hei. Minua rassaa aivan mieletön vauvakuume ja hinku perustaa perhe avopuolisoni kanssa. Olemme onnellisia ja vieläkin todella "ensi"rakastuneita(kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen) Aloitin opiskelut yliopistossa vuosi sitten. elikkä koulua vielä monta vuotta jäljellä, jos kuitenkin maisterin papereita tavoittelen. Haluaisimme molemmat tavallaan jo nyt hankkia ensimmäisen lapsen, mutta se ei "sopisi" minun opiskelujen kannalta niin hyvin. koska haluaisin olla kotona lapsen syntymän jälkeen... kauan. Tiedän että etäopiskelu on mahdollista, mutta rankkaa. Mutta en tiedä onko mulle se oikea tapa.
Avopuolisoni (ja kihlattuni) jatko-opiskelee yliopistolla ja myös käy töissä samanaikaisesti (myöskin yliopistolla) Taloudelliselta kantilta katsottuna pärjättäisiin ihan hyvin.
Kuitenkin mietin, että pitäisikö vielä jatkaa odottamista. Ja vasta parin, kolmen vuoden päästä alkaa tosi toimiin.
Olen 22 vuotias. Joten aikaahan vielä on :) Mutta kun se palava tunne vaan voimistuu ja voimistuu.. Kun kaikki ajatukset pyörii vauvan ympärillä.
Avopuolisoni (ja kihlattuni) jatko-opiskelee yliopistolla ja myös käy töissä samanaikaisesti (myöskin yliopistolla) Taloudelliselta kantilta katsottuna pärjättäisiin ihan hyvin.
Kuitenkin mietin, että pitäisikö vielä jatkaa odottamista. Ja vasta parin, kolmen vuoden päästä alkaa tosi toimiin.
Olen 22 vuotias. Joten aikaahan vielä on :) Mutta kun se palava tunne vaan voimistuu ja voimistuu.. Kun kaikki ajatukset pyörii vauvan ympärillä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nuorena ne lapset kannattaa tehdä...
Minulla on vähän samanlainen tilanne.. poikaystäväni/kihlattuni on nyt suorittamassa siviilipalvelusta, minulla on koulu nyt ohi, mutta ehkä haluaisin vielä lähteä opiskelemaan. samoin poikaystäväni haluaisi ehkä myös lähteä vielä opiskelemaan sivarin jälkeen.
ikää on 21, mutta en tiedä miksi haluan isona ja se vaivaa minua todella. Samalla kun vielä kärsin muhevasta vauvakuumeesta ei päätöksen teko ole helppoa.
Haluamme myös lapset suht. nuorina, en aio olla mikään 30v ensisynnyttäjä, missä ei sinänsä ole mitään vikaa.. mutta omalle kohdalleni en näin halua.
Odottaa en haluaisi ja mielessäni on myös pelkoja, ettei kaikki menekkään niinkuin pitäisi, voi tulla keskenmenoja, tai en voikaan tulla raskaaksi.Sekin on tullut melko selväksi ettei ne lapset välttämättä tule sormia napsauttamalla.
Olemme ajatelleet että ensi keväänä jättäisin pillerit sitten pois. En anna lapsen olla esteenä opiskelulle, jos todella sitä haluan. Ei voi olla vaihtoehtoa joko opiskelu tai lapsi, mutta tilanne on hyvin kinkkinen.
Ehkä nykyään mietitään liikaa.. pitäisi olla naimisissa, hyvä ammatti ja työ, omakotitalo ja uusi auto.. ja vasta sitten on lasten aika. Minusta lapsia tulisi tehdä silloin kun siltä tuntuu ja uskonkin että on joku "voima", joka päättää milloin niitä mihinkin perheeseen siunaantuu.. ei kai kaikki voi olla suunnitelmallista tai pelkkää sattumaa?
Moi!
Olen 21-vuotias avolittossa elävä (pian 4 vuotta seurusteltu, 2 vuotta asuttu yhdessö, mies 24v.) Mies alkoi puhumaan vuosi sitten vauvasta (hänellä ensin vauvakuume!), tarvitsin harkinta aikaa, mietein just samoja juttuja kuin sinä nyt. Pohdinnan jälkeen toukokuussa lopetin pillerit (samoihin aikoihin kävin amk-pääsykokeissa ja pääsin sisään). siis mulla on yks ammatti ja työskentelen nyt toista vuotta ammattiani vastaavassa työssä, syyskuussa aloitin amk-opinnot etänä. raskastahan tää on, mutta kyllä tätä jaksaa. suurin haave ja unelma olisi oma lapsi! ja toivotaan että se joskus toteutuisi! vielä ei ole tärpännyt (ja juuri tänään suuri pettymys koettiin kun menkat alkoivat, taas...)
tällä haluan vain sanoa, että ei työ eikä opiskelu ole este lapselle, eikä sen yrittämiselle. ja ikävä kyllä kun se lapsi ei edes aina tuu sormia napsauttamalla, eikä vielä pitemmälläkään yrittämisellä välttämättä... rohkeutta päätökseen! on se mikä tahansa!:)
Kiitos ajatuksistanne. Näinhän minä itsekkin olen ajatellut, että ei niitä lapsia tilaamalla saa :) Ja aikaa voi yrittämiseen mennä vuosia.. Kyllä musta tuntuu että lähi tulevaisuudessa ne pillerit jää pois.. ja saa sitten luonto päättää lopusta. Ja tosiaan , ei sen opiskelun tarvitse olla este/ eikä saakkaan olla este lapsen hankkimiselle. Sehän on nykyään yleistä että ainakin toinen vanhemmista vielä opiskelee.
Ja kun haluaa tulla nuorena äidiksi, niin mitäs tässä sitten sen enempää odotella. "Iskäkin" alkaa jo innostua ihan aidosti asiasta.. :) Joulurauhaa ja mieltä kaikille!
Lähes kaikista näistä kirjoituksista löysin palan itseäni ja huomasin että olin/olen kokolailla samassa tilanteessa.
Valmistuin kesällä kosmetologiksi ja sain töitä pääsin syksyllä sisään amk:hon, mutta kesän aikana oli iskenyt jo se VAUVAKUUME :)
Olimme toki avomieheni kanssa puhuneet lasten teosta jo usein aikaisemminkin,mutta kesällä kävimme tuumasta toimeen ja lopetin pillereiden syönnin.
Nyt olen kolmannella kuulla raskaana, aika ei ole ollut minulle helppoa sillä kärsin pahasta raskauden alun pahoinvoinnista. Koulua käyn kevääseen niin pitkälle kuin suinkin jaksan ja mieheni töiden puolesta kykenee taloudellisesti turvaamaan elämämme.
Ennen vauvan syntymää pääsen 22 ikä vuoden parhaalle puolelle, joten olen toteuttanut asian jota olen jo pitkään halunnut... tulla nuorena äidiksi. :)