Viipuri menetettiin, koska sotilailla ei ollut ammuksia. Koska rahan puuteen takia sota-ajan ammukset käytetään , nyt on vaarassa koko Suomi. Naton jäsenenä tällaista tilannetta ei tule, koska jokainen maa sitoutuu pulustus sotilas määrärahoihin Natossa.
Suomessa ne ovat miten milloinkin.
Suomessa ne ovat miten milloinkin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nimenomaan natoilusta tämä retuperä johtuu!
Kiitos Kokoomuksen RKP:n kun laittavat maanpuolustus rahoja kaikenmaailman jenkki-larppauksiin pitkin poikin epätoivoloita.
http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=31546
Web of Trust
Tuonkin puljun ryhmäkuvassa jo 16 verosyöttilästä ja jokainen voi laskea kuinka monta lippaallista RK:n pateja (a20€) noidenkin palkalla saisi. Saati sitten jos jäseneksi erehdytään "vain hintaan 39 miljoonaa, 7 euroa per kansalainen), niin jo tällä saisi vuosittain 2000000 lippaallista paukkuja tai joka vuosi kymppitonnin taistelijan varustuksen liki 4000 sotilaalle. Armeija oli hidas rakentaa, mutta RKP:lle ja Kokoomukselle se oli nopea romuttaa!
Nämä epäisänmaalliset maanpetturipuolueet ovat tarkoituksella romuttaneet puolustuskykyä jotta saisivat Naton.
Eikö kellot soi???
Soihan ne, mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen tässä alkanut suunnitella nuolten valmistusta ja miettiä miten luonnosta saisi aseita itselleen.
Näyttäisi siltä, että nyt ollaan heittämässä loputkin rynnäkkökiväärimme sulattoon ja koko patruunapula on osa vehkeilyä muuttaa Suomen armeijan jalkaväen aseistuksen kaliiberiksi Nato-kaliiberi 5.56.
Perusteitahan tullaan esittämään vaikka kuinka, mutta vakuutteluista voi yltiöpäisemmät saada käsityksen, että kotoinen 7.62 ei olisi enää tappava.
Kaliiberin vaihto voi tuntua jännältä ja kliffalta kun mukana kannettavien patruunoiden painokin kevenee, heh sanon minä. Huomaako sotilas moista painoeroa?
Kyse ei ole vain kaliiberien luvuista, vaan koko asejärjestelmästä. 250000 rynnäkkökivääriä on jo asejärjestelmä. Mitä tämän vaihtaminen tulisi maksamaan? 250000Xn.1000€ = 250000000 kun taas tuolla 250 miljoonalla saisi vaikka mitä hankittua. Esim. 12,5 miljoonaa lippaallista 7.62 pateja Suomi-rynkkyihin. 12,5 miljoonaa lippaallista pateja tarkoittaa 1500 paukkua/50 lippaallista jokaiselle(250000) sotilaalle.
Kyllä nyky-Suomessa patruunoita riittää, minullakin ainakin 15 sotilaskiväärin patruunaa.
Oikein uutisiin pitänyt tuokin asia päästää että Suomen puolustusvoimilla ei ole patruunoita!!
Kaikkea muuta tietoa pantataan ja se on salaista mutta tuo nolo uutinen pääsi sitten vuotamaan uutisiin. Olisi nyt Putin niin reilu että säälistä antaisi 1000 000 rynkyn patruunaa Suomen puolustusvoimille, varmaan Venäjältä löytyis jostain varaston perukoilta vanhoja laatikoita joissa olisi vihreiksi hapettuneita patruunoita, alokkaat niitä voisi sitten kasarmin iltapalveluksessa kiillottaa.
Jos jokaiselta Suomen kansalaiselta kerjäisi valtio yhden euron niin siitä kertyisi yli viisi miljoonaa euroa ja patruunatehtaat möisi myös säälistä puolustusvoimille 0.50 euron kappalehintaan pateja niin niitä saisi puol.voimat ainakin10 000 000 kappaletta.
Ne kestäisivät kauan kun puolustusvoimissa lisättäis sitä laukaus laukaus-huutoja taisteluharjoituksisa tai jokainen varusmies olisi vuoronperään rynkky tai konekivääri, olisi ampuja ja toinen papattais vieressä.
näinhän se on aina ollut että jos haluut rauhaa valmistaudu sotaan. valmistauduttiinko 20 luvun lopulla - no ei!
Mutta,voi voi,natopatit eivät käy suomalaisen sissin morsion ruuaksi.Kas kun meil-
lä on sama kaliiberi Venäjän kanssa pyssyissä.Tämä oli oiva valinta SA:n perus-
aseeksi eli RK-62, modifioitu AK-47,maailman paras konepyssy Kalashnikov :)
Sitä tottelee natolainenkin nahka,tähtäin vaan vyön kohdalle niin siitä kupsahtaa
natolainen viimeisen volttinsa ;) Vot harashoo
Ei ole veli venäläisellä enää 7.62, vaan 5.45.
Kyllä se kuule NATO-kaliiperikin tehoaa sotilaan nahkaan ihan riittävästi ja sitä paitsi NATO-kaliiperin patruunoita sotilas kykenee kantamaan enemmän mukanaan joten tulivoimaa löytyy enemmän kuin sillä joka kantaa 7.62x39 asetta ja patruunoita.
Jos ajatellaan vaikkapa 100 sotilaan ryhmää ja jokainen sotilas kykenee kantamaan mukanaan satakin patruunaa enemmän kuin kalasnikov-paukkuja kantavat, niin se tekee jo yhtensä 1000 patruunaa eli jos vihollisen kanssa ampuu samaan tahtiin niin viholliselta kun loppuu paukut niin NATO-kaliperin aseille on vielä 1000 patruunaa käytettävissä ja silloin tuli kalasnikov-porukalle kiirus kotiin.
Joten en kyllä enää nykypäivänä ylsitäisi tuota kalasnikovia, mutta mutta, eikös Venäjä ole tehnyt kalasnikovista aseen joka ampuu pienempi kaliiperista patruunaa? vai muistanko väärin.
Eli Suomi on jalkaväen kiväärein pahasti jäljessä.
Eli tuo puoltaisi ottamaan Nato-kaliberin 5.56 sijasta venäläisen 5.45, voi kantaa vielä muutaman paukun enemmän!!!!!!
Patruunoilla on 6.4 grammaa painoeroa, lippaallisessa eroa on 192 grammaa. Omana armeija-aikanani taisi taistelijan tuliannos olla 6 lippaallista, eli painoeroa on 1152 grammaa Naton hyväksi parin kahvipaketin verran.
Lopettakaa siis haikailut 5.56:sta!
Ammustarpeitten merkeissä palautuu mieleen pari tapausta jatkosodan ajoilta viime vaiheesta v:lta 1944. Oesch kertoo Kannaksen puolustustaisteluista kirjassaan "Suomen kohtalon ratkaisu Kannaksella v.1944", mitenkä Valkeasaaren lohkolla juuri Puna-armeijan suurhyökkäyksen alkaessa kävi ammustaydennyksen hakijalle. Perkjärven varikolla oli ammuksia. Niitä lähti komentajansa määräyksestä kersantti hakemaan kuormavaunulla. Oesch kertoo:
- Divisioonan ja armeijakunnan rajalla olevalla maantiepuomilla liikennepartio vaati lupatodistusta matkan jatkamiseen AK:n alueelle. Tätä ei kersantilla ollut ja hän palasi tyhjin toimin takaisin." Niin kävi siis 9.-10.6.44 välisenä yönä.
Puna-armeijan suurhyökkäyksen "valmistelupäivänä" 9. kesäkuuta Oeschin toteaman mukaan "...tulivalmistelu oli meidän rintamillamme aikaisemmin tuntematonta suuruusluokkaa". Varsinainen suurhyökkäys alkoi sitten seuraavana päivänä 10. kesäkuuta, jolloin tykistövalmistelu ja ilmapommitus kesti kaksi tuntia, klo 5-7. "Taistelukenttää peitti etulinjasta alkaen kaksi kilometriä taaksepäin yhtenäinen sakea n. 30 metriä kokrea hiekka- ja pölypilvi, jonka yläpuolella oli n. 20 metriä korkea savupilvi.", kertoo Oesch mukana olleitten upseerien kuvailleen. "Oman tykistön ampumat sulut ja torjuntatuli olivat ... ammuspuutteen vuoksi tietenkin melko tehottomia", kirjoittaa Oesch.
Paremmin tunnettu vastaavanlainen tilanne on Viipurin taistelujen ajalta. Silloin niin ikään lupalapun puute esti ammustäydennyksen saamisen ammusvarikolta. Pian sen jälkeen suomalaiset joutuivat vetäytymään Viipuristakin silloin kesällä 1944.
Niistä ajoista yli 70 vuoden takaa on jo aikaa. Silti lienee yhä edelleenkin niin, että kättä pitemmän tarve ei ole loppunut sodankäynnissäkään. Materiaalia tarvitaan edelleen tositilanteissa. Onhan meillä Suomessakin toki voimakas ja vaikutusvaltainen rauhanliike, joka on "tehokkaimmillaan" jalostanut ajatuksen yksipuolisesta aseistariisuuntumisesta. Siinä on käynyt niin kuin monissa muissakin "hyvissä tarkoituksissa". Kovimmat intoilijat ovat ajaneet ääri-ideologiaansa läpi kaikkein ponnekkaimmin ja "tehneet tulosta".