Olenkohan ihan normaali kun en ole miehestäni yhtään mustasukkainen? Kun hän on viikot matkoilla ja ilmoittaa menevänsä poikien kanssa baariin niin en uhraa ajatukselle sekuntiakaan että siellä tapahtuisi jotain luvatonta. Mieheni on sellainen puhelias ja komea niin että seuraa ainakin löytäisi jos haluaisi, mutta omien sanojen mukaan minä olen ainut jota hän tulee koskaan haluamaan. Minäkin rakastan häntä todella paljon ja luotankin täydellisesti,mutta eikö suhteeseen kuulu normaali? pieni mustasukkaisuus? Näin olen ainakin kuullut....
Mustis
Milli
4876
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä tunnen ihan samoin vaimoni suhteen - ei pelota yhtään se, että joku mies hänet iskisi jossain otollisessa tilanteessa/ympäristössä. Kyllä kai vaimoni muillekin kelpaa jos minullekin mutta ei vaan tunnu siltä että olisi mitään pelättävää. Kummallista tosiaan. Muutoin saatan olla vaimostani sairaalloisen huolestunut jos en esimerkiksi saa puhelimella häneen yhteyttä tms. mutta en muiden miesten takia.
Mielestäni olen kuitenkin ihan normaali, joten ehkä tämän mustasukkaisuus tunteen puuttuminen on ihan ok. ?
Niin, jos totta puhutaan niin minun mielestäni suhteessa kuuluu olla jonkin verran mustasukkaisuutta, se kertoo siitä että todella välittää ja haluaa että se oma kulta on vain minun..;) Tämä tietenkin kohtuuden rajoissa, eli välillä voi vaivihkaa asian tiimoilta jotain mainita, jos siis jokin asia häiritsee. Liika on kuitenkin aina liikaa, eli kukaan ei varmasti mitään kyttäysmeininkiä halua, luottamus on suhteen a ja o.
Itse kokisin asian siten, että jos mieheni ei YHTÄÄN välittäisi missä menen/kenen kanssa, niin jotain täytyisi olla pielessä. Sama kuin asuisi kaverin kanssa, eli suhteesta puuttuisi silloin se jokin eli ns. kipinä. Tässä voisin verrata nykyistä ja edellistä suhdettani, edellisessä en ollut lainkaan mustis miehestä- villinä ja kokeilunhaluisena olisin ollut valmis jopa kimppakivaa kokeilemaan (en ole ennen kokeillut mutta ajatuksissa kiihottaa..), mutta nykyisen rakkaani kanssa en moista voisi edes ajatellakkaan. Vaikka ajatuksen tasolla ajatus tuntuisi jännältä, ei sen toteutus olisi mahdollista kun tietää miten paljon toista rakastaa ja tiedän etten voisi nauttia tilanteesta jossa toinen nainen hyväilee miestäni jne..
Siis itse kokisin asian jopa loukkaavana jos toinen ei minusta olisi mustis missään tilanteessa, en luule että loppupeleissä tällaisen ihmisen kanssa pidempiä aikoja tulisin olemaan. Tässä vain yhden ihmisen mielipide, jokainen tyylillään!
Olet ihan normaali. Meillä on ihan samalla tavalla. Rakastamme toisiamme lämpimästi eikä toisen motiiveja kyseenalaisteta. Ei ole syytä. Sitä sanotaan kunnioitukseksi ja luottamukseksi.
Mielestäni tämmöinen parisuhteen kuuluukin olla. Mustasukkaisuus on sairautta, ei rakkautta.
Kaikki mustasukkaisuus ei ole tervettä, ei välttämättä mullakaan, mutta jokaisessa parisuhteessa täytyy olla jonkin verran mustasukkaisuutta.
Terve mustasukkaisuus on sellaista, että vähän on mustan kipeä, kun mies on jossain, mutta ei se, että huutaisit ja raivoaisit hänelle kun hän tulee kotiin.
Eikä se ole tervettä, että soittelee kaiken aikaa hänelle ja kysyy kaikenlaista.
Osa mustasukkaudesta kertoo rakkaudesta.
Mutta tämä vain mun mielipide.
Mutta ei kaikki mustasukkaisuus ole sairautta.