Lääkis

1) Kyllä niitä tiukkapipoja ehkä keskimääräistä enemmän on. Tämä johtuu ehkä pääasiassa lääkärikunnan naisistumisesta, keskimäärin miehet ovat asenteeltaan naisia letkeämpiä kaikissa suhteissa. Ja mitäpä sitä turhaan ottamaan paineita, ammattitaito on tärkeintä.

2) Odotukset ehkä vaikuttavat opintojen alkuvaiheessa, mutta useimmat joutuvat kyllä mätkähtämään tylysti maanpinnalle jossakin vaiheessa. Sen jälkeen alkaa asenteisiin vaikuttamaan fakkiutuminen, joka tiiviissä ja sisäänpäinlämpeävässä professiossa valitettavan tehokkaasti vaikuttaa kaikkiin. Ei ole kovin helppoa irtautua lääkärin identiteetistä, kun on ensin kuusi vuotta opiskellut saman kurssin kanssa, ja jokseenkin tarkasti tietää kurssitovereistaan kaiken, sitä myöten, kuka ketäkin on vedellyt pikkujouluissa. Sitten työelämään siirtyessä kaikki ovatkin samat koulut käyneet, ja ammattiasiat tahtovat taas nousta pintaan. Työn luonteesta johtuen sosiaaliset kontaktitkin tahtovat pyöriä aika paljon oman profession ympärillä, eivät onneksi kuitenkaan kaikki.

3) Ylimielinen tai kiukkuinen suhtautuminen voi johtua ihan siitäkin, että ihmisillä on lääkäreistä todella outoja käsityksiä (ovat kaikki ahneita, ylimielisiä, itsekeskeisiä, epäkohteliaita ja tylyjä jne.) tai sitten lääkäri vain juuri kohdatessa on työhönsä hetkellisesti kyrpiintynyt, eli hänellä on huono päivä. Toisaalta lääkäriä saattaa kyrpiä puhua työstään jonkun ei-lääkärin kanssa, koska joutuu kaikkien lääkärikavereidensa kanssa niin kiinteästi jauhamaan työasioista.

Tällaista pientä pohdintaa näin lääkärinäkökulmasta.