Sitaatti Juha Molarin luennosta STIssä 22.11.2000 http://www.sti.fi/luennot/files/jm001122.html
1.7. Luther ja musiikki
Jumalanpalvelus muuttui Lutherin myötä laajasti myös musiikissa: siinä, miten papin aloitti messunosat, kuoron laulama gregoriaaninen laulu muuttui ja seurakunnan veisaamat virret muuttuivat.
"Musiikki on Jumalan kaunis ja viehättävä lahja, se on usein virkistänyt ja koskettanut minua, niin että olen ilomielin käynyt saarnaamaan. Pyhä Augustinus tunsi omantunnonvaivoja havaitessaan nauttivansa musiikista; hän piti sitä syntinä. Hän oli mainio mies; jos hän eläisi nyt, hän varmaan olisi samaa mieltä kuin me. En hyväksy niitä, jotka halveksivat musiikkia, niin kuin kaikki hurmahenget tekevät. Musica on Jumalan anti ja lahja. Se karkottaa kiusaajan ja ilahduttaa ihmisiä, sitä kuunnellessa unohtuu kaikki viha, siveettömyys, pöyhkeily ja muut paheet. Teologian jälkeen annan korkeimman sijan ja suurimman kunnian musiikille." "En vaihtaisi vähäisiä musiikin lahjojani mihinkään suureen." "Kokemus osoittaa, että lähinnä Jumalan sanaa vain musiikkia voi sanoa ihmissydämen tunteiden herraksi ja valtiaaksi. Tiedämme, että riivaajat vihaavat ja inhoavat sitä. Sydämeni paisuu ja vuotaa yli äyräittensä kuunnellessani musiikkia, joka on niin usein virkistänyt minua ja vapauttanut minut synkästä ahdistuksesta."
Luther piti surullisuutta paholaisen instrumenttinä, kun Karlstadt oli pitänyt urkuja, torvia ja huiluja sellaisena. Musiikki karkottaa paholaisen, tekee ihmiset iloisiksi, saa unohtamaan kaiken vihan, irstauden, ylpeyden ja muut paheet.
"Pidän musiikkia teologian jälkeen suurimmassa kunniassa. Näemme, miten Daavid ja muut pyhät pukivat hurskaat ajatuksensa säkeiksi, runoiksi ja lauluiksi. Siksi musiikki hallitsee rauhan aikoina.
Laulu on paras taito ja harjoitus. Laulamisella ei ole mitään tekemistä maailman, oikeuden tai riidanhalun kanssa. Joka laulaa, ei paljon murehdi. Hän on iloinen ja ajaa huolet laulaen pakoon.
Musiikki on eräs Jumalan kauneimpia ja ihanimpia lahjoja. Saatana on sen vihollinen, koska sillä voidaan karkottaa monia ahdinkoja ja synkkiä ajatuksia. Musiikki on taiteista kauneimpia. Nuotit saavat tekstin elämään, musiikki häätää surun haamun, kuten nähdään kuningas Saulin kohdalla.
Paholainen on surullinen henki ja tekee ihmiset surullisiksi. Siksi se ei voi sietää musiikkia ja sen vuoksi se myös pakenee kauas pois musiikin lähettyviltä ja sieltä missä varsinkin hengellisiä lauluja lauletaan. Näin Daavid lievitti harpullaan Saulin ahdistuksia, kun paholainen vaivasi tätä."
Lutherin messun arkkitehtoniseen rakenteeseen sopi laulettu sana paremmin kuin puhuttu. Luther käytti kaikkia keinoja sanoman sisällön selkeyttämiseen. Uudessa messu-uudistuksessa on painotettu liturgisessa laulussa sisältölähtöisyyttä vanhan mahtipontisuuden sijasta. Luther pyrki siihen, että kullekin tavulle saisi olla vain yksi nuotti. Urkusäestys ei saanut hämärtää sanoja. Urkuja käytettiin vain laulun tukena. Epistoloihin ja evankeliumeihin kuuluvissa gregoriaanisissa sävelmissä sävelkorkeus pysyi samana, paitsi että sävel laski lopussa. Eri äänialat eri kertomuksiin. Kuorokoraalin perustaksi tuli Alankomaiden polyfoninen hengellinen musiikki. Gregoriaaninen sävelmä, jonka ympärillä kierteli koristeena kolme, neljä tai useampiakin ääniä kontrapunktissa monimutkaisin kuvioin. Polyfoniseen kirkkolauluun tarvittiin kuoro. Luther edisti koulutettujen kuorojen aikaansaamista (Georg Rhau). Seurakunnan laulu uudistui.
Lutherista tuli messu-uudistuksen myötä seurakuntaveisuun isä . Nyt kaikkien uskovien pappeus toteutui seurakunnan veisussa. Osa liturgiasta muuttui virsiksi, Credo ja Sanctus. Luther julkaisi virsikirjan vuonna 1524. Uskonpuhdistajat järjestivät useita virsilauluharjoituksia seurakunnalle, joilla oli voimakas vaikutus uskonpuhdistuksen sanoman levittämisellekin..
(Sitaateissa Lutherin tekstiä, ilman sitaattimerkkejä Molarin.)
1.7. Luther ja musiikki
Jumalanpalvelus muuttui Lutherin myötä laajasti myös musiikissa: siinä, miten papin aloitti messunosat, kuoron laulama gregoriaaninen laulu muuttui ja seurakunnan veisaamat virret muuttuivat.
"Musiikki on Jumalan kaunis ja viehättävä lahja, se on usein virkistänyt ja koskettanut minua, niin että olen ilomielin käynyt saarnaamaan. Pyhä Augustinus tunsi omantunnonvaivoja havaitessaan nauttivansa musiikista; hän piti sitä syntinä. Hän oli mainio mies; jos hän eläisi nyt, hän varmaan olisi samaa mieltä kuin me. En hyväksy niitä, jotka halveksivat musiikkia, niin kuin kaikki hurmahenget tekevät. Musica on Jumalan anti ja lahja. Se karkottaa kiusaajan ja ilahduttaa ihmisiä, sitä kuunnellessa unohtuu kaikki viha, siveettömyys, pöyhkeily ja muut paheet. Teologian jälkeen annan korkeimman sijan ja suurimman kunnian musiikille." "En vaihtaisi vähäisiä musiikin lahjojani mihinkään suureen." "Kokemus osoittaa, että lähinnä Jumalan sanaa vain musiikkia voi sanoa ihmissydämen tunteiden herraksi ja valtiaaksi. Tiedämme, että riivaajat vihaavat ja inhoavat sitä. Sydämeni paisuu ja vuotaa yli äyräittensä kuunnellessani musiikkia, joka on niin usein virkistänyt minua ja vapauttanut minut synkästä ahdistuksesta."
Luther piti surullisuutta paholaisen instrumenttinä, kun Karlstadt oli pitänyt urkuja, torvia ja huiluja sellaisena. Musiikki karkottaa paholaisen, tekee ihmiset iloisiksi, saa unohtamaan kaiken vihan, irstauden, ylpeyden ja muut paheet.
"Pidän musiikkia teologian jälkeen suurimmassa kunniassa. Näemme, miten Daavid ja muut pyhät pukivat hurskaat ajatuksensa säkeiksi, runoiksi ja lauluiksi. Siksi musiikki hallitsee rauhan aikoina.
Laulu on paras taito ja harjoitus. Laulamisella ei ole mitään tekemistä maailman, oikeuden tai riidanhalun kanssa. Joka laulaa, ei paljon murehdi. Hän on iloinen ja ajaa huolet laulaen pakoon.
Musiikki on eräs Jumalan kauneimpia ja ihanimpia lahjoja. Saatana on sen vihollinen, koska sillä voidaan karkottaa monia ahdinkoja ja synkkiä ajatuksia. Musiikki on taiteista kauneimpia. Nuotit saavat tekstin elämään, musiikki häätää surun haamun, kuten nähdään kuningas Saulin kohdalla.
Paholainen on surullinen henki ja tekee ihmiset surullisiksi. Siksi se ei voi sietää musiikkia ja sen vuoksi se myös pakenee kauas pois musiikin lähettyviltä ja sieltä missä varsinkin hengellisiä lauluja lauletaan. Näin Daavid lievitti harpullaan Saulin ahdistuksia, kun paholainen vaivasi tätä."
Lutherin messun arkkitehtoniseen rakenteeseen sopi laulettu sana paremmin kuin puhuttu. Luther käytti kaikkia keinoja sanoman sisällön selkeyttämiseen. Uudessa messu-uudistuksessa on painotettu liturgisessa laulussa sisältölähtöisyyttä vanhan mahtipontisuuden sijasta. Luther pyrki siihen, että kullekin tavulle saisi olla vain yksi nuotti. Urkusäestys ei saanut hämärtää sanoja. Urkuja käytettiin vain laulun tukena. Epistoloihin ja evankeliumeihin kuuluvissa gregoriaanisissa sävelmissä sävelkorkeus pysyi samana, paitsi että sävel laski lopussa. Eri äänialat eri kertomuksiin. Kuorokoraalin perustaksi tuli Alankomaiden polyfoninen hengellinen musiikki. Gregoriaaninen sävelmä, jonka ympärillä kierteli koristeena kolme, neljä tai useampiakin ääniä kontrapunktissa monimutkaisin kuvioin. Polyfoniseen kirkkolauluun tarvittiin kuoro. Luther edisti koulutettujen kuorojen aikaansaamista (Georg Rhau). Seurakunnan laulu uudistui.
Lutherista tuli messu-uudistuksen myötä seurakuntaveisuun isä . Nyt kaikkien uskovien pappeus toteutui seurakunnan veisussa. Osa liturgiasta muuttui virsiksi, Credo ja Sanctus. Luther julkaisi virsikirjan vuonna 1524. Uskonpuhdistajat järjestivät useita virsilauluharjoituksia seurakunnalle, joilla oli voimakas vaikutus uskonpuhdistuksen sanoman levittämisellekin..
(Sitaateissa Lutherin tekstiä, ilman sitaattimerkkejä Molarin.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
sensijaan nimim "spää" kirjoittaa:
spää 21.1.2015 09:03
"lutter puhuu monessa paikassa laulamisesta sopimattomana, toisessa ketjussa pätkä minkä voitte lukea, luulen kuitenkin, että nykyinen käytäntö muutama virsi jumalan palveluksessa ja kanssakäymisessä on ollut Lutterin mieleen, eli tätäkään asiaa ei ole vanhimmat hatusta vetäneet. "
Hieman vaikeaa ymmärtää, miksi spää kirjoittaa omia käsityksiään Lutherin nimiin. Eikö voisi ihan suoraan sanoa, että ajattelee asiasta eri tavoin kuin Luther, eihän se synti ole.