Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Karmeeta...

    Apua! Olen ihan paniikissa, kun minä, ikäni jännittämisestä kärsinyt, jotenkin sen kanssa pärjännyt, olen nyt äiti, jonka teini-ikäiset lapset näyttävät kärsivän myös jännittämisestä. 17-vuotias tytär jopa niin, että ei usko enää elämässään mihinkään pystyvänsä, koulukin keskeytynyt! Pyörittelen päässäni, että mikä on mennyt vikaan. Miten olen "tartuttanut" tämän "taudin" lapsiini?

    Kertokaa ihmiset, onko teillä jotain lapsuuden kovia kokemuksia, hylkäämistä, väkivaltaa tms. jännittämisen taustalla. Vai olemmeko me jännittäjät ja sosiaalisten tilanteiden peloista kärsivät vain jotenkin keskimääräistä herkkähermoisempia? Mistä ja miten syntyy se itsensätarkkailemisen noidankehä? Miksi se tulee vain joillekin harvoille valituille, kun taas toiset eivät voi edes tajuta, miten joku käyttäytyy ja reagoi tuolla tavalla?
    1264
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    En tiedä voiko tätä nyt yleistää, mutta itse olen jännittäjä, sellainen mikä jo häiritsee normaalia elämää. Monet kerrat olen jättänyt lähtemästä kavereiden kanssa jonnekkin, koska aavistelen jännityksen tulevan hallitsemattomaksi. Esiintyminen julkisesti... en halua edes puhua siitä... Itse jännitän aika paljon vastaikkaisen sukupuolen edustajia. Oma isäni ei ehkä ole parhaimmistoa. Koskaan en uskaltanut yhtään poikaa tuoda kotiin.Isäni on ollut erittäin ankara ja rangaistuksen pelossa en ole koskaan voinut puhua vanhemmilleni jos jokin asia on esim. mennyt rikki... Tämä itseensä piiloutuminen ei ainakaan ole parantanut itseluottamustani.Mutta ihanaa jos vanhempana olet huomannut lapsesi ahdistuksen.Sinä voit viedä asiaa eteenpäin ja käydä lapsesi kanssa esim. lääkärillä keskustelemassa. Älä anna lapsesi joutua noidankehään.Tsemppiä!

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Äiti kirjoitti:

    Apua! Olen ihan paniikissa, kun minä, ikäni jännittämisestä kärsinyt, jotenkin sen kanssa pärjännyt, olen nyt äiti, jonka teini-ikäiset lapset näyttävät kärsivän myös jännittämisestä. 17-vuotias tytär jopa niin, että ei usko enää elämässään mihinkään pystyvänsä, koulukin keskeytynyt! Pyörittelen päässäni, että mikä on mennyt vikaan. Miten olen "tartuttanut" tämän "taudin" lapsiini?

    Kertokaa ihmiset, onko teillä jotain lapsuuden kovia kokemuksia, hylkäämistä, väkivaltaa tms. jännittämisen taustalla. Vai olemmeko me jännittäjät ja sosiaalisten tilanteiden peloista kärsivät vain jotenkin keskimääräistä herkkähermoisempia? Mistä ja miten syntyy se itsensätarkkailemisen noidankehä? Miksi se tulee vain joillekin harvoille valituille, kun taas toiset eivät voi edes tajuta, miten joku käyttäytyy ja reagoi tuolla tavalla?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu