Haluan kertoa kokemukseni mielialalääkkeistä niille, jotka miettivät käytön aloitusta.
Menin lääkäriin alavireisyyden takia ja sain yhteisymmärryksessä reseptin escitalopramiin. Aloitin lääkityksen ohjeen mukaan puolikkaalla viikon ajan, jonka jälkeen kokonaista 10mg tablettia.
Olo meni kahdessa päivässä niin hurjaksi että jouduin päivystykseen joulupäivänä koska en pystynyt seisomaan, istumaan, nukkumaan, olemaan hereillä, syömään, juomaan...en mitään. Rauhottavat auttoivat hiukan. Jouduin olemaan ystävien luona ja päähäni tuli itsetuhoisia ajatuksia. Näistä ei lääkäri varoitellut; pahoinvoinnista, unettomuudesta, mahdollisesta päänsärystä vain. Söin lääkkeitä kolme viikkoa koska ajattelin kaiken kuuluvan aloitusoireisiin. Kolmen viikon jälkeenoloni ei ollut parantunut juurikaan..olin ehkä vain tottunut ahdistukseen ja kehää kiertäviin negatiivisiin ajatuksiin. Ajattelin kokeilla mitä lääkkeen syönnin vähentäminen tekisi minulle. Vähensin annosta ensin puolikkaaseen-> olo parani välittömästi.. edelleen neljäsosaan-> edelleen olo koheni päivä päivältä. Lopulta lopetin kokonaan lääkkeen ja sen jälkeen olo on ollut lähes normaali. LÄÄKKEET EIVÄT SOPINEET MINULLE LAINKAAN ja sekoittivat pääni ja ajatukseni totaalisesti. Lääke oli minulle myrkkyä. Suosittelenkin ettei niitä kannata aloittaa syömään kuin perusteellisen diagnoosin jälkeen (mieluiten tietysti tuttu lääkäri) ja jos todella on masentunut ja selkeästi lääkkeen tarpeessa perustellusti!!!
Menin lääkäriin alavireisyyden takia ja sain yhteisymmärryksessä reseptin escitalopramiin. Aloitin lääkityksen ohjeen mukaan puolikkaalla viikon ajan, jonka jälkeen kokonaista 10mg tablettia.
Olo meni kahdessa päivässä niin hurjaksi että jouduin päivystykseen joulupäivänä koska en pystynyt seisomaan, istumaan, nukkumaan, olemaan hereillä, syömään, juomaan...en mitään. Rauhottavat auttoivat hiukan. Jouduin olemaan ystävien luona ja päähäni tuli itsetuhoisia ajatuksia. Näistä ei lääkäri varoitellut; pahoinvoinnista, unettomuudesta, mahdollisesta päänsärystä vain. Söin lääkkeitä kolme viikkoa koska ajattelin kaiken kuuluvan aloitusoireisiin. Kolmen viikon jälkeenoloni ei ollut parantunut juurikaan..olin ehkä vain tottunut ahdistukseen ja kehää kiertäviin negatiivisiin ajatuksiin. Ajattelin kokeilla mitä lääkkeen syönnin vähentäminen tekisi minulle. Vähensin annosta ensin puolikkaaseen-> olo parani välittömästi.. edelleen neljäsosaan-> edelleen olo koheni päivä päivältä. Lopulta lopetin kokonaan lääkkeen ja sen jälkeen olo on ollut lähes normaali. LÄÄKKEET EIVÄT SOPINEET MINULLE LAINKAAN ja sekoittivat pääni ja ajatukseni totaalisesti. Lääke oli minulle myrkkyä. Suosittelenkin ettei niitä kannata aloittaa syömään kuin perusteellisen diagnoosin jälkeen (mieluiten tietysti tuttu lääkäri) ja jos todella on masentunut ja selkeästi lääkkeen tarpeessa perustellusti!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei se " perusteellinen diagnoosi" tee siitä yhtä sen enempää oikeaa, kehollista sairautta. Kuvaamasi voi sattua ihan randomisti kelle vaan, diagnoosilla tai ilman. Ihmisten vaste erilaisiin huumeisiin,(nuohan ovat huumeita) ovat erilaisia. En tykkää nähdä sellaista puhetta, että ihan kuin psykiatrisella diagnoosilla olisi kliinistä arvoa, koska sillä ei ole.
En pidä itseäni parempana... halusin vain kertoa oman kokemukseni. Mielestäni olisi hyvä jos masennusoireiden takia lääkettä harkitsevan serotoniini-taso esim mitattaisiin. Jos serotoniinista ei ole puutetta, lääke voi vaikuttaa käänteisesti kuten minun tapauksessai.
Tietävissä piireissä se kemiallinen epätasapainoteoria on jo aikoja sitten kumottu.
Sokeripilleri on parempi "lääke" kuin nuo myrkyt.
Aina löytyy näitä sokeripillerin kaltaisia hyviä ihmisiä, jotka eivät sairasta. Sinun kannattaisi muuttaa Haukiputaalle-täältä et saa terveydenhoitoo vaikka tarvisit. Masennuslääkkeet huumeita??
No jos olosi on nyt lähes normaali eikä enää alavireinen (mitä se sitten tarkoittaakaan), eikös se tarkoita että lääkkeet auttoivat?
Eikä se ole muuten lääkärin vika jos yllätyt lääkkeen sivuvaikutuksista jotka on kaikki kerrottu pakkausselosteessa.
"No jos olosi on nyt lähes normaali eikä enää alavireinen (mitä se sitten tarkoittaakaan), eikös se tarkoita että lääkkeet auttoivat?"
Mitä uskomattomampia päättelyitä ihmiset keksiikin mitä tulee psykiatriaan ja psyykenlääkkeisiin..