Puolustauduitko vai jäitkö sanattomaksi ja surulliseksi?
Kerron omani kohta. Täytyy miettiä. Mikä niistä eniten yllätti ja kipeimmin kirpaisi.
On ollut sellainen mielikuva, että minua on usein loukattu ja vähätelty. Kun nyt alan muistelemaan, niin aika vähän niitä on sittenkin ollut eikä ne tunnu enää nyt miltään.
Sen muistan, että sanattomaksi minä sillä hetkellä jäin ja mietin usein vielä jälkeenpäin allapäin omaa surkeuttain.
Kerron omani kohta. Täytyy miettiä. Mikä niistä eniten yllätti ja kipeimmin kirpaisi.
On ollut sellainen mielikuva, että minua on usein loukattu ja vähätelty. Kun nyt alan muistelemaan, niin aika vähän niitä on sittenkin ollut eikä ne tunnu enää nyt miltään.
Sen muistan, että sanattomaksi minä sillä hetkellä jäin ja mietin usein vielä jälkeenpäin allapäin omaa surkeuttain.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Nuorena kaveri huomautti että pikku-sormeni on ote-laudalla väärin.
Sanoi että ei ole tuo Duuri.
Ei se ollutkaan, koska kappale vaati siihen kohtaan seiskan.
Vieläkin otan kitarallani tuon soinnun vahingon-iloisena.
H.
Kerran joku kirjoitti palstalla minulle jokseenkin näin:
Sait syövän koska olet niin paha ihminen.
Silloin jäi suu auki ja ajattelin, ei voi olla totta.
No, en tuntenut sanojaa, ajattelin. Sitä sanaa et sano jonka yli et pääse ja toivoin hiljaa samaa kohtaloa, mutta vaikeimman kautta.
"Korppis*"
Onko sinulla kitara?
Osaatko soittaa sitä moitteettomasti?
H.
Onko sinulla potkuri? Jos on osaatko potkuroida yhdellä jalalla?
Helpolla olet korppis elämässäsi päässyt jos pahin loukkaus sinulle on tulut vastaan täällä virtuaalimaailmassa.
Mites sinun tyyli? Potkasetko kummallakin jalalla yhtä aikaa :DDDD
En jaksa uskoa että olisi hyvä ihminen jos esittää koko ajan pahaa.
Aikuisikäisenä en muista että olisi loukattu koska olen hyvä ihminen.
Täällä on kyllä loukattu puskan toimesta, puskaa ei voi yhdistää kehenkään jää joskus kaivelemaan
Moitteettomuus on sanana otettava huomioon oikein.
Jos soitat kitaraa ihmiselle, joka on sävel-korvaton, rytmi-tajuton ja joka on
korkeintaan taputtanut kitaraa.
Ei hänelle kovin hienosti tarvitse soittaa, ollakseen moitteeton.
Halutessanne voitte vaihtaa kitaran-soiton mihin tahansa haluamaanne toimintoon.
Ainakin minusta, tämä korppis-tyylinen aloitus ansaitsee ihan muuta ajatusta kuin
mitä se haluaa.
Kuten...huoks...niin moni muukin viime-aikainen aloitus.
Moittimatta mitenkään muitakaan rekkautumattomia nimmereita.
H.
Pellon ojaa avoin ja urakkaa mittaamaan tullut isäntä ei suostunut maksamaan molemmista ojan sivuista vaikka kummatkin lapioin,huutava vääryys.
Minä olen saanut kuulla kunniani foorumeita moderoidessani. Minua on taidettu nimitellä vaikka miksi mitä amerikan slangin sanakirjassa löytyy itsenäiselle, liberaalille, vanhemmalle eurooppalaiselle naiselle. Ei ne haavoittaneet koska kimppuuni hyökänneet eivät tunne minua; he hyökkäsivät vain sen mielikuvan kimppuun joka heidän omissa aivoissaan asui. Ja jolla oli valta heidän ylitseen.
Keskustelupalstat ovat paikka jossa pahuus sikiää.
Jos sanot pahasti sinua ei voida jäljittää vai ilkeät sanasi voidaan poistaa moderaattorin toimesta, mutta pahuus lymyää puskissa sieltä voi huudella tosi pahasti.
Ei minua kukaan ole koskaan livessä loukaanut, siten, että siitä olisin loukkantunut vuosikymmeniksi.
Kuitenki kun ihminen sairastuu ja saa kuulla noinkin ronskin mielipiteen puskasta sen muistaa lopun elämänsä ja muistaa myös toivottaa sitä samaa sen kirjoittajalle.
Nythän sattui ihan vastaavanlainen tapaus julkkispiireissä. Heinäluoman vaimon poismenoa pistettiin törkeesti halvalla. Onneksi tämä herjaava "kristitty" joutui vastaamaan sanoistaan ja väistymään politiikasta.
Törkeetä.
yleensähän ihminen kirjoittaa jtn törkeää, kun ei päin naamaa ole pokkaa sanoa vihaamalleen ihmiselle asianlaitaa...
tämä tämmöinen kuuluu ihmisyyteen, joillekin narsisteille tulee tavaksi, raukkoja yksinäisiä pikkusieluja ovat.
mitä pienistä. olen tarkkaillut aina välillä keskusteluja. pokerina :)
Ihmisyyteen kuuluu myös se, että ohimennen voi loukkailla toisia, mutta jos itseä loukataan, niin siitä tekee suuremman haloon.
Minun kiusaajani menivät niin pitkälle että he tekivät minusta ja muutamasta muusta inhokeistaan you tube-videoita, jotka sain sitten suurella vaivalla neuvoteltua poistettavaksi saitin johdon kanssa, photoshoppasivat minua mitä kaameimmalla tavalla ja levittelivät näitä "taideteoksiaan" ympäri matkailufoorumeita, keräsivät seitsemän miehen voimin sotakirstun 5000 dollaria per nuppi oikeuskuluihin että saavat minut pois virastani ja soittelivat minulle toiselta puolelta maapalloa keskellä yötä ja uhkailivat lähettää paramiltäärit kimppuuni jos ikinä tulen takaisin. Tätä jatkui kolmen vuoden ajan. Tarkoitus oli saada minut eroamaan tai sekoamaan tai mieluimmin molemmat. Epä onnistuivat molemmissa. Olet oikeassa pahuus sikiää anonyymiteetin suojassa.
En eronnut eikä paramilitäärejä näkynyt kun kävimme. Lopulta he alkoivat herjaamaan ja uhkailemaan saitin omistajaa ja se lopulta väsyin siihen ja laittoi foorumin kiinni.
Kysymys sivusta Paloma.se.colle ja korpikirjailijalle
Kirjoitatte
(tämä sekavaa tekstiä. keskustelupalstat, kaikkiko? ja sitten puskissa)
"Keskustelupalstat ovat paikka jossa pahuus sikiää.
Jos sanot pahasti sinua ei voida jäljittää vai ilkeät sanasi voidaan poistaa moderaattorin toimesta, mutta pahuus lymyää puskissa sieltä voi huudella tosi pahasti."
"Olet oikeassa pahuus sikiää anonyymiteetin suojassa."
Edelleen tungette palstalle, jossa saa anonyyminä kirjoittaa?
Olen kirjoitellut tänne kohta kymmenen vuotta. Kirjoittelen myös toisella keskustelufoorumilla, jossa kaikki on omilla nimillään ja valokuvillaan. Siellä voi joku joskus nyrpistää nokkaansa jonkun toisen mielipiteistä, mutta pääsääntöisesti keskustelu menee asioiden mukaan.
Tungen tänne kuten sinäkin tunget itsesi. Minä olen kuvallani ja minut voi jäljittää jos intressiä riittää, sinä olet puska, kukaan ei juokse perässäsi ihmettelemässä mitä kirjoitat.
Kirjoitan en loukkaa ketään siten, että olisi aihetta käräjille mennä. Annan tiukan vastineen jos on tarvetta.
Älä yhtään yritä!
Tällä palstalla olemme samanarvoiset.
Mitä tarkoita puskat? Mitä ihmettelet, kirjoitinko mielestäsi väärin jotain?
Oletko saman arvoinen kuin minä, en usko.
sanoo narsisti;) ei itsellä ole tarvetta loukata tietoisesti ketään tai koko ajan haastaa riitaa, heh.
jotku keskustelut tälläkin palstalla saanu mahdottomat mittasuhteet. ihmettelen.
Tuon viimeisen lauseen oikeutusta en jaksa käsittää. "Tungette palstalle" on aika epäystävällisesti ja töykeästi sanottu.
En tiedä kuinka paljon olet seurannut keskusteluja nettikiusaamisen ja stalkkauksen ympäriltä, nettiterrorismi ja trollaus ovat ainoastaan mahdollisia anonyymiteetin suojassa. Jotenkin tuntuu siltä (puhun pitkästä kokemuksesta suoranaisen nettivainoamisen kohteena) että ihmisen kaikkein huonoimmat puolet tulevat esille kun saa piilossa ja luvalisesti vihata muita ihmisiä avoimesti ja joutumatta vastuuseen siitä.
Olen liittynyt suomi24: nnettiyhteisöön v. 2004, ensiksi kai lähinnä chatteihin (olin eka vuodet ulkosuomalaisten chatissa) ja sittemmin ikäryhäfoorumeihin; olen siis "tunkenut" tänne jo kymmenen vuoden ajan, vaikkakin olin välillä poissa useamman vuoden ajan, kun velvollisuuteni muilla foorumeilla (moderoin samaan aikaan neljää-viittä englanninkielistä matkailufoorumia) pitivät minua kovin varattuna.
Suomi 24 rohkaisee rekisteröitymistä ja tilaa on varmasti sekä sinulle että minulle; ei tule tungosta.
Kyllä suurin loukkaus oli kun eka kerran kuulin kumppanin käyvän vieraissa. Menin muutamaksi päiväksi shokkiin, vaikka kävin töissä kuin robotti. Elin itseni ulkopuolella, enkä puhunut asiasta kenellekään. Lakkasin syömästä ja laihduin niin että pää näytti liian isolta.
minulla on kaikki muistissa, jo ihan lapsuudesta alkain..olenkin elämän mittaan oppinut katsomaan ja kuuntelemaan sekä pitämään pokerin päällä.
on taito hillitä todelliset tunteensa, mutta sitä se elämä niin vaan vaatii. psykopaatit haluavat mitätöidä ja alistaa muita, mutta tunnen heidätkin, koska olen Erittäin hyvä ihmistuntija...
Nuorempana loukkaantui sellaisesta jonka nyt sivuuttaisi olan kohautuksella.
Ei tule mieleen loukkausta joka olisi muistelemisen arvoinen. Yrityksiä on ollut ja aikanaan osuneetkin.
Tämäkään tapaus enää tunnu miltään, kun ymmärrän, niiden ihmisten olleen sellaisia vanhanaikaisia, joiden mielestä tunteet olivat naurettavia.
Kyllä silloin kylmäsi ja häpesin itseäni, kun ensimmäiselle mustasukkaisuuden tunteelleni naurettiin. Olin alle kouluikäinen ja aivan tyytyväinen elämääni. Kunnes näin ikkunasta, miten isäni kulki iloisena käsikynkkää vanhemman serkkutyttöni kanssa, nauroi ja lirkutteli, kuin ei koskaan minun kanssani. Harvoin isä kanssani mitään puuhasi. Painuin äidin mattokangaspuiden alle lankanöyhtäpölyyn itkemään. Miten ne isä, äiti ja serkku arvasivat mustasukkaisuuteni, kumminkin kailottovat kuuluvasti nauraen "Maija on mustasukkainen" mennessään ohitseni tupaan kaffille.
Että minä häpesin tunteitteni paljastumista. Tuntui, että minut oli heitetty pois maailmasta, kylmään avaruuteen yksin seilaamaan. En kyllä itsekään tahtonut naamaani ikinä näyttää ihmisten ilmoilla, niin nolo oli olo. Omituinen kummajainen tunsin olevani.
Milloin sieltä pölystä nousin ja minne menin, sitä en muista.
Elämä jatkui kuitenkin, tunteettomana tai tunteet visummin piilottaen.
Aika suuri loukkaus oli jo vanhoilla päivilläni, kun vielä hiukkasen seksiä harjoitin. Näin kävi, että kun ei kumppanilla kunnolla pelittänyt, niin sanoi mulla olleen liian "löysän". Jaa a, tää tuli nyt mieleeni jo hiukan huumorilla, mutta oli se kyllä aika paha "loukkaus". Syy löytyy aina toisesta noissakin hommeleissa.
Empä ole paljon enää seksiä harjoittanutkaan, ei kiinnosta. Se siitä.
On kyllä ollut paljonkin pahaa elämässäni ja loukkauksia, vaan kuka niitä jaksaa enää muistella. Nyt ei kukaan enää juurikaan vanhaa muoria loukkaa ja nahkakin on parkkiintunut muorilla.
Pienimunaisten juttuja nuo.
Nolo juttu sattu mullekkin aikoinaan olin saanut naisen matkaan kun pääsin pukille voi harmi työmies lerpahti, harmitti kaiken vonkaamisen jälkeen ja nolous minkä teki
Et sitten kuitenkaan pannut syytä kumppanin vaikkapa liian löysään värkkiin :))? Olit vaan ite nolona nimimerkki "vieläkin harmittaa".
Kaikkea joutuu sietämään elämänsä aikana. Vastustuskyky loukkauksiin nähden kasvaa, viimein tulee immuuniksi. Ei kaikkea kannata ottaa niin vakavasti,
ainoastaan hyvyys jota toisilta saa, se on otettava vakavasti.
Tämä paha loukkaus tapahtui viime kesänä.
Olin juuri kömpimässä ulos yhdestä lehtilaatikosta, jossa oli aina mukava nukkua.
Kun siinä kaivelin sapuskaa kaupan takana olevasta roskiksesta, niin viereen pysähtyi herrasväeltä vaikuttanut pariskunta.
Hetken touhujani katseltuaan he sanoivat yhteen ääneen:
Tuntomerkeistä ja ulkonäöstä päätellen sinä taidat olla joku 60 palstan vakiohenkilö!
Kyllä se oli niin paha loukkaus, että meinasin mieleni pahoittaa.
Mutta sitten älysin yhden asian:Tottahan se onkin!
Enkä sitten tullutkaan yhtään surulliseksi, vaikka sanattomaksi jäinkin.
Oli se niin hyvin lohkaistu, että vieläkin pakkaa naurattamaan koko tilanne.
Kerrankin asiallinen ja selkeä kommentti aloitukseen ja sen aiheeseen. Ja tunnen aitoa myötänoloutta kokemastasi loukkauksesta yhdessa kaikkien muitten palstalaisten puolesta.
=DW=
Miten kohtalon oppipojalla siellä lehtilaatikossa se läppäri pelitti.
olen sen huomannut ettei aina kannata taitojaan tai oivalluksiaan näyttää heti, antaa luulla, että on heikompi kuin toinen tai jää vaille samaa taitoa. näin ollen toinen luulee tyhmemmäksi, huonommaksi, heikommaksi kuin onkaan.
moni ajattelee, että toinen on heikompi toista. sanoisin, että on vähemmän kokenut kuin toinen, karaistumattomampi.
kyl elämä ottaa ja antaa. miten sen nyt ottaa:) luuloja on paljon, harva tietää kenestäkään pohjimmiltaan kaikkea, eipä sitä niin kerrotakaan, syvimpiä tuntoja.
Pahin loukkaus: Silloinen uusi naisystäväni sanoi "sinulla on kyllä ihan normaalit pussit,mutta niin paljon nahkaa niitten ympärillä,että niistä voisi tehdä laskuvarjon.
Olisit sanonut sille :"On sullakin niin iso "kukkaro" että se kävis vaikka jalkapallopussista. Olis vaan se huono puoli että pallo ei pysyis siinä."
Pahinta elämässä on syyttömänä syyllistäminen kaikkeen, asiat esitetään ettei henkilöllä ole oikeiksia kuin laki oikeaksi osottaa,
vuosia väärää syylistämisetä ihminen kärsii lopun ikänsä vaikka tajuaakin joutuneensa väärin kohdelluksi,
ihmisen on vakikea luoda uusia ihmissuhteita,
elää mieeluummin yksikseen, koittaa tulla toimeen loppuelämänsä kanssa,
jossaki sisimmästään ihminen kyllä tietää olevansa hyvä, lahjakas, kuniallinen ihminen,
ihmistä on lyöty liian lujaa
ihmisen saama arpi on kuin avoin märkivä haava joka märkii ja vuotaa ikuisesti verta ,
hän kätkee kaiken sisimpäänsä, osaamatta purkautua selittää edes itselleen kaikkea kokemaansa vääryyttä,
ihminen muodostaa muurin,
ihminen kätkee sielunsa tuskan kauniin kuoren sisään,
sielu on kuin tulivuori, se muhii aikansa joskus purskahtaa itkuun, kyyneleet valuu pitkin poskia,
taas hieman helopttaa ja elämä jatkuu kuin enneki,
lopulta luoja korjaa särkyneen saviruukun sitten siellä jossakin,
Kyllä oli upeasti kirjoitettu ....kiitos sinulle .
Se pahin loukkaus on varmaan vielä edessäpäin, koska ei nyt tule mieleen.
Se ettei sano mitään, on ehkä kaikkein pahinta. Ohittaa, kuin toista ei olisi olemassakaan.
Mykkäkoulu on pahinta ja julminta läheisiään kohtaan
jos avioliitossa puoliso ja kenties joku lapsista on ottanu esimerkkiä omasta vanhemmastaan ,
mikään elämässä ei ole pahempaa eikä loukaavampaa kuin ikuinen mykkäkoulu.
Se nyt riippuu ihan siitä, mistä se mykkäkoulu johtuu. Jos se tapahtuu suutuksissaan, niin ei se silloin varmaan mukavaa ole.
Muuten itse pystyn kyllä toisen kanssa olemaan hiljaa ja puuhailemaan omiani pitkät ajat, enkä edes huomaa jos toinenkin on hiljaa. Monesti se on ymmärretty väärin ja alettu tinkaamaan, että mistä se kenkä puristaa, laula ulos. Katoan jotenkin omiin ajatuksiini myös monesti kesken jonkun kanssa keskustelun ja toinen luulee minun loukkaantuneen jostain mitä hän sanoi. Ei minusta ainakaan kaikki mykkäkoulu pahasta ole eikä loukkaavaa.
Itse en niinkään loukkaannu ihmisten sanoista ja puheista, mutta jos joku tekee oharit, pettää lupauksen, ei toimi niin kuin on sanonut ja luvannut, niin sellaisesta käytöksestä pahoitan paljon mieltäni..
Johtuisiko siitä, että itse pyrin toimimaan aina lupausteni mukaisesti ja jos en voi tai pysty, niin selitän miksi, mitä varten ja pyydän anteeksi.
Siihenkin tottuu, jos se on aina sama, joka tekee oharit. Alkaa ottamaan varauksella kaikki hänen sanomisensa ja lupaamisensa, niin ei loukkaannu eikä pety. Tunnen pari sellaista, jotka saavat ajattelemaan, että sithän sen näkee niin tai näin. Sellaisille on helppo antaa anteeksi pyytämättäkin, kun tuntee tyylin etukäteen.
Ei totu. Eikä ainakaan meikäläiselle tehdä oharia kuin yhden kerran.
Ohhoh! No riippuu tietysti taas siitä, miten tärkeästä asiasta on kysymys. Itse en kyllä muista, että olisin pettänyt lupaukseni missään pienemmässäkään. Tai sitten en vaan muista. Aika hidas olen mitään ihan vissin päälle lupaamaankaan. Yleensä lupaan sillä varauksella, että "jos ei mitään kummallista satu". Se kai onkin yksi syy, miksi en koskaan pystyisi menemään naimisiin. Siinä kohtaa, missä toiset sanovat "tahdon", niin minä varmaan sanoisin "no joo jos ei mitään kummallista satu".
Mutta on tosiaankin joitakin, joitten sanoihin en luota, enkä edes odota heidän pitävän lupauksiaan. Ei se häiritse, kun sen tietää.
En tiedä mitä 'oharit' sinun mielestäsi ovat, mutta meikälle ne ovat tehdyn lupauksen missaamista tekosyillä tai jopa syitä selvittämättä. Tällaisten tyyppien kanssa en enää ikinä toiste toimita mitään sellaista, että lupauksia pitäisi antaa tai vastaanottaa.
"kerrasta poikki"
Kutsuvat meitä entisen nuoruuden lahjaksi.
Pitäisi siis pilkata ja kiukutella taas.
Mitä pahaa siinä on, jos on kuin silkkiä ja samettia vain?
H.
Ymmärtämättä tarkoitusperiäsi ihmettelen vain: hiihdätkö perässäni?
Nuoruus on lahja, josta kertyvät vuodet tekevät taidetta, joka on toisille "silkkiä ja samettia", toisille silkkaa helwetin esikartanoa. Siitä johtuu pilkat ja kiukut.
Lääkäri sanoin- sivussa ei ihmistä voi mitää henkissä kuinka kauan tahansa----.
Sen jälkeen yli vuoden minun hoidolla-- siis ruoka oli imulla kotona.
Kätilö huusi v68 että teillä on niin pitkät koivet ettei hän yllä näkemään!
Herra lerppu kirosi v 2002 että sulla on niin jumalattoman pitkät jalat, ette onnistu.
Vaatemainoksissa tarjotaan rättejä jotka saa jalkanne näyttämään pitkiltä.
Kuka niitä pitkiä jalkoja oikein haluaa??
jokuhan niillä pröystäilee :) en ymmärrä miksi
Kyllä se suurin loukkaus on puolison uskottomuus. Jos kaksi ihmistä sopii elää, hoitaa talouttaan ja olla uskollisia, niin on se väärin alkaa vehkeillä, kertoilla sepitettyjä tarinoita. Jos sopimuksessa ei halua enää elää, niin olisi kyllä oikein ja fiksua purkaa ainakin ensin rehellisesti sopimus ja miettiä sitten mikä jatkaa.
Eräällä ystävälläni on tällä hetkellä ongelma. Joku hänen tuntema henkilö on laittanut erittäin herjaavan tekstin ja kuvan hänen ystävälleen tämän ystäväni nimisessä. Tämä herjatekstin laittaja yrittää näin sotkea toisten välejä, mutta taitaa kyllä itse joutua kiikkiin ja menettää luottamuksen.
"reppuriika"
Vakka lusikkansa valitsee, sanoo sanan-lasku.
Sitä saa mitä tilaa, taisi E.Leino runoilla.
Sinäkö se oot? kysyi mummo Pelargonia-kauppiaalta.
Eli höpö, höpö uskottomuuden kanssa.
Jos siitä joutuu kärsimään, on ollut hyvä-uskoinen hupsu.
H.
rr
sinä keksit vastauksen kyllä joka asiaan. Mitä tuokin sinulle kuuluu?
Tässä asiassa olen samaa mieltä kanssasi. Hyvä uskoisuuden loppu ja marttyyrin asema.
Ketjussa on useampia, jotka ovat mielensä pahoittaneet ja loukatuksi tulleet juuri kumppanin uskottomuudesta.
Mietin moniko jatkaa petettynä suhteessa. Itsepetosta sellainen on loukattu nauttii olotilastaan.
hunksz
Sanoisin samoin, että on hyvä-uskoinen hupsu. Joskus itsekin kuvittelin, silloin nuorena?
Ainakin tällä kokemuksella en usko, että kukaan mies tai nainen on uskollinen, mikäli ei asu jossain "perähikiällä" siellä pottumaan laidalla.DD
Muutama viesti lisää tuonne 70 palstalle, jossa eräs kertoi näistä pettämisistä. Kuka uskaltaa aloitan saman tänne?
Todella meidän ikäisille olisikin hauskaa lueskella 30-50 juttuja ja ainakin tuonne 70 , mikä oli pahin loukkaus, koska ajat ovat muuttuneet myös tuon pettämisen suhteen, tai siis sen hyväksymiseen.
Aloittaja kysyi pahimmasta loukkauksista, joka ei nyt tunnu miltään, mutta kerran siskoni pilasi Jouluni lapsuuden kodissamme, ja se oli katkerin, koska itkimme molemmat? Sama rakakus?
Toisaalta monta kertaa hän on minut siitä "pelastanut" silloin nuoruudessa, että olin sopinut useita "buukauksia" päällekkäin?DD
Näistä kirjoituksista täällä en murheita ota, vaikka joskus olenkin joutunut jonkun "hamapisiin", mutta on toisetkin, joten se siitä?
"uskollisia ei ole"
"Ainakin tällä kokemuksella en usko, että kukaan mies tai nainen on uskollinen, mikäli ei asu jossain "perähikiällä" siellä pottumaan laidalla.DD"
Onneksi laitoit tuon tuplaD:n perään, etten luule sinun uskovan tosissasi noin. Tässäkin yksi, joka on ollut uskollinen itselleen jo kymmeniä vuosia. En tiedä varmaksi, loukkaantuisinko itselleni jos pettäisin itseni sillä kieltämättä aika hyväuskoinen hupsu olen itseni suhteen.
"Eräällä ystävälläni on tällä hetkellä ongelma. Joku hänen tuntema henkilö on laittanut erittäin herjaavan tekstin ja kuvan hänen ystävälleen tämän ystäväni nimisessä. Tämä herjatekstin laittaja yrittää näin sotkea toisten välejä, mutta taitaa kyllä itse joutua kiikkiin ja menettää luottamuksen."
Kaikelaisia reikäpäitä sitä liikkeellä onkin.
Se kun hungsi väitti että olen kopioinut sen tekstiä, ja hän on tehnyt aloituksen aiheesta jo monet kerrat
Tuo se minuakin kovin harmittaa ja sekin kun ei hän mulle lirkuttele, aina muille.
Muistan aina sen elokuvakohtauksen,kun mies meni ruokatunnilla yllättäen kotiin,makuuhuoneen ovi oli auki,hän kurkkasi ja näki kun vieras mies höyläsi hänen kaunista vaimoaan. Siitä alkoi sellainen kostokierre,että en ole missään elokuvassa,niin julmaa meininkiä nähnyt.
Nähtyään sen kohtauksen,hän lähti vähinäänin takaisin töihin.töistä palattuaan hän kävi umpirakastuneen miehen tavoin vaimonsa kimppuun,suudellen,halaten ja hellyyttä osoittaen,että näkisi miten vaimo reagoi,kun pari tuntia sitten on saanut nuorta vierasta miestä. Jatko on sitten ihan käsittämättömän raakaa.
Saamari kun en muista elokuvan nimeä.
Paras elokuva ikinä??
Asutko jossain "takahikiälä", jossa kaikkien tekemiset tiedetään??
Paras kohtaus oli minulla omasta elämästä, kun mieheni tuli yllättäen kotiin ja rakastajani katosi ikkunasta ulos, unohtaen sukkansa? Onneksi oli autonsa jättänyt meidän alatontille, josta ei pihaan näkynyt.
Olin jo kauan sanonut, että näin ei voi jatkua, joten vein ne sukat hänen vaimonsa työpaikalle ja kirjoitin "liitteeksi" sanoja laulusta Kotkan ruusu?
"Tänä yönä, onni kohtaa rohkeimman, tänä yönä, huulet antaa kuunimtaan"?
Ja mitä teki se vieras mies? Se meni kapakkaan ja joi itsensä niin humalaan, että "pani" sieltä naisen raskaaksi ja sai lapsen hänen kanssaan.
Onnellisesti ilmeisesti elävät yhdessä, koska olen jutellut hänen ex vaimonsa kanssa, että mies ei ota mitään yhteyttä hänen entiseen lapsiinsa?
,
Lehtiuutisen mukaan Saksassa taannoin kuormurikuski poikkesi päivällä kotonaan ja näki saman höyläyksen. Kadulla oli vieras VW Kupla kattoluukku avoinna. Kuski pumppasi betoniautostaan annoksen luukusta sisään...
Tämä oli pari-kolmekymmentä vuotta sitten lehdessä.
Ja joku hammaslääkäri oli vetänyt rivaaliltaan kaikki etumaiset hampaat pois. Luultavasti urbaani legenda. Nehän niitä parhaita uutisia meinaa olla.
Tästä kommentista paistaa läpi kommentoijan mielen maisema. En kehtaa sanoa, miltä se näyttää.
Pääosassa M. Douglas, eikö niin.
Eipä tule mitään mieleen.
Kun on sellainen luonne, että hetkellisesti saatan jostain kuohahtaa ja sitten, se saa mennä, enkä sitä sen enempää vatvo.
Jassoo, kyllä se taitaa olla nää työpaikan sirppimestarit, jotka niittävät toisten kylvämät sadot ja ottavat kunnian itselleen.
Helmakoteloon valettiin betonia,jotta saataisiin auto katsastuksesta läpi.
No tämä ei liity vieraassa käyntiin millään tavalla,mutta vieraissakin käytiin.
Sanottiin emännälle,että menen kunnostamaan autoa,mutta todellisuudessa poistettiinkin patoutumia pussukoista,autopajan kahvihuoneessa.
Jaa-a, oikeastaan pahimmat loukkaukset mulle on tehty loukkaamalla minun lapsiani. Sillon tuntu et syrän lähtee rinnasta ulos. Naarastiikerin lailla asia ei jäänyt siihen vaan niistä tuli loppuin lopuksi isompi projekti jotka molemmat niittivät positiivista satoa. Minun lapsia kun ei loukata, niin kerta.
"Voi perhana, oliko sinun ihan pakka kaataa punaviinilasisi, kun pöydälläni on vanha arvokas pellavaliina, ja mattoakin pitää siivota kesken päivällisen. Ruokakin jäähtyy. S...tanan sotku!"
Olin ihan hiljaa ja osallistuin vähän siivoukseenkin.
Mies ei ollut siivouksen jälkeen vihainen minulle, vaan taitteli vielä uudet kankaiset lautasliinat meille molemmin, ennenkuin jatkoimme kaikessa rauhassa syömistä.
kunnianloukkauksista on hyvä nostaa syytteet. kotirauhanhäirintäkin on rikos;) monet ei tiedä, missä menee lain koura.
Miksi ihmeessä muistella vanhoja asioita?
Asiat tulee ja menee.
ei sen nyt aina aivan näin mene. kyllähän se ois helpompi ajatella rautatieasemalla, että juna meni jo;) kyllä loukkaukset jäävät mieleen, tottakai.
sielua myöten loukattu ei voi ikinä unohtaa loukkausta,
se pulpahtaa aina ja ikisesti pintaan jos joku asia hiukankaa sivuaa samaa loukkausta,
jokaisessahan asuu pikkutyttö/pikkupoika. loukkauksien viljely ja kiusaaminen on huono asia, toki osaa suojautua vanhemmuuttaan..
Ja se on erittäin hyvä, että pystyy jopa kertomaan, kuinka kiero ja ilkeä on. toivottavasti kylvää mitä niittää. säälittävää, todellakin.
Kun lääkäri sairaalassa otti minut toisista sivuun ja sanoin ei ihmistä voi pitää hengissä kuinka kauan tahansa (naislääkäri).
Hän ei ollut sänkypotilas eli sen jälkeen yli vuoden pääasiassa kotona hoito sairaalassa 2 tuntia kahden viikon välein. Viimeiselle matkalle myös itse kävellen ja 10 tuntia ennen kuolemaa voimisteli sängynpäässä, selvä ajatus aina lähes kuolemaan asti luulen--kuolema voi olla tuskainen pidin kuitenkin kädestä kiinni kunnes tuli viimeinen puhallus ja se kyllä näkyi.
Miten ihminen voi loukkaantua sellaisesta asiasta, joka on totta, elämän perusrealiteetti? Vai eivätkö kaikki elä realistisessa maailmassa, totuudessa? Onko heille elämä unelmahöttöä ja utopiaa, joka ei koskaan pääty.
"Ei h-i !"
Hienoa.
Olet lukenut paljon.
"Tuntuu niin raikkaalta?
Kutsuvat meitä entisen nuoruuden lahjaksi.
Pitäisi siis pilkata ja kiukutella taas.
Mitä pahaa siinä on, jos on kuin silkkiä ja samettia vain?
H.
Esikoiseni syntymän jälkeen tätini sanoi että 'tuo ei ole mikään'.
Tilanteet ovat erilaisia: Joskus olen loukkaantunut siitä, että joku on minua tai tekemistäni ihan aiheesta arvostellut. Siitä olen selvinnyt hyväksymällä sen tosiasian, etten ole täydellinen, vaikka joskus olen niin luullut :)
Sitten on ollut tilanteita, joissa toinen loukkaa vain loukatakseen, ja ne taas eivät minua hetkauta. Ne kertovat enemmän loukkaajasta kuin minusta. Ehkä lähinnä olen tuntenut vahvuutta niinä hetkinä siitä, että sen toisen pitää vajota noin alas yrittääkseen kolauttaa minua.
Joku loukkaa tyhmyyttään, mikä sekin on enemmän hänen ongelmansa kuin minun.
Minä en ymmärrä, miksi ihmiset jäävät vanhoja vellomaan.
Asiat tulevat ja menevät. Jos joku on sanonut minulle pahasti 45 vuotta sitten, se johtuu vain siitä, etten ole osannut pitää omia rajojani ja olen ollut altista kauraa sellaisille, jotka möläyttävät mitä sattuu ja ihan tuntemattomalle ihmisellekin. Tänä päivänä sellaista ei tapahtuisi eikä tapahdu, koska olen ihan tosienlainen ihminen.
Mitä ihmeen merkitystä sillä on tänään, mitä joku on sanonut joskus sata vuotta sitten?
Minusta nykyisyys ja tulevan suunnittelu on kiinnostavaa, ei menneiden pohdinta muutenkaan.