Miten auttaa masentunutta? Entä miten itse?

Kaipaisin itsekkin asiasta apua ja vinkkejä!

lienee yksi sana nousee ylitse muiden ja se on kuunteleminen.Kuuntele avoimesti, vältä näitä:
eihän tuo nyt mitään, mullakin on huonoja päiviä,nyt sä liitoittelet jms. Älä siis vähättele millään tavoin, masentunut kokee ne kivut ja asiat juuri niin kuin sanookin ne kokevansa, hänelle ne ovat todellisia.
Näytä, että kuuntelet, älä katsele telkkaria samalla tms.Pidä lähellä, silitä hiuksia, käytä sanoja, kyllä ME tästä yhdessä vielä selvitään.
Masentuneelle on tärkeeää välittämisen tunne ja se huonoina päiviä hän uskoo ihan tosissaan, että jos hän katoaisi maapallolta, ei kukaan sitä edes huomaisi. Siksi pidä selviytymistä yhteisenä asiana, ei vaan hänen.Saako puolisosi terapiaa?
Jos ei, suosittelen sitä, koska on kohtuutonta, että olet puoliso, mutta myös terapeutti, siinä alkaa ennen pitkää omakin mieliala laskemaan.
Lisäksi terapeutti on aina asiakkaansa puolella, puolueeton ja puolisolle sellainen on liikaa, että ei voi olla eri mieltä mistään.
Itse koin masennuksessani todella tärkeänä sen, että mieheni kuunteli.Jos puhuin hän sammutti tv:n ja piti toipumistani yhteisenä asiana. Myöhemmin kun tuli aikamoisia pelkotiloja, mieheni teki selväksi, että jos tarvitsen, hän voi tulla vaikka kesken työpäivän kotiin. Ei tarvinnut, mutta se jo loi mielettömästi turvallisuutta, kun tiesin, että hädän tullessa en ole yksin.
Tehkää myös jotain mukavaa yhdessä. Masentunut ei välttämättä paljoa jaksa ainakaan aluksi, mutta huomaa pian, kuinka sen tekemisen jälkeen on parempi olo. Leffa ei välttämättä ole hyvä, siinä ehtii liikaa ajatella oloaan, mutta joku liikunta esimerkiksi voi olla hyvä.(Masennuksessani perustin ison akvaarion ja aloin tekemään remonttiakin, alku tökki, mutta lopulta oli ihanaa kun olin saanut ajatukset pois olostani ja huomasin että olostani huolimatta, osaan asioita ja vielä hyvinkin. Lisäksi akvaarion kanssa lotraaminen on todella rentouttavaa)
Loma on aina hyvä, paikanvaihdos helpottaa oloa edes vähän aikaa.
Kirjoittaminen ja maalaaminen ovat hyviä, joten jos saat puolison jotenkin niistä innostumaan...ne ovat hyviä keinoja purkaa oloa.
Masentuneiden puolisoille on olemssa myös kursseja, niistä saa tietoa varmaankin psykiatrian poliklinikoilta.Tapaa ystäviäsi, teet jotakin mistä pidät paljon,tee jotakin ihan omaa juttua.Omalta kohdaltani voin sanoa, että miehelläni ei varmasti ollut helppoa, hän sai kuulla loputonta vihaa ja raivoa, itkua jms. eikä iloa laisinkaan.Koko elämäni sonta kaatui hänen päälleen. Samalla koin siitä kamalaa syyllisyyttä, jonka sanoinkin hänelle. Pelkäsin, että hän ei jaksa kanssani.Lopulta, kun masennus hellitti, en voi kuin olla kiitollinen siitä, että sain noin hienon miehen.Pidän häntä aarteena, itseni puoliskona ja olen ikuisesti kiitollinen hänelle siitä, että hän kulki kanssani tämänkin matkan.Rakkaus häneen on masennukseni jälkeen niin syvä, että olen valmis tukemaan häntä myös asiassa kuin asiassa ja niin olen tehnytkin.Vaikka kohdistin sen kaiken mieheeni, en koskaan tehnyt sitä ajatellen, että olisin häntä pitänyt olooni syyllisenä. Hän oli vain ainoa, kelle sen tuskan pystyin uskomaan.
Oloni oli niin kamala, että olin todella peloissani ja todella hukuksissa itseltänikin. Samalla kun kaadoin mieheni niskaan sitä kaikkea,
samalla sisimpäni kiljui: että tässä tätä kyörää, auta mua, ole niin kiltti, auta, kun en itsekkään tiedä mitä tämä on! En siis ollutkaan hänelle vihainen, vaan luotin häneen hädänkin hetkellä.Jaksamisia kovasti sinulle ja puolisollesi.
ps. Masennuksesta löytyy hyvin paljon erilaisia hoitotapoja, niihin perehtyminen kannnattaa.

että jaksat miettiä tuota. Sekin jo auttaa, että välität. Mun sulhaseni ei enää oikeen jaksa mun jatkuvaa matalalentoa. Se tekee tilanteeni vieläkin vaikeammaksi. Se, että toinen edes yrittää ymmärtää ja tsempata, auttaa.