Tulen koulusta kotiin ja menen katsomaan pientä ystävääni. Pieni ystävä nukkuu, mutta tämä uni on erilaista. Tästä unesta ei enää herää.
Su 21.11
Kello oli jälkeen yhdeksän, menin hakemaan pikkuista Piitu-hamsteriani jaloittelemaan huoneeseeni. Piitu oli kopissaan. Kuten jo aikaisemminkin, se päivä päivältä oli haluttomampi heräämään. Otin Piitun syliini, vaikka se olisi halunnut vain nukkua...nukkua... Piitu oli veltto, ei yhtään vetreässä kunnossa. Silittelin sitä sen maatessa sylissäni. Se sulki silmänsä ja nukkuikin pieniä pätkiä. Tiesin, että sillä hetkellä sen asiat eivät olleet kunnossa. Piitu oli vilkas hamsteri, aina menossa. Tavallisesti sen nenä nuuskutti herkeämättä ja jalat eivät tahtoneet pysyä paikoillaan. Nyt se kuitenkin makasi liikkumatta sylissäni, sillä ei ollut aikomustakaan lähteä mihinkään. Välillä se avasi silmänsä, mutta sulki ne sitten taas. Sen pieni tassu oli vasten kättäni. Minulle tuli kauhea olo, aloin melkein itkeä, mutta jotenkin sain vakuuteltua itselleni, että kaikki on kunnossa. Otin Piitusta pari kuvaa puhelimellani, siitä, kun se makasi sylissäni. Menin huoneeseeni ja laskin pikkuiseni sängylle. Silloin huomasin erään kammottavan asian; pienen Piitun jalat eivät enää toimineet, ne olivat halvaantuneet. Veljeni ja äitinikin tulivat paikalle kauhuissaan ja katsoivat avutonta olentoa. Otin Piitun takaisin syliini. En vain kyennyt katsomaan sen yritystä liikkua eteenpäin pelkkien etutassujen varassa. Sitten se tapahtui. Piitu alkoi haukkoa henkeä. Aloin itkeä. Todellakin. Itkin ja vikisin äidille, että tämä soittaisi eläinlääkärille Menin Piitu sylissäni, itkien, takaisin Piitun huoneeseen. Äiti kai etsi numeroa, mihin soittaa. Siinä sitä vain katsoin kun pieni olento taisteli käsissäni viimeisistä hengenvedoista silmät päästä pullistuen. Pidin sitä lähelläni ja silittelin... Hetken kuluttua hengenvedot harvenivat. tuli pitkiä taukoja, ettei piitu hengittänyt ollenkaan. Laskin Piituni omaan turvalliseen pesäänsä. Parisen kertaa se vielä henkäisi ja lopetti sitten. Yhä silmät auki se pysyi liikkumatta pesässään. Huusin äidille, ettei tarvinnut soittaa. Miten niin? kuului vastaus. Murruin täysin.
Päiviä on kulunut. Silloin tällöin itken.. ..uudelleen ja uudelleen käyn mielessäni läpi ne viimeiset hetket.. Kuitenkin minulle jäi valokuvat ja kaunis, kaunis muisto ystävästäni.
Su 21.11
Kello oli jälkeen yhdeksän, menin hakemaan pikkuista Piitu-hamsteriani jaloittelemaan huoneeseeni. Piitu oli kopissaan. Kuten jo aikaisemminkin, se päivä päivältä oli haluttomampi heräämään. Otin Piitun syliini, vaikka se olisi halunnut vain nukkua...nukkua... Piitu oli veltto, ei yhtään vetreässä kunnossa. Silittelin sitä sen maatessa sylissäni. Se sulki silmänsä ja nukkuikin pieniä pätkiä. Tiesin, että sillä hetkellä sen asiat eivät olleet kunnossa. Piitu oli vilkas hamsteri, aina menossa. Tavallisesti sen nenä nuuskutti herkeämättä ja jalat eivät tahtoneet pysyä paikoillaan. Nyt se kuitenkin makasi liikkumatta sylissäni, sillä ei ollut aikomustakaan lähteä mihinkään. Välillä se avasi silmänsä, mutta sulki ne sitten taas. Sen pieni tassu oli vasten kättäni. Minulle tuli kauhea olo, aloin melkein itkeä, mutta jotenkin sain vakuuteltua itselleni, että kaikki on kunnossa. Otin Piitusta pari kuvaa puhelimellani, siitä, kun se makasi sylissäni. Menin huoneeseeni ja laskin pikkuiseni sängylle. Silloin huomasin erään kammottavan asian; pienen Piitun jalat eivät enää toimineet, ne olivat halvaantuneet. Veljeni ja äitinikin tulivat paikalle kauhuissaan ja katsoivat avutonta olentoa. Otin Piitun takaisin syliini. En vain kyennyt katsomaan sen yritystä liikkua eteenpäin pelkkien etutassujen varassa. Sitten se tapahtui. Piitu alkoi haukkoa henkeä. Aloin itkeä. Todellakin. Itkin ja vikisin äidille, että tämä soittaisi eläinlääkärille Menin Piitu sylissäni, itkien, takaisin Piitun huoneeseen. Äiti kai etsi numeroa, mihin soittaa. Siinä sitä vain katsoin kun pieni olento taisteli käsissäni viimeisistä hengenvedoista silmät päästä pullistuen. Pidin sitä lähelläni ja silittelin... Hetken kuluttua hengenvedot harvenivat. tuli pitkiä taukoja, ettei piitu hengittänyt ollenkaan. Laskin Piituni omaan turvalliseen pesäänsä. Parisen kertaa se vielä henkäisi ja lopetti sitten. Yhä silmät auki se pysyi liikkumatta pesässään. Huusin äidille, ettei tarvinnut soittaa. Miten niin? kuului vastaus. Murruin täysin.
Päiviä on kulunut. Silloin tällöin itken.. ..uudelleen ja uudelleen käyn mielessäni läpi ne viimeiset hetket.. Kuitenkin minulle jäi valokuvat ja kaunis, kaunis muisto ystävästäni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sä kuvasit ton tosi hyvin. Munki hamsu on mulle tosi rakas mut onneks se on vasta puoli vuotias.:)
Susta vois tulla tosi hyvä kirjailija,mun mielestä....
Mäki aloin melkeen itkeen ku kerroit tosta... Oon tosi "herkkä" tommosiin... toivottavasti en itse joudu tuollaista kokemaan,vaan että hamsu nukkuisi rauhassa kopissaan pois. :|
Otan osaa!
otan osaa pikku ystäväsi poismenosta. mutta kuitenkin sillä on nyt hyvä olla hamsujen taivaassa, ilman mitään kipuja, terveenä
mä itke kohta oikeesti
Otan osaa :( Todella koskettavasti kerroit tuon tarinan ja siitä huomaa, että hamsu oli sinulle tärkeä. Olen kokenuit tuon saman muutaman kerran eikä se ikinä tunnu helpommalta... Koita jaksaa, vaikka se vaikealta tuntuukin !
hmmh...munkin hamsteri kuoli tänä syksynä.
Sen nimi oli toffee ja se oli roborovskin kääpiöhamsteri, joka ei minulla kesyyntynyt ollenkaan. mäkin murruin kun näin sen pienen kuolleen ruumiin sen pesäkopissa.
toffee 14.5.2002-6.10.2002.
kuolin syy: kasvain
OTAN OSAA
Otan osaa:'( Mutta nyt se taivaassa ja voi hyvin:) Mun hamsu on jo yli 2v sillä raukalla on kanssa takajalat jotenkin oudot,mutta eivät halvaantuneet. Pystyy ihan hyvin kävelemään.Se on mulle niin rakas!
Kiitos kun laitoitte viestiä. Helpompaa tää on kun siitä kertoi ja samalla tuli vähän niinkuin muillekin pikkuisensa menettäneille sanottua..
ihme ku se ei pomppinu pitki seinii
nyt kyl sydän murtu ääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää
eipäkestä
mä olin eile koneel ja kuunteli musaa luin muistoja hamsuist
mä itki koko illa sit mä mietei mite nii pieni eläin voi kuolla melkee heti ku se o syntyny
en kai mäkää oo eka joka luki to