viiltävä analyysi suurin piirtein kaikesta.
No niin, lähdetään vaikka siitä, että täydellinen kumppani ei koskaan ole samanlainen kuin mitä itse on. Tämä on syytä sisäistää, jotta voisi ymmärtää koossa pitävää voimaa. Katsos, kun Maapallolla kaikki toimii vastakkaisuusperiaatteen mukaisesti, jolloin vastakkaisuudet vetävät toisiaan puoleensa. Kokeile vaikka kahdella magneetilla: samannapaiset hylkivät toisiaan ja vastakkaiset navat vetävät magneetit yhteen. Sama juttu myös ihmissuhteissa: jos päädytte yhteen vapaasta tahdostanne, niin silloin teissä täytyy välttämättä olla eroavaisuuksia.
Mutta! On olemassa myös resonanssi eli myötävärähtely, joka saa aikaan yhteenkuuluvaisuuden tunteen toisen kanssa. Tämä näkyy mm. samanlaisina mieltymyksinä, samankaltaisena ajatteluna tietyistä asioista jne. Eli myös resonanssi on välttämätöntä yhdessäolon jatkumiselle. Yhtäkkiä siis huomataan, että meissähän tuleekin siis olla sekä samanlaisuuksia että erilaisuuksia voidaksemme olla yhdessä. Ja taas kun parisuhdetta muodostetaan, on otettava se henkilö juuri sellaisena kuin tämä on elämänkokemustensa muokkamana ihmisenä. Esimerkiksi minun on hyväksyttävä se, että jaan huomiosi lastesi kanssa ja sinun on hyväksyttävä se, että jaat minun huomioni minun oman aikani kanssa (ts. vain ja ainoastaan omien juttujeni kanssa). Ajallisesti tässäkin täytyy mennä tasan eli minulla on omaa aikaa juuri niin paljon kuin sinulla on aikaa lastesi kanssa. Jos tarkemmin mietit, näin sen juuri pitää mennäkin. Tämä on se tilanne, jolloin parisuhteeseen astutaan ja olisi rikollista mennä vaatimaan yhtään mitään muuta.
Huomaan meissä vastakkaisia asetelmia:
- olen itsekäs, sinä taas olet kaikkien kaveri --> johtaa siihen, että minulla ei ole burn outia ja sinä puolestasi hukut ympäriltä tuleviin vaatimuksiin
- olen itsenäinen, sinä elät mieluummin yhteisön keskellä --> tuloksena on, että ymmärrämme mm. toistemme tämänhetkisen asumismuodon, mutta emme kumpikaan voisi mitenkään lennostaa vaihtaa paikkaa toistemme kanssa!
On varmasti muitakin, mutta tässä pari.
Huomaan meissä myös yhteneväisyyksiä:
- autamme mielellämme muita ihmisiä
- pidämme samoista asioista arkielämässä
Jotta koko hommeli saadaan toimimaan, ei auta kuin hyväksyä se toinen sellaisena kuin on JA myös pitää siitä omasta itsestään kiinni tai tehdä muutoksia omaan itseensä vasta, kun se tuntuu itsestä oikealta ja hyvältä ratkaisulta. Koska huomaat, myös ne eroavaisuudet houkuttelevat ja pitävät yhdessä. Olen myös kokenut sen, miltä tuntuu ns. sielunkumppani --> tuloksena: TYLSÄÄ, koska toinen ajattelee ja toimii juuri niin kuin itse toimii. Siinäkin nimenomaan suhteessa oli liikaa samankaltaisuutta ja lakien mukaan johtaa hylkimiseen eli eroon.
Eroavaisuuksien ja yhteneväisyyksien tulee siis olla tasan vaakakupissa, jotta pitkäaikainen suhde voi muodostua.
No niin, lähdetään vaikka siitä, että täydellinen kumppani ei koskaan ole samanlainen kuin mitä itse on. Tämä on syytä sisäistää, jotta voisi ymmärtää koossa pitävää voimaa. Katsos, kun Maapallolla kaikki toimii vastakkaisuusperiaatteen mukaisesti, jolloin vastakkaisuudet vetävät toisiaan puoleensa. Kokeile vaikka kahdella magneetilla: samannapaiset hylkivät toisiaan ja vastakkaiset navat vetävät magneetit yhteen. Sama juttu myös ihmissuhteissa: jos päädytte yhteen vapaasta tahdostanne, niin silloin teissä täytyy välttämättä olla eroavaisuuksia.
Mutta! On olemassa myös resonanssi eli myötävärähtely, joka saa aikaan yhteenkuuluvaisuuden tunteen toisen kanssa. Tämä näkyy mm. samanlaisina mieltymyksinä, samankaltaisena ajatteluna tietyistä asioista jne. Eli myös resonanssi on välttämätöntä yhdessäolon jatkumiselle. Yhtäkkiä siis huomataan, että meissähän tuleekin siis olla sekä samanlaisuuksia että erilaisuuksia voidaksemme olla yhdessä. Ja taas kun parisuhdetta muodostetaan, on otettava se henkilö juuri sellaisena kuin tämä on elämänkokemustensa muokkamana ihmisenä. Esimerkiksi minun on hyväksyttävä se, että jaan huomiosi lastesi kanssa ja sinun on hyväksyttävä se, että jaat minun huomioni minun oman aikani kanssa (ts. vain ja ainoastaan omien juttujeni kanssa). Ajallisesti tässäkin täytyy mennä tasan eli minulla on omaa aikaa juuri niin paljon kuin sinulla on aikaa lastesi kanssa. Jos tarkemmin mietit, näin sen juuri pitää mennäkin. Tämä on se tilanne, jolloin parisuhteeseen astutaan ja olisi rikollista mennä vaatimaan yhtään mitään muuta.
Huomaan meissä vastakkaisia asetelmia:
- olen itsekäs, sinä taas olet kaikkien kaveri --> johtaa siihen, että minulla ei ole burn outia ja sinä puolestasi hukut ympäriltä tuleviin vaatimuksiin
- olen itsenäinen, sinä elät mieluummin yhteisön keskellä --> tuloksena on, että ymmärrämme mm. toistemme tämänhetkisen asumismuodon, mutta emme kumpikaan voisi mitenkään lennostaa vaihtaa paikkaa toistemme kanssa!
On varmasti muitakin, mutta tässä pari.
Huomaan meissä myös yhteneväisyyksiä:
- autamme mielellämme muita ihmisiä
- pidämme samoista asioista arkielämässä
Jotta koko hommeli saadaan toimimaan, ei auta kuin hyväksyä se toinen sellaisena kuin on JA myös pitää siitä omasta itsestään kiinni tai tehdä muutoksia omaan itseensä vasta, kun se tuntuu itsestä oikealta ja hyvältä ratkaisulta. Koska huomaat, myös ne eroavaisuudet houkuttelevat ja pitävät yhdessä. Olen myös kokenut sen, miltä tuntuu ns. sielunkumppani --> tuloksena: TYLSÄÄ, koska toinen ajattelee ja toimii juuri niin kuin itse toimii. Siinäkin nimenomaan suhteessa oli liikaa samankaltaisuutta ja lakien mukaan johtaa hylkimiseen eli eroon.
Eroavaisuuksien ja yhteneväisyyksien tulee siis olla tasan vaakakupissa, jotta pitkäaikainen suhde voi muodostua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielenkiintoisia pohdintoja. Sä kirjoitat aina tosi kauniisti kaipauksesi kohteesta, vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä. Linkitin sulle sopivan kappaleen mukaan.
https://www.youtube.com/watch?v=GW0Epv2iMD8
Mukavaa päivää maan_naiselle :)
En voi väittää, että aina olisin kauniisti kirjoittanut, mutta kiitos sinulle kauniista sanoistasi! Tuo vastakkaisuuden laki on voimassa kaikessa ja siinä yksi syy, miksi ns. hyvät ihmiset kokevat niin paljon pahoja asioita ja taas tuntuu, että ne kaikista pahimmat pahikset porskuttaa tässä maailmassa parhaiten ja vielä selviävät kuin koira veräjästä.
Siksi minunkin on hillittävä auttamishaluani, koska jos teen voimakkaasti hyviä tekoja, pimeys "kostaa" sen minulle samalla mitalla eli lopulta itse kärsin hyvyydestäni, jotta tasapaino säilyy. Siksi maailma ei vieläkään ole täysin hyvä paikka eikä totaalisen huono paikkakaan. Olen pyrkinyt siksi siihen, että hyvällä omalla tunnolla myös minulla on paheita ja vastapainoksi hyveitä. Näin koen olevani tasapainossa. Jokaisen tulisi pyrkiä tähän tasapainoon mielestäni.
Kiitos, tänään taas uusia asioita oppimaan - jälleen omia juttujani ;) Hyvää päivänjatkoa sulle myös!
Olen lähes täysin erimieltä, vähän samaa mieltä. Meillä vois sujuakkin ;)))