äitini on 60v.ja hänen kertoman mukaan kävi ultrassa ja todettiin kohdunaulansyöpä.hänellä on ollut vuotoa.hän sai sitten keskussairaalaan käynnin muka kaavilointiin jota ei ees tehty,tähystivät kun vuotoa nyt ei ole tullut,ottivat koepaloja.siinä rupesin miettiin että tietääkö kukaan voiko lähetteellä joutua vasta puolentoista kuukauden päästä tuohon tähystykseen jos syöpä on,kun itse jouduin jo 2-viikossa vaikkei minulla mitään ollutkaan.sitä tässä ihmettelenkin.että ei kait äiti salaa jotain.ei hän suostu kertomaan aina totuutta mistään.ja sanoi että kolmen vion päästä tulee tulokset.taisi matkia vaan minun kertomusta kun itse jouduin silloin tähystykseen.kuka tietäisi.kiitos paljon.
Valhteleekohan äitini terveyen tilastaan..
didiui2
8150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä äitisi on ymmärtänyt jotain väärin. Hänet on lähetetty keskussairaalaan jatkotutkimuksiin, että varmistuu, mitä hänellä on.
Nyt häneltä on otettu koepaloja ja niiden perusteella päätetään jatkotoimet.
Äitisi saa kertoa sinulle juuri sen, minkä haluaa. Ei hän ole tilivelvollinen sinulle.
niinpä,miksi hänen täytyisi sulle tai kellekään muulle mitään kertoa jos ei tunne tarvetta,jätä utelut ja äitisi rauhaan jo,nolo olet.
No kyllä useimpia ihmisiä kuitenkin kiinnostaa äidin terveys ihan muusta syystä kuin uteliaisuudesta. Oma äiti kuitenkin kyseessä.
nimin empatia on ilmaista, omat sairastumiset ovat kuitenkin sen verran henkilökohtaisia asioita, että ne pitää ensin itse käsitellä, ennenkuin rupeaa niistä edes lapsilleen kertomaan. Äiti kertoo, kun on sen aika. en itsekään syöksy suoraan jokaista tk-käyntiäni lapsilleni setvimään. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia: toiset kertoo pienimmätkin riksahdukset, toiset vaikkapa vasta jälkeenpäin. Onko sen nyt niin väliä. Kyynisesti ajatellen: joko siinä jälkikasvu alkaa odottaa perintöä???
Mulle tuli myös mieleeni perintöasiat,anna äitisi rauhassa käsitellä lääkärireissujaan,ehkä haluaa sisäistää asiansa ja ahdistuu kun nokitat! Anna olla.Kertoo jos tuntee voimakasta tarvetta.Itse en puhu sukulaisilleni tai aikuiselle la0selleni lääkärireissujani jos ei tarvetta,tai kerron jos olisi isompi juttu ja ensin itse käsittelen asiaa mielessäni,ja sen jälkeen kerron jos ahdistaisi.
Sisko on sairastanut vuosikausia syöpää, uusinut pari kertaa. Koskaan en kysy mitään, sitten ehkä jonkin lisäkysymyksen jos itse alkaa kertoa. Ei tulisi mieleenikään että muistuttaisin häntä taudista, jos itse on juuri saanut pois mielestään jutellessaan kanssani ihan muista asioista. Varmasti pohtii itsekseen riittävästi. Jos minulta tulisi joku utelemaan juuri tietooni tulleesta taudistani, voisin vaikka lyödä, ainakin raivostuisin silmittömästi.
Ymmärrän sinua niin...on myös ihmisiä,joiden kanssa ei voi puhua sairauksista!Ja äidit usein suojelevat lapsiaan sillä,etteivät kerro sairauksistaan.Se on jokaisen yksityisasia,moni kertoo sairastuttuaan avoimesti,ja katuu sitä myöhemmin.Itsekkin ajattelen että olisi parempi kun ei olisi puhunut niin avoimesti.ystävät hävisivät kun pelkäävät että saan jonkun kohtauksen!
samat täällä,en kuuntelisi uteliasta ihmistä,sairaus on aina henkilökohtainen juttu,jospa tytär oppisi elämän lait.Enkä koskaan itse edes puhu diagnooseistani ,,,ei kuulu kellekään.