Heipparallaa! Haaveilen purjehtimisesta, pari kertaa olen veneen kyytiin päässytkin. Oman veneen ostamista hidastaa se, että nettifoorumikeskustelut ovat täynnä tarinoita veneen korjaamisesta. Aina joku paikka näyttää olevan rikki.
Itse en ole mikään remontti-ihminen. Uskoisin oppivani toistuvat huoltohommat, kuten myrkkymaalaukset, kannen pesut jne. Mutta en usko selviäväni yllättävistä tilanteista. Jos vaikka wc-pönttö hajoaa tai moottori alkaa takkuilla.
Suomessa työ on niin kallista, että ammattimiestä ei ole varaa palkata korjaushommiin. Onko minun siis turha haaveilla käytetystä veneestä, koska en sitä itse osaa korjata? Vai alanko jo säästää ja ostan parinkymmenen vuoden päästä itselleni 50-vuotislahjaksi uuden veneen, niissä ei liene niin paljoa korjaushommia?
Itse en ole mikään remontti-ihminen. Uskoisin oppivani toistuvat huoltohommat, kuten myrkkymaalaukset, kannen pesut jne. Mutta en usko selviäväni yllättävistä tilanteista. Jos vaikka wc-pönttö hajoaa tai moottori alkaa takkuilla.
Suomessa työ on niin kallista, että ammattimiestä ei ole varaa palkata korjaushommiin. Onko minun siis turha haaveilla käytetystä veneestä, koska en sitä itse osaa korjata? Vai alanko jo säästää ja ostan parinkymmenen vuoden päästä itselleni 50-vuotislahjaksi uuden veneen, niissä ei liene niin paljoa korjaushommia?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hankit talvisin vähän pätevyyksiä niin voit kesällä vuokrata.
toinen vaihtoehto on että ostat veneen joka on helppohoitoinen ja jossa ei ole rahaa kiinni: Pieni, Vessana porta-potti ja keittiönä ruokatermos.
Niissä ei ole sitten rahaakaan kiini.
Osta perusvene, kohtuukuntoinen, ja jo mielellään kevääksi, tai viimeistään kevääksi 2016. Jos alat säästämään uuteen veneeseen 20v. aikajanalla, et
todennäköisesti tule koskaan hankkimaan purjevenettä.
Mitä korjauksiin ym. tulee, niin valtaosasta selviää aika pienellä vaivalla, apua saa
kokeneemmilta kunhan muistaa kysyä.
Itse olen asunut ja liikkunut merellä koko ikäni, mutta ensimmäisen purjeveneen
hankinta lykkääntyi lähes 20 vuotta.
Kyllähän purjehtiminen on sellainen "poikkitieteellinen" laji, että moneen asiaan saa perehtyä mutta ei tarvitse edetä mestariksi asti. Mutta tavallisten työkalujen käyttötaito ja "käsien likaaminen" ovat kovasti eduksi.
PS. Yksi käytännöllinen konsti on perustaa venekimppa tai liittyä sellaiseen.
Ei sitä itse tekemistä kannata arastella! Kysyä toki täytyy, kun jos ei tiedä! Ja kyllä niissä uusissakin veneissä usein, ainakin jotain pientä laittoa on. Vaikka sitten oman toheloinnin myötä! Ajan myötä asioita sitten oppii itsekin tekemään, niin minäkin opin! Ja ainakin meikäläiselle, se oppiminen on ollut usein aika palkitsevaa! Siis nyt baattia hankkimaan vaan!
Ostavene, mihin rahat riittää. Mutta osta heti, eikä 20 v. kuluttua. Ajan kuluessa veneet vaihtuu ja taidot karttuu. Miten kukaan voisi olla seppä suntyessään tai purjehtija & korjausmies alkaessaan.
"Mutta osta heti, eikä 20 v. kuluttua."
Ei vaan arpokaa veneen ostoa, kyselkää netissä ja älkää vaan missään ihmeessä käyttäkää googlea ja sitten livenä kiusamaan veneenmyyjiä, vaikka ei tiedä mitä haluaa.
Hyvin suunniteltu on puoliksi hankittu, venekin. Ajatus kirkastuu varsinkin kun käy katsomassa erilaisia paatteja. Eikä täältä palstaltakaan niin huonoja kommentteja saa. Kysyvä ei tieltä eksy, sanoi jo navigaattorikauppiaskin.
Viestissäsi oli kaksi oleellista sanaa: 1) venekuume 2) ajatuksen kirkastuminen.
Päätelmäsi siitä milloin "ajatus kirkastuu", ei kuitenkaan ollut realistinen. Venekuumeen vallassa voi sokeutua näkemään myytävien veneiden huonoja puolia (niitä on joka veneessä). Suurin riski voi olla ensimmäiseen näkemäänsä veneeseen haksahtaminen tai pelkästään toisten ihmisten makuun luottaminen.
Todellisuus voi paljastua vasta yhden, ehkä kahden tai kolmen vuoden jälkeen. Viimeistään silloin hahmottuu, menikö venevalinta nappiin, tykkääkö perhe, tyydyttävätkö veneen ominaisuudet jne. vai tuliko tehtyä virheinvestointi.
Realistinen asenne veneen valinnassa saattaisi olla se, että jo katseluvaiheessa ajattelee jälleenmyyntiarvoa.
Näkisin kysymyksen ennen muuta turvallisuuden näkökulmasta. Yllättävät tilanteet moottorissa ovat yhtä mahdollisia niin vanhassa kuin uudessakin veneessä, koska ne liittyvät jäähdytykseen (siipipyörä), polttoainejärjestelmään (roskaa/vettä polttoaineessa) tai potkuriin.(köysi). Jos ei ole omatoimista korjausmahdollisuutta, syntyy vaaratilanteita. Veneisiin liittyen kysymys ei ole työn hinnasta vaan sen saatavuudessa; jos vessasi tukkeutuu heinäkuussa, syksy on jo pitkällä ennenkuin saat jonkun sen korjaamaan.
Itse pitää tehdä, osata ja oppia vaikka kantapään kautta. Suomessa on hankala saada palvelua, edes rahalla, asentajilla ei löydy aikaa tai halua pikkuasioiden hoitoon. Ja isot asiat ne vasta kestävätkin. Ja laskutus on aivan päätöntä. Tuntilaskutus 60-84 eur kulut. Laskepa vaikka omalla nettopalkallasi, kauanko sinun pitää tehdä extraa, että voit palkata hra asentajan tunniksi.
Korjaamista ja huoltamista on kaikissa veneissä, toki vanhemmissa tavallisesti enemmän.
Tässä suhteessa ero Yhdysvaltojen ja Suomen välillä on kuin yö ja päivä, ei pelkästään veneilyssä vaan kaikessa muussakin. Kohtuuhintaista apua saa milloin vaan.
Katoppas ketkä niitä sopuhintaisia hommia tekee.
Yleensä käsistä näppärät meksikaanit jotka ei muita töitä,saa.
Usein laittomasti maassa ja telakan omistaja vie suurimman osan
Onko se sitten reilua ketään kohtaan? Paitsi firman omistajaa.
Venetelakoihin en ota kantaa, mutta ihan laillisten yritysten kohtuuhintaista ammattiapua saa siellä helposti ja koska vaan.
Kiitos vastauksista ja rohkaisusta!
Tuo venekimppa voisi olla hyvä ajatus. Varsinkin jos löytäisi jonkun sellaisen, jossa muut jäsenet eivät olisi aivan yhtä kädettömiä. :)
Turvallisuushan tässä itseäkin mietityttää. Rikkoutumiset kaiketi sattuvat yleensä silloin, kun keli/olosuhteet ovat muutenkin haastavat. Ja sellaisista tilanteista pitäisi jotenkin osata selvitä. Tilastojen valossa purjehdus on kyllä turvallinen laji (vrt. esim. moottoripyöräily), johtuneeko se sitten siitä että kaikista toheloimmat eivät merelle edes lähde.
Jälleenmyyntiarvo ja yksinkertaisuus ykköskriteereiksi, niin et voi korkealta pudota, jos huomaatkin, että tämä ei olekaan sinun lajisi.
Vene mieluummin peräprutkulla kuin sisäkoneella. Prutkun voit kantaa huoltoliikkeeseen jos sattuu hajoamaan. Eikä ne yleensä edes hajoa jos teetät huollon aina talven aikana. Mitään muuta tekniikkaa pienissä purkkareissa ei yleensä olekkaan. Normaalia pesua, vahausta ja maalausta korkeintaan.
Käytännössä turvallisuus on ennakointia, niin sään, keväthuoltojen , paikanpäällä korvattavien rikkoontuneiden rikin osien, kunnollisten ankkureiden, sammuttimien, vaijerileikkurien ,hätärakettien, tyhjennysvälineiden, puutappien, hätärakettien, puhelimen, ja tietenkin itse vesillä liikkumisen sääntöjen, kartanlukutaitojen ja rantautumiskäytäntöjen.
Jos edellä oleviin asioihin paneutuu edes kohtuullisesti ja eteenkin huomioi niitä, uskaltaisin väittää että 80% vaaratilanteista on lähes eliminoitu.
Käytännössä 80% kesällä vesilläliikkujista ko. asiat ei ole huomioitu, pelkästään
moottoriveneen polttoainesuodattimien vaihdon laiminlyönti tai polttoaineen loppuminen aiheuttaa varmaan yli 60% meripelastuksen hinauksista.
Tuon listan opettelee teoriassa viikon opiskelulla kotisohvalla, ja käytännössä
koko hoito on niin haluttaessa parissa kaudessa jo hienosti hanskassa.
Ihmettelemällä oppii, eivät ne purjeveneet mitään kuuraketteja ole.
Olin isäni kanssa verstalla korjaamassa erästä moottoria 60-luvulla, jossa oli märät sylinteriputket ja minulle tuli uskonpuute niitä pyöritellessä. Aloin epäilemään että saadaanko ne sinne ylipäätään tiiviisti paikalleen.
Tähän isäukko totesi, että ruokaa ne siellä ranskanmaallakin syövät ja sitten käyvät sen jälkeen vessassa kuten mekin (tosin hän käytti jonkun verran värikkäämpiä ilmauksia). Tuo tieto helpotti ja sain uskoa jatkaa töitä.
Ennenvanhaan sanottiin, että työ tekijäänsä neuvoo. Jos olet todella täydellä sydämmellä lähdössä purjehduksen pariin niin en näe mitään syytä pelätä mahdollisia tekniikka murheita. Vaikeudet on voitettavissa innostuksen antamalla boostilla. Toimeksi vaan.