskejä. Olen ollut rohkea ja tehnyt aloitteita, mutta tutustumista, ystävyyttä pitemmälle en pääse. Hyvä näinkin. Ystävät ovat tärkeitä, mutta välillä kieltämättä tuntuu, että jotakin oleellista puuttuu.
Minä kyllä ihastun helposti uusiinkin ihmisiin. Se johtuu varmaan siitä, että minulla ei oikeastaan ole ketään, vaikka itse olenkin koko ajan ihastunut, kun se on kuitenkin yksipuolista, mitään toivoa ei minulle ole annettu. Se asia on puhuttu selväksi.
Olen vapaa kuin taivaalla leijaileva lumihiutale.
Jos yhtään lohduttaa voin kertoa, että ihastuin tässä kerran yhteen tyttöön. En tiennyt siitä mitään, selvitin nimen, duunipaikan ja puhelin numeron ja otin yhteyttä. Valitettavasti olin silloin ampunut todella pahasti huti, koska olin näköjään tulkinnut jotain väärin. Kaveri nimittäin on täys hetero ja onnellisessa parisuhteessa..
Syksyllä kun tämä tapahtu ajattelin että en voi selvitä tästä. Mietin miten kehtaan näyttää kasvoni enää missään...nyt kuitenkin osaan jo nauraa asialle ja itselleni.
Älä kuitenkaan masennu, aina on olemassa ihminen joka on tarkoitettu toiselle. Meidän pitäs osata nauttia tästä hetkestä yksin tai yhdessä, koskaan ei tiedä mitä huomenna tapahtuu...
=)
"Kun Catsyn viimeaikaisia juttuja lukee alkaa kohta luulla tulleensa bi-palstalle.... ;-) Huh. Mutta jokainen meistä on niin erilainen, en tuomitse vaikka en itse ymmärtäisikään."
....niin täällä suvaitsevien palstallahan ei bi:tä koskaan ole tuomittu......vai sattuikohan nyt väärää todistusta....
Sen enempää ainaiseen bisse-lepakkovääntöön puuttumatta, tarkoitin lauseellani sitä että bi-palsta on täynnään seuranhakuilmoituksia, etenkin kolmannen hakua, joka puolestaan ei edusta ns. normaalia mun elämässä. Sairasta mun mielestä.
Lesbopalsta on paljon laadukkaampi, on muutakin kuin pelkkä seksinhakupalsta. Siihen viittasin.
Sanottakoon vielä kerran, että toivon ihan kaikille ihmisille hyvää valitsemallaan tiellä vaikka en ymmärtäisikään. Kaikki eivät ymmärrä mua ja sekin on ihan ok. Vain elämää.
Sanani saa tulkita miten tahtoo, sille en voi mitään.
- sitä ei ole.
Voihan sitä oikeata etsiessään kehitellä salapoliisin taitojaan ja niitä siinä puuhassa varmaan tarvitaankin! Itse en ole koskaan ollut niin utelias, että olisin yrittänyt ottaa selvää ihmisen taustoista muualta kuin ihmiseltä itseltään. Minusta vain ne asiat merkitsevät, mitkä toinen minulle haluaa kertoa. Toisaalta tärkeimmät tiedot usein jätetään kertomatta... Ehkä se johtuu luottamuksen tai mielenkiinnon puutteesta, ehkä molemmista. Hohhoijaa.
Elämä on jännittävää juuri siksi, ettei koskaan tiedä, mitä huomenna tapahtuu... ei voi olla varma mistään.
On hienoa, jos osaa nauraa itselleen. Hienoahan se on sekin, jos saa toiset nauramaan. Sekin on vaikea taito. En kylläkään haluaisi olla julkinen pelle...
Jep, se oli ensimmäinen huti mun elämässä. Mutta toisaalta se opetti mulle aika paljon ja ystävystyin tuon ihmisen kanssa. Pellenä olemisessa en nää mitään pahaa, elän omaa elämääni toisten mielipiteistä hirveästi piittaamatta. Teen sen minkä katson oikeaksi ja vastaan aina teoistani.
Olen tähän mennessä saavuttanut jo aika paljon elämässä ja toteuttanut suurimmat haveeni, joten uskon elämän filosofiani toimivan omalla kohdalani. =)
Uskon myös että kaikella on tarkoitus, kyseinen asia tosiaan opetti aika paljon. nyt 5kk sinkkuna ja nautin tästä ajasta täysillä =)
Mistä lähtien seksuaalinen suuntaus on ollut valintakysymys?
.... ainakin tällä erää.
Ei TIETENKÄÄN seksuaalinen suuntaus ole valinta, viittasin esim. ryhmäseksiin joka minusta on nimenomaan valinta.
Samoin kuin kaikenlainen muukin samanlainen puuhastelu. Yököttää mua mutta kukin tyylillään.
"...nyt 5kk sinkkuna ja nautin tästä ajasta täysillä =)"
Kerro, miten?!
Eli yksinkertaisesti oon onnellinen. Vietän aikaa kavereitten kanssa, käyn baareissa elän pilke silmäkulmassa. Harrastan/ teen työtä. Nautin ajasta jonka voin jakaa haluamallani tavalla.Nauran itselleni ja muille...
Arvostan tätä aikaa, kohta vuosi takana suomessa oloa... Olen sinut itseni kanssa ja muiden=) Pienistä asioista koostuu mun onni...
sinkkunakin, vaikka ei olisi rakastettua, jonka kanssa jakaa elämää. Onhan muitakin ihmisiä. Ei täällä niin yksin kukaan ole. Tarvitsee vain avata silmät, katsoa vaikka peiliin, tai tuijottaa teeveetä.
Pienetkin asiat voivat olla isoja. Riippuu siitä, millaisen merkityksen niille antaa.
Onneen ei tarvita paljon. Joskus on hyvä tyytyä vähempään. Sekin on taito, että osaa olla tyytyväinen siihen, mitä on. Eihän kenelläkään kuitenkaan voi olla enempää, ellei unelmia lasketa!
juuri niin...pitää osata vain löytää elämästä ne pienet asiat. Asiat voisivat olla paljon huonomminkin, monesti onnellisuuden tajuaa vasta menetettyään sen...
Mutta on se niinkin, että joskus pienet asiat voivat pilata elämän, tai siltä se ainakin tuntuu. Eihän kenenkään elämä voi olla pelkkää onnea. Sitä on turha tavoitella. Kaikki on suhteellista. Kun uskot olevasi onneton, tapaat jonkun, jolla on asiat vielä huonommin, ja tajuat, että sinulla meneekin ihan hyvin. Jos osaa olla onnellinen pienestä, voi iloita siitäkin, kun toisilla on asiat hyvin. Sehän on oikeastaan paljon. Ei toisten onni ole itseltä pois, vaikka joskus sitä murheellisena, yksinäisenä, katkerana ja kateellisena voi niinkin ajatella. Asioilla on myös kääntöpuolensa. Minullakin on omat heikot hetkeni. Välillä menee kokonaan usko elämään, mutta siihenkin olen tottunut. Elämä opettaa. Tätähän se vain on. Onni voi kääntyä.
mutta jos sitä ois koko ajan onnellinen, kuka silloin sitä osaisi arvostaa? Tarkoitan vaan että onneen ei tarvita muuta kuin sisäinen rauha ja tasapaino elämään. Totta kai meillä kakilla on huonot hetkemme ja huonot päivämme. Sen takia paremmat päivät tuntuvatkin niin hyviltä.
Itse odotan kovasti kesää ja moottoripyörä kautta, kuitenkin on myös kiva poltella kynttilöitä ja antaa lumihiutaleitten leijua taivaalla. Itse tulen aina onnelliseksi kun saan auttaa jotain kaveria, kun itsellä on hyvä olla se huokuu ulospäin ja silloin ei välitä turhasta paskan jauhannastakaan...Elämä on katsomisen arvoinen filmi=)
Jokaisen pitää löytää itse tie onneen ja toteuttaa omat unelmat..
"Sen enempää ainaiseen bisse-lepakkovääntöön puuttumatta, tarkoitin lauseellani sitä että bi-palsta on täynnään seuranhakuilmoituksia, etenkin kolmannen hakua, joka puolestaan ei edusta ns. normaalia mun elämässä. Sairasta mun mielestä."
Mä voisin tuohon sanoa niin kuin vanha opettajani Kiihtelysvaarassa vieraillessaan talossa:
"Saisinkos neljännenkin kupin kahvia kun kolme ensimmäistä on jäänyt saamatta?"
Eli minua ei kiinnosta kolmas kun toinenkin on vielä hakusessa.
Mä lisäksi tunnen vastenmielisyyttä yksinäisiä aamuheräämisiä kohtaan. Mahtuuko tämä sinun normaaliutesi määritelmiin?
"Lesbopalsta on paljon laadukkaampi, on muutakin kuin pelkkä seksinhakupalsta. Siihen viittasin."
Mä tykkään seksistä. Musta seksi on parempi kuin mitkään gallupit. Hoidetaan ekaks se seksi ja parisuhde niin sitten mä voin täytellä galluppeja vaikka lopun ikäni :)
Mä olin pakkoselibaatissa ennen viime kesää seitsemän pitkää vuotta. SEITSEMÄN!
Onks se että mä nyt haluan sitten niin kauhean VÄÄRIN?
Minusta se on oikeus ja kohtuus.
huomaan että olemme samaa mieltä. on se hyvä että on vielä meitä vanhanaikaisiakin...;)
minulla se menee toisinpäin; parisuhde ja seksi. voisin elää suhteessakin jopa ilman seksiä, muut asiat ovat tärkeämpiä. siinä yksi syy miksi en nykyään oikein viitsi lesbo"piireissä" pyöriäkään, kun kaikille tuntuu vain se seksi olevan tärkeää, jopa tärkein asia elämässä. juostaan vieraissa ja tyttöystävä laitetaan kiertoon parin viikon välein. luojan kiitos muunkinlaisia vielä löytyy, mutta ne ovat harvinaisuuksia.
"minulla se menee toisinpäin; parisuhde ja seksi. voisin elää suhteessakin jopa ilman seksiä, muut asiat ovat tärkeämpiä."
Minulle nyt sattuu elämänhistoriallisesti se seksi olemaan tärkeää, mutta jos ehkä harrastan sitä vaikka kolme kuukautta suhteessa joka päivä niin sen jälkeen voin asettua aloilleni ja miettiä vakavasti parisuhteen tulevaisuutta.
"siinä yksi syy miksi en nykyään oikein viitsi lesbo"piireissä" pyöriäkään, kun kaikille tuntuu vain se seksi olevan tärkeää, jopa tärkein asia elämässä. juostaan vieraissa ja tyttöystävä laitetaan kiertoon parin viikon välein. luojan kiitos muunkinlaisia vielä löytyy, mutta ne ovat harvinaisuuksia."
Minulla taas on täysin päinvastainen kokemus lesbopiireistä.
Mutta katsopa lintuja lintulaudalla: kukin käy vuorollaan, kaikki saavat. Sen sijaan jos ihmiset ovat samassa tilanteessa niin syntyy hirveä sekamelska, kaikki pyrkivät samanaikaisesti, jotkut saavat yli oman tarpeen ja jotkut eivät lainkaan.
Minä en ole niin hölmö että pistäisin oman ladyni kiertoon. En ikinä. En ole koskaan katkaissut suhdetta. Kyllä minä arvostan sitä niin paljon.
Mutta kuka arvostaa minua? Ei kukaan. Minä vain vanhenen ja kuivetun ja muistelen sitä ihanaa kertaa kun oli seksiä ja parisuhde. Minä tuossa alempana kysyin että kuka valitsee kumppanin järkiperustein. Eipä juuri kukaan. Ei sellaisia tule vastaan. On sitten oma syy jos on valinnut sellaisen joka päättää pistää sut kiertoon parin viikon kuluttua.
Mä olen narsisti. Mä tiedän että parisuhde mun kanss olisi ihana asia. Itse asiassa jos minut kloonattaisiin, menisin kloonini kanssa naimisiin. Mä en kerta kaikkiaan tajua miksi ihmiset tuottavat kärsimystä itselleen ja sitten valitsevat tunneperustein sellaisen joka vaan heittää sulle pian hyvästit?
On aika hurskastelevaa kirjoitella täällä omasta parisuhdeonnesta ja sitten moittia toisia siitä että nyt joku toinenkin haluaisi itselleen suhteen! Tällä tarkoitin lähinnä Zor-roa.
Mitä tulee seksiin niin mä pelkään että mulle on tulossa taas sellainen 7 vuoden kuiva kausi. Se tosin ei ole vielä kuin alussa, mutta kaikkeni teen sen estääkseni!
Lainaus Catsylta:
"On aika hurskastelevaa kirjoitella täällä omasta parisuhdeonnesta ja sitten moittia toisia siitä että nyt joku toinenkin haluaisi itselleen suhteen! Tällä tarkoitin lähinnä Zor-roa."
Mistähän parisuhdeonnesta olen täällä kirjoitellut?! Kun ei mulla sellaista ole! Olen sinkku. En muista sellaista kirjoitelleeni, joten jos olen niin mielenhäiriössä sitten varmaan.... ;)
En minä MOITI ketään. Viittasin vain siihen, jälleen kerran, miten erilaisia me ihmiset olemme, halumme ja toiveemme. Minulle kun seksi sinällään ei merkkaa mitään, se on mulle läsnä vain osana parisuhdetta. Ja kun joku kaipaa/etsii seksiä tuntuu se minusta vieraalta. En silti moiti ketään, jokainen taaplaa tyylillään!
Mun ajattelutapa ei sovi monelle eikä monen minulle. Ei siinä sen kummempaa.
Joskus sitä ihmettelee toisten toimia sen kummemmin pahaa sillä tarkoittamatta. Oikeasti. Toivon että ihan jokainen löytää haluamansa tässä maailmassa! :)
.. huomioita!
Paitsi se, että "oma syy, jos kumppani laittaa kiertoon.."
Sitä kun ei sittenkään tiedä, millainen se valittu kumppani on, kun aika kulkee ja kumppanista tulee esille se oikea luonto. Pikemminkin oma vika, jos sinne kiertoon lähtee eli kohta jo hyppää toisen sänkyyn...
Olen huomannut sen, että kun tavataan ja rakastutaan, niin sängyssäkin on niin mahdottoman mukavaa ensimmäiset puoli vuotta, ettei millään muulla tunnu olevankaan väliä. Ajatellaan vain, että jos sängyssä menee hyvin niin onnellisuus on taattu. Ollaan vielä niin rakkauden huumassa.
Sitten jossain vaiheessa, kun arki kolahtaa kohilleen ja sängyssäkin on jo kaikki temput tehty moneen kertaan ja uusiakin kokeiltu, niin mitä sitten? Sitten aletaan miettimään onko meillä tulevaisuutta ollenkaan ja miksei mikään tunnukaan enää miltään?
Rakkauden huumasta on jäljellä enää rippeet ja nyt kun olisi tullut se aika, jolloin suhde siirtyisi uuteen vaiheeseen, siihen vahvistamisvaiheeseen ja siihen, missä todellinen kiintymys punnitaan, niin sitten "tahdon-heti-kaikki,-nainen" alkaakin miettimään, mikä mättää, kenessä mättää...,
Hitsi tuo minussa ärsyttää niin sunnattomasti naisissa. Halutaan niin hitosti sitä onnea ja vakaata tulevaisuutta turvallisessa kainalossa, mutta kun edessä on oikea valinta ja konkreettinen tekeminen asian hyväksi, niin palataankin taaksepäin kertarysäyksellä. Eli toisin sanoen on tullut aika "laittaa akka kiertoon" ja etsiä itselleen toinen nainen, jonka kanssa rakkauden huuman saa äkkiä takaisin!
Jos kaksi samallalailla ajattelevaa ja tuntevaa ihmistä kohtaa, samoilla odotuksilla, niin se on jo lottovoitto. Silloin ei kumpikaan luovuta, vaan todella yrittää ja haluaa jatkaa vielä alkuhuuman jälkeenkin. Mutta niin usein kaksi erilaista ihmistä tapaa ja alkaa epätoivoisen yrityksen rakentaa jotain, mikä jo alunperin on nähtävissä, että siinä on ihan liian erilaiset rakennuspalikat molemmilla.
Jokaiselle on varmasti se oikea jossain - sittenkin. Mutta miten sä törmäät siihen? Se lienee mahdoton tehtävä ;D
pahoittaa mieltään noista ihme kirjoituksista. Jos toiset haluavat ymmärtää jatkuvasti tahallaan kaiken sanomasi väärin, niin antaa heidän ymmärtää. Sinun kirjoituksesi ovat todellakin järkevimmästä päästä tällä palstalla, Zorro.
Tuskin kenenkään kannattaa pahoittaa mieltään tämän keskustelupalstan kirjoituksista. Eihän se ole tämän keskustelun idea.
Minulla ainakaan ei ole varaa syrjiä ketään, enkä haluaisi vaikuttaa ilkeältä, mutta täytyy todeta, että ehkä omat "ongelmat" joskus estävät sen, ettei voi olla täysin objektiivinen, ja niin voi omassa ymmärtämättömyydessään loukata toisia, vaikkei tarkoittaisikaan.
Anteeksi, että olen joskus eri mieltä kuin joku toinen.
"Jokaiselle on varmasti se oikea jossain - sittenkin. Mutta miten sä törmäät siihen? Se lienee mahdoton tehtävä ;D"
Olen ajatellut asiaa, ja tullut siihen tulokseen, että pitkien välimatkojen takia auto olisi hyvä, sellainen upea, jolla voisi tehdä vaikutuksen. Ainakin se voisi helpottaa asiaa. Autolla olisi yksinkertaisempaa lähteä katsastamaan ihmisiä kauempaakin.
Mutta tämänkin on mahdoton tehtävä, minulle ainakin.
Oikeus ja kohtuus, olen samaa mieltä :). On täysin luonnollista kaivata sitä hyvää ja huikaisevaa kokemusta, ja kaikkein parasta, jos hänet saisi vielä pitää lopun elämäänsä ja olla onnellinen.
Mä tykkään susta, siis ihmisenä :) Eikä mitään sivuajatuksia.
"Mistähän parisuhdeonnesta olen täällä kirjoitellut?! Kun ei mulla sellaista ole! Olen sinkku. En muista sellaista kirjoitelleeni, joten jos olen niin mielenhäiriössä sitten varmaan.... ;) "
Niin no mielenhäiriötä minäkin olen epäillyt sinusta jonkin aikaa.
"En minä MOITI ketään."
Jaa et vai?
"bi-palsta on täynnään seuranhakuilmoituksia, etenkin kolmannen hakua, joka puolestaan ei edusta ns. normaalia mun elämässä. Sairasta mun mielestä."
Mikäs tämä sitten on?
Kyllä sä mun mielestäs leimaat ihmisiä varsin rajulla tavalla ja mä koen että sä niputat mut yhteen noiden kanssa vaikka mulla ei ole ollut halua ottaa ketään kolmatta sänkyyn.
Sä et edes tunne minua.
"Minulle kun seksi sinällään ei merkkaa mitään, se on mulle läsnä vain osana parisuhdetta. Ja kun joku kaipaa/etsii seksiä tuntuu se minusta vieraalta. "
Mä kaipaan parisuhdetta, mutta enpä tunnu saavan sitä. Koska parisuhteen saaminen on niin kovin hankalaa minä olen ikävä kyllä joutunut alentamaan kriteereitäni. Se että sitten joskus lopulta pyöritään kuin siat pahnassa ei ole suinkaan se mitä minä haluan vaan se mitä minä satun saamaan. Mietinpähän tässä vaan että kuinka alas joutuu lemmenkipeytensä takia vajoamaan.
"En silti moiti ketään, jokainen taaplaa tyylillään! "
Kyllä sinä moitit.
"Lesbopalsta on paljon laadukkaampi, on muutakin kuin pelkkä seksinhakupalsta. Siihen viittasin."
Minä olen kuunnellut seitsemän viime vuotta lesbokulttuuria, lesbistä suhdetta kirjallisuuteen, taiteeseen, musiikkiin, elokuvaan ja uskontoon ei pelkästään tällä palstalla vaan muualla kanssa. Voitaisiko nyt pistää hetkeksi nämä teokset syrjään ja rakastella? (Tämä ei ollut henkilökohtaisesti sinulle Zor-ro).
"Kaikki eivät ymmärrä mua ja sekin on ihan ok."
En ymmärrä. On kovin paljon "lesboja" joilla tuo lesbous ei toteudu henkilökohtaisella tasolla seksuaalisesti. Tulee mieleen toi kirjoitus suuseksistä. Sinkkuelämissä New Yorkin lesbot sanoivat että "you ain't a dyke unless you eat pussy". Mä tuppaan olemaan niiden kanssa vähän samaa mieltä. Tulee vain sellainen kutina näitten ladyjen kanssa joille ei nainen kelpaa että kelpaiskohan sittenkin mies paremmin.
vaikka olisi mitä mieltä. ei siitä tarvitse olla pahoillaan. en minäkään ole, vaikka olen eri mieltä kuin moni muu. tästäkin seksiasiasta. =)
kun elämässä, ja suhteessa, on niin paljon muutakin kuin seksi!
näissä meidän piireissä harrastetaan niin paljon sitä, että kun ei enää "rakasteta" (=alkuhuuma on mennyt ohi) niin pannaan akka kiertoon ja hommataan uusi, jne.
No, elelen sitten ihan tyytyväisenä mielenhäiriössäni. :D
Olen ollut niin ystävällinen kuin suinkin osaan ja selittänyt asiat omalta kannaltani, jos silti haluaa noin minusta ajatella niin sille en sitten mitään voi.
Enkä pahoita mieltäni kenenkään tulkinnoista. Ihmiset ovat vain niin kovin erilaisia, ja se on ihan ok.
... ja ilman sivuajatuksia myös :). Sinulla on eloisa kieli, on aina hauska lukea juttujasi, vaikka et hauskaksi olisi tarkoittanutkaan.
Kun olen varmaan palstan vanhin - vaikken viisain, no, intohimottomin ehkä, kai sekin jotain - niin sanon, älä pahastu Zorron ihanteista. Te olette molemmat vilpittömiä, siis minun mielestäni todella vilpittömiä kertojia palstalla (ja on muitakin). Teillä on erilainen elämän kokemus, varmaan luonteet ja taipumukset myös jne., mutta päämäärä henkilökohtaisen onnen osalta se sama kuin meillä useimmilla muillakin: löytää itselle passeli rakas, jonka kanssa voisi olla lopun elämää. On vain niin, että kun kumartuu kohti hurmaavaa kukkaa, tulee pyllistäneeksi jollekin toiselle kauniille kukkaselle. Ilman että tarkoittaa sillä pyllistämisellä yhtään mitään muuta, kuin että: näen jotain ihanaa, haluan sen. Selitinkö huonosti?
Idealismi on ok, ja joillekin kestävä yhteiselo on jopa todellisuutta elämän loppuun saakka, mutta ei se taida valitettavasti kovin usein olla realismia. Unelma, se suuri, saa toki olla. Tavoite, hyvä jos toteutuu. Catsy, kun alennat laatutasoa, älä tingi järjenkäytöstä, valitse tolkun ihminen :). Löytyy kyllä.
"Sinulla on eloisa kieli"
Enemmän kuin yhdellä tavalla.
"Teillä on erilainen elämän kokemus, varmaan luonteet ja taipumukset myös jne."
Mä olen kiihkeä ja tulinen joka asiassa, niin vihassa kuin rakkaudessakin, enkä muuta ymmärräkään.
"Selitinkö huonosti? "
Et.
"Idealismi on ok, ja joillekin kestävä yhteiselo on jopa todellisuutta elämän loppuun saakka, mutta ei se taida valitettavasti kovin usein olla realismia. Unelma, se suuri, saa toki olla. Tavoite, hyvä jos toteutuu. Catsy, kun alennat laatutasoa, älä tingi järjenkäytöstä, valitse tolkun ihminen :). Löytyy kyllä."
Voi voi, ei oo järjen käyttö rakkausasioissa suosittua, sen olen huomannut. Saisipa viilattua itsestään sellaisen että olisi menekkiä!
Nunnaksi mä olen turhan sekulääri ja vaikea mutenkin vatvoa koko ikäänsä jotain Raamattua, olen tehnyt sitä jo tarpeeksi monta vuotta enkä mitään muuta hyvää tekosyytä selibaatille keksi.
Siksi en toivoisikaan enää yhtään yksinäistä aamua itselleni, on niitä jo tähään ikään mennessä tarpeeksi ollut. Ja kun siellä sängyn pohjalla kaks pörröistä päätä on, yhdessä ihmisessä, näin Zor-rolle selvennykseksi (tosin viimetteltään oli vain yksi kun rakkaani ajoi yläpäänsä kaljuksi), niin kaikki ilo pitää niistä ottaa irti, sillä huomisesta ei koskaan tiedä. Siinä mielentilassa olen nymfomaanillekin vaativa matkakohde.
Pitää kai vaihtaa jenkoja aivoissa kun on 35 vuotta pärjännyt olemalla tahtoihminen niin nyt minulla on sellainen ongelma mikä ei kovalla sisulla, yrittämisellä ja tahdolla tunnu ratkeavan.
... aina sitä kohtaan, joka huomaa tulleensa "hetken huuman" leikkivälineeksi.
Vielä sen ymmärtää, ainakin paremmin, nuorilla joilla tosiaan on elämä edessä jne, mut että vanhat konkarit tekee samaa, niin hyi hyi.... ;)
Tämä kumppaneiden "nopea kierrätys" on aikaamme liittyvä ilmiö. Ihan sama toistuu heteroiden joukossa. Ja joukkoviestintä tukee ilmiötä erittäin hyvin; ajatellaan vaikka tämän syksyn iltapäivälehtien lööppejä - mitä muuta kuin eroja, entisiä ja uusia ja jokainen tilittää...
Omalla suhteellisen vähäisellä ja heterolla kokemuksellani olen kanssasi samaa mieltä tästä "puolen vuoden huumasta". Kaikki on niin ihanaa, kun suhde on vielä tuore. Arki sitten näyttää, kestääkö suhde ja jos se perustuu enimmäkseen seksiin, tulevaisuus on usein aika epävarma. Nykyään on varmasti ihmisiä, jotka tavoittelevat juuri sitä huumaa, eivätkä sitten muuta. Se heille suotakoon. Ikäväksi asian tekee se, että nämä hetken huuman tavoittelijat eivät aina osu yhteen ja "kierrättäminen" särkee usein toisen osapuolen sydämen.
Taitaa olla niin, että mitään ei tosiaankaan saa ilmaiseksi. Ei sitä oikeaa. Ei sitä kestävää suhdetta. Ei edes hyvää seksiä. Miten paljon me olemme valmiita näkemään vaivaa?
Ja minäkin muka paraskin kirjoittamaan tällaista? Taidan mennä pimeään komeroon murjottamaan ja miettimään. Vaihteeksi.
Hei hei... nykyajan trendihän on tulla komerosta pois, joten tule sinäkin äläkä sinnepäin suuntaa ;)
Totta on, että myös hetskukaverit valittaa samaa kierrätystä - lieneekö Suomen kansa ottanut kierrätysidean liian kirjaimellisesti vai luokitellaanko loppuunkäytetyt kumppanit ongelmajätteiksi???
Pitäisikö sitten laittaa pystyyn käytettyjen kumppaneiden kierrätyskeskus? Sinne voisi viedä hyväkuntoisen exänsä ja ehkä löytää samalla käynnillä itselleen uuden ja paremman. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla - mieletön säästö ajanmittaan.
Tosin kuka sitä nyt hyväkuntoista kumppania poiskaan veisi, joten keskuksessa pitäisi kunnostaa hieman niitä sinne vietyjä. Ainakin niiden sydämet on usein palasina ja suurella osalla itsetunto kokonaan hävinnyt...
Toisaalta tällä luotaisiin monta uutta työpaikkaa... no olkoon - ehkä liikeideana sittenkin mahdoton!
...alkanut tuntumaan vastaavasti siltä, ettei mitään oikeaa ole olemassakaan. Toisiks oikeita on sitä vastoin pilvin pimein.
Taitaa olla vaan aikuisten satua moinen juttu. Joku jossain, joskus kohdannut sen oikean ja nyt tarina kertoo, että niitä kulkisi täällä enemmänkin. Taruolento siinä missä muutkin Prinsessa Ruususet.
Taitaa olla niin, että jos ihminen on sellainen kiva ja mukiinmenevä, niin hänelle niitä oikeita voi olla useampikin. Mutta jos on vähänkään hankalampi tapaus, niin toista, itselle sopivaa ihmistä voi olla vaikeampi löytää. Jos on oikein hankala, kuten minä, niin voi olla, että sopivaa, sitä oikeaa ei löydykään. Minua varten ei ole ehkä ketään. Nyyh. Surullinen ajatus.
Minä olen halunnut luottaa siihen, että elämä on kuin satua, jossa on onnellinen loppu, mutta eihän oikea elämä ole sellaista. Maailmassa on paljon yksinäisiä ihmisiä.
Jos odottaa täydellistä rakkautta, niin saa varmasti pettyä. On osattava joskus luopua omista unelmista, tyydyttävä vähempään. Parisuhteessa pitää pystyä kompromisseihin, jos sellaisen haluaa.
Jos voisin itse päättää, niin toivoisin, että minua varten olisi olemassa vain yksi ihminen, siis vain yksi oikea rakkaus. Voisin odottaa koko ikäni vain sitä yhtä ja oikeaa. Surullista, jos sitä ei koskaan tule. En tiedä, ei kai sitä auta jäädä pelkästään odottelemaankaan. Kai sitä kohtaloaan voi vauhdittaa jotenkin.
Ei kai elämä voi mennä koskaan hukkaan? Kai täyttymättömälläkin rakkaudella voi olla merkitystä?
Ja olenhan minä rakastanut. Siinä oli kaikki. Voi olla, etten tarvitse enempää.
En näe kuvaa filtereiden takia, mutta...
Yleisesti tässäkin kerjussa "valitetaan" sitä että on vaikea löytää omaa rakasta tms. helposti erotaan jne.
Kyllä täytyy sen verran todeta, että asia on hyvin pitkälle itsestä kiinni.
Oletteko oikeasti pysähtyneet miettimään, miksi asia on niin?
Onko niin, että siltä potentiaaliselta kumppanilta vaaditaan enemmän kuin mitä itse pystyy vastapainoksi tarjoamaaan?
Olen lukenut täältä, että on jopa tärkeämpää että ne maton hapsut ovat suorassa kuin se toinen ihminen, tai että ei sen vertaa välitetä omasta tyttöystävästä kun tämä on niinkin hirmuisen vaativa että haluaisi kerran kolmessa kuukaudessa suuseksiä...
Monet kirjoittavat "taidan olla jo niin sellainen ja sellainen ettei minua kukaan huoli". Voi pitää paikkansa, miksi sitten kun asian tiedostat, niin olet "sellainen ja sellainen" omaan napaasi tuijottava, kaavoihisi kangistunut??? Oletko mieluummin tosiaan sellainen vai muutat hieman itseäsi ja voit sitten löytääkin sen paljon kaivatun tyttöystävän?
Et tietenkään halua, huudat vain tukka suorana, "minun sääntöni " ja "minun ehdottomuuteni" siinä ja siinä asiassa ovat NIIN pyhiä, että ne tulevat kaiken edelle - typerästi jopa oman onnen edelle.
Tämä ei ole tarkoitettu kenellekään yksittäiselle kirjoittajalle - eikä kenenkään tarvitse MINULLE vastata, kunhan itse miettisitte minäänne hieman objektiivisemminkin. Ihan hyvää tässä tarkoitan, kyllästyttää vain tuo "valittava" sävy.
Joo, lyö lyötyä ja sano sitten, ettei saisi edes valittaa.
"Oletteko oikeasti pysähtyneet miettimään, miksi asia on niin?"
Eiköhän tuota asiaa ole tullut mietittyä puolelta jos toiseltakin.
"Onko niin, että siltä potentiaaliselta kumppanilta vaaditaan enemmän kuin mitä itse pystyy vastapainoksi tarjoamaaan?"
Enpä usko. Minä ainakin olen hyvin vaatimaton ja vähään tyytyväinen tyyppi, mutta kertakäyttöinen, ota ja jätä -suhde ei minulle sovi. Se tappaisi minut. Ei ole vaihtoehtoja.
Parempi siis elää yksin.
En usko, että parisuhdekaan itsessään ketään autuaaksi tekee, jos ihminen ei muuten ole onnellinen. Ei se ole sellainen asia. Ei sitä sen takia kannata tavoitella. Rehellinen kannattaa olla. Joskus elämä voi olla parempaa, jos tyytyy vähempään. Eihän se välttämättä helppoa ole, mutta ainahan voi mennä vielä huonommin... ja sitä valitusta ei sitten kuuntele KUKAAN!
...parempia, rikkaampia, kauniimpia, rohkeampia...
"Onko niin, että siltä potentiaaliselta kumppanilta vaaditaan enemmän kuin mitä itse pystyy vastapainoksi tarjoamaaan?"
Haluan vielä kertoa, että ainakin minä olen kokenut niin, että minulta vaaditaan enemmän kuin mitä minulla on mahdollista tarjota. Tyhjästä on paha nyhjästä. En ole taikuri. Jos minä en kelpaa, niin ei sille mitään voi. Silloin pitää etsiä joku toinen. Ikävä kyllä on asioita, joille EI VOI MITÄÄN.
Rimaa pitää laskea, mutta jos se on jo melkein maassa... niin mitä sitten?
Oli tosi hauska *naur*. Ihanan söpö jänis, jotta tekisi halata ja rutistaa ja pitää hyvänä *halipusit*