Eräs Parannuksenteko
Kirjoittanut: Karoliina 4.12.2002 klo 09.24
Viime syksynä vierailin usein netissä tällä keskustelupalstalla. Usein täällä oli uskovaisillekin suunnattuja otsikoita, joihin parhaani mukaan otin kantaa. Joskus katson paremmaksi vaieta. Monesti kävi mielessä, että olisi varmasti parempiakin paikkoja viettää aikaansa. Kerran sitten avasin otsikon, joka tiedusteli "Lestadiolaisia".Sydämeni hypähti kiivaasti, kun kuusitoistavuotias nuori tyttö,Heidi, halusi keskustella uskomisen asioista ja tutustua elävään kristillisyyteen. Annoin hänelle sähköpostiosoitteeni, ja jo samana iltana olin saanut häneltä postia.
Siitä alkoi elämäni mielenkiintoisin ja toiveikkain kirjeenvaihto. Hieman varauksella ensin vastasin - enhän tiennyt mitään tästä tuntemattomasta tytöstä,jonka lyhyessä oli ollut niin selkeästi näkyvissä hätä omasta tilasta ja epätoivoisuus siitä onko apua saatavilla.Jo toinenHeidiltä saamani viesti kertoi, että tässä on Jumalan valmistama, etsikonaikaansa elävä ihminen. Tunsin itseni pieneksi ja avuttomaksi niiden suurten kysymysten keskellä, joihin Heidi vastauksia pyyteli.
Tuntikausia saatoin istua tietokoneen äärellä pyytäen sanoja,rukoillen apua uudelle ystävälleni. Jostain sanat löytyivät, löytyi lohdutus,selitys,rohkaisu. Sain itsekin uutta voimaa uskomiseen. Kun piti selittää toiselle, miksi näin, joutui itsekin huomaamaan, miten Jumalan sanaa tuli lukea: nöyränä Jumalalle ja nöyränä etsivälle ihmiselle.
Heidille oli tärkeää,miten hänen vanhempansa,sisaruksensa ja ystävänsä asiaan suhtautuisivat. Häntä pelotti,jäisikö hän yksin. Lohduttelin, että uskovaiset ystävät ottaisivat hänet ilolla omaan joukkoonsa. Rohkaisin häntä keskustelemaan uskovaisten koulukavereiden ja muiden tuttavien kanssa.
Oli ihanaa lukea, miten kaikessa Heidikin turvasi Jumalaan.ja hänen johdatukseensa. Hän asetti uskon elämän tärkeimmäksi ja kalleimmaksi asiaksi, vaikkei vielä ollutkaan kuullut evankeliumia omalle kohdalleen. Heidi halusi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan ja kaipasi samaa sanomaa kuin mekin.
Juttelin kämppäkaverieni ja vanhempien kanssa Heidistä, ja päätimme kutsua hänet syysseuroihin kotikaupunkiini. Hän innostui oitis. Jos jännitti Heidiä, niin jännitti minuakin. Mitä lähemmäksi seuraviikonloppu tuli, sitä tiiviimpää oli sähköpostien vaihto. Kuinka tulisimme toimeen kasvokkain? Odottelin Heidiä syksyisen kirpeässä iltapäivässä2 juna-asemalla. Kun juna pysähtyi, teki mieleni juosta karkuun. "Ei minusta tähän ole", ajattelin, miksi Jumala oli minulle tällaisen ihmissuhteen antanut. Ja sitten näin Heidin.
Jo ensimmäiset sanat poistivat jännityksen. Olimme ystävykset myös kasvokkain, toinen oli juuri sellainen, millaiseksi hänet oli sähköpostien perusteella kuvitellut. Juttu luisti laidasta laitaan,välilla puhuimme vakavia, välillä taas yleisemmin.
Seuraavana iltana ehtoolliskirkossa Heidi muuttui vaiteliaammaksi. Kun istuimme kirkon parvella laulaen, Heidi lauloi mukana, yhtä lailla täydestä sydämestään kuin me muutkin. Ehtoollisjonossa hän ei enää voinut peittää liikutustaan, enkä minäkään. Kun lähellä alttarikaidetta minä ja toinen ystävämme siunasimme kaulakkain toisiamme,Heidikin tahtoi päästä osalliseksi siitä rauhasta, joka kasvoiltamme loisti. Kuinka mieluusti julistimmekaan synninpäästön hänellekin.
Viikonloppu kului kuin siivillä. Maanantaina iltapäivällä saattelimme Heidiä junalle. Emme olisi halunneet häntä päästää, eikä hän olisi halunnut lähteä. Kotona ei vielä perhe eikä kukaan uskovainen kaveri tiennyt hänen tilanteestaan. Kädet menivät jälleen ristiin: Rakas Isä, anna hänelle voimia ja rohkeutta tunnustaa uskonsa.
Muutaman päivän päästä kivi vierähti sydämeltäni, kun Heidi kirjoitti olleensa seuroissa koulukavereidensa kanssa. "OLI IHANAA OLLA SIELLÄ JA KUUNNELLA PUHEITA JA LAULAA" Yksi etsivä löysi Jumalan valtakunnan ja saattoi vapain sydämin lauluun: "on kallein lahja päällä maitten/ omana olla Jeesuksen."
(Henkilön nimi muutettu.)
Kirjoittanut: Karoliina 4.12.2002 klo 09.24
Viime syksynä vierailin usein netissä tällä keskustelupalstalla. Usein täällä oli uskovaisillekin suunnattuja otsikoita, joihin parhaani mukaan otin kantaa. Joskus katson paremmaksi vaieta. Monesti kävi mielessä, että olisi varmasti parempiakin paikkoja viettää aikaansa. Kerran sitten avasin otsikon, joka tiedusteli "Lestadiolaisia".Sydämeni hypähti kiivaasti, kun kuusitoistavuotias nuori tyttö,Heidi, halusi keskustella uskomisen asioista ja tutustua elävään kristillisyyteen. Annoin hänelle sähköpostiosoitteeni, ja jo samana iltana olin saanut häneltä postia.
Siitä alkoi elämäni mielenkiintoisin ja toiveikkain kirjeenvaihto. Hieman varauksella ensin vastasin - enhän tiennyt mitään tästä tuntemattomasta tytöstä,jonka lyhyessä oli ollut niin selkeästi näkyvissä hätä omasta tilasta ja epätoivoisuus siitä onko apua saatavilla.Jo toinenHeidiltä saamani viesti kertoi, että tässä on Jumalan valmistama, etsikonaikaansa elävä ihminen. Tunsin itseni pieneksi ja avuttomaksi niiden suurten kysymysten keskellä, joihin Heidi vastauksia pyyteli.
Tuntikausia saatoin istua tietokoneen äärellä pyytäen sanoja,rukoillen apua uudelle ystävälleni. Jostain sanat löytyivät, löytyi lohdutus,selitys,rohkaisu. Sain itsekin uutta voimaa uskomiseen. Kun piti selittää toiselle, miksi näin, joutui itsekin huomaamaan, miten Jumalan sanaa tuli lukea: nöyränä Jumalalle ja nöyränä etsivälle ihmiselle.
Heidille oli tärkeää,miten hänen vanhempansa,sisaruksensa ja ystävänsä asiaan suhtautuisivat. Häntä pelotti,jäisikö hän yksin. Lohduttelin, että uskovaiset ystävät ottaisivat hänet ilolla omaan joukkoonsa. Rohkaisin häntä keskustelemaan uskovaisten koulukavereiden ja muiden tuttavien kanssa.
Oli ihanaa lukea, miten kaikessa Heidikin turvasi Jumalaan.ja hänen johdatukseensa. Hän asetti uskon elämän tärkeimmäksi ja kalleimmaksi asiaksi, vaikkei vielä ollutkaan kuullut evankeliumia omalle kohdalleen. Heidi halusi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan ja kaipasi samaa sanomaa kuin mekin.
Juttelin kämppäkaverieni ja vanhempien kanssa Heidistä, ja päätimme kutsua hänet syysseuroihin kotikaupunkiini. Hän innostui oitis. Jos jännitti Heidiä, niin jännitti minuakin. Mitä lähemmäksi seuraviikonloppu tuli, sitä tiiviimpää oli sähköpostien vaihto. Kuinka tulisimme toimeen kasvokkain? Odottelin Heidiä syksyisen kirpeässä iltapäivässä2 juna-asemalla. Kun juna pysähtyi, teki mieleni juosta karkuun. "Ei minusta tähän ole", ajattelin, miksi Jumala oli minulle tällaisen ihmissuhteen antanut. Ja sitten näin Heidin.
Jo ensimmäiset sanat poistivat jännityksen. Olimme ystävykset myös kasvokkain, toinen oli juuri sellainen, millaiseksi hänet oli sähköpostien perusteella kuvitellut. Juttu luisti laidasta laitaan,välilla puhuimme vakavia, välillä taas yleisemmin.
Seuraavana iltana ehtoolliskirkossa Heidi muuttui vaiteliaammaksi. Kun istuimme kirkon parvella laulaen, Heidi lauloi mukana, yhtä lailla täydestä sydämestään kuin me muutkin. Ehtoollisjonossa hän ei enää voinut peittää liikutustaan, enkä minäkään. Kun lähellä alttarikaidetta minä ja toinen ystävämme siunasimme kaulakkain toisiamme,Heidikin tahtoi päästä osalliseksi siitä rauhasta, joka kasvoiltamme loisti. Kuinka mieluusti julistimmekaan synninpäästön hänellekin.
Viikonloppu kului kuin siivillä. Maanantaina iltapäivällä saattelimme Heidiä junalle. Emme olisi halunneet häntä päästää, eikä hän olisi halunnut lähteä. Kotona ei vielä perhe eikä kukaan uskovainen kaveri tiennyt hänen tilanteestaan. Kädet menivät jälleen ristiin: Rakas Isä, anna hänelle voimia ja rohkeutta tunnustaa uskonsa.
Muutaman päivän päästä kivi vierähti sydämeltäni, kun Heidi kirjoitti olleensa seuroissa koulukavereidensa kanssa. "OLI IHANAA OLLA SIELLÄ JA KUUNNELLA PUHEITA JA LAULAA" Yksi etsivä löysi Jumalan valtakunnan ja saattoi vapain sydämin lauluun: "on kallein lahja päällä maitten/ omana olla Jeesuksen."
(Henkilön nimi muutettu.)
Vastaukset 16
Vanhimmat
juu, näkyyhän noita sp osoitteita silloin tällöin palstalla,kun halutaan kommunikoida kahdestaan uskonasioista.
näin se asia on. Kumma kun monet ihmiset kuitenkin haluaa olla ymmärtämättä lopulta noin yksinkertaista asiaa
Jeesus tosiaan lupaa, että "Jokainen etsivä löytää, ja anova saa ja kolkuttavalle avataan"(Luuk 11:9-13).
löytyy hänen valtakunnastaan, ja Rauha löytyy Jumalan valtakunnasta.
on aina kallisarvoinen asia ja siitä iloitsee myöskin Jumala ja taivaan enkelit. Siinä ei katsota sitä, millä tavalla henkilö kokee pelastuksen. Pääasia on, että ihmissydän kääntyy Jumalan puoleen ja haluaa kokea pelastuksen.
Toivoa sopii, että tyttönen ei ole tarttunut siihen valheoppien verkkoon, jota vl-herätysliike opettaa ja että hän on edelleenkin uskossa.
Tämänkin tytön kohdalla pelastuksen ainoa kriteeri on
USKO JEESUKSEEN.
Kaikki muu on ihmishöpinää. Mm. sellaiset legendat, että pitäisi ehdottomasti olla joku "meidän mies" julistelemassa synnit anteeksi. Kyllähän se loppupelissä on niin, että
Jeesus pelastaa - ei vanhoillislestadiolainen!
Vaikka tästä jotkut luulevatkin toisin.
uskomme, että Jumala ja Jeesus pelastaa, ei yksikään meistä vanhoillislestadiolaisista. Mutta uskovaisille on Kristus jättänyt tehtävän julistaa syntejä anteeksi.
Kyllähän Melperi tietää, että usko Kristukseen pelastaa. Se on Jumalan lahja, jonka ihminen saa ottaessaan vastaan Pyhässä Hengessä saarnatun evankeliumin. Kun Melperi ei usko kuitenkaan Raamatun sanaa siitä, miten uskoon tullaan, lainattakoon Martti Lutherin sanaa asiasta: "Ja kuitenkin Kristus sanoo tästä asiasta aivan selvästi, että hän tahtoo antaa avaimet Pietarille, Matt.16,19. Hän ei sano, että hänellä on kahdet eri avaimet: vaan juuri ne avaimet, jotka ovat hänellä itsellä eikä kellään muulla, juuri ne hän antaa Pietarille, ikään kuin hän sanoisi: Mitä sinä töllistelet kohti taivasta ja sieltä etsit avaimiani? Etkö kuule, että olen antanut ne Pietarille? Ne ovat kyllä taivaan avaimet (se on totta), mutta ne eivät ole taivaassa: minä olenjättänyt ne alas maan päälle; sinun ei pidä etsiä niitä taivaasta eikä mistään muualta, vaan löydät ne Pietarin suusta, jonne minä olen ne pannut. ------- Pysy sinä Kristuksen sanoissa ja ole varma siitä, ettei Jumala millään muulla tavalla anna syntejä anteeksi, kuin suullisella sanalla, kuten hän on määrännyt meille ihmisille. Ellet etsi anteeksiantoa sanasta, niin turhaan katsoa töllistelet taivasta kohti odottaen sieltä armoa." (Martti Luther: Avaimista, 1530, Valitut teokset III, WSOY 1983, ss.442-443)
Joh. 3:16
"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Apt. 16:
"30. Ja hän vei heidät ulos ja sanoi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?"
31. Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi"."
Joh. 6:35
"Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa."
Ilm. 3:20
"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani."
Apt. 4:12
"Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman."
Joh. 1:12
"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä"
Room. 10:
"9. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."
1.Tim. 2:5
"Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus"
-------------------------------------------------------------------
raamatunkohta, jotka monen muun kohdan ohella todistavat sen, että USKO JEESUKSEEN on ihmisen sielun pelastuksen sinetti.
Voithan sinä poloinen uskoa vanhoillislestadiolaisuuden pelastavaan voimaan, ellei Raamatun totuus kelpaa. Minä en ole aikanaan sinun puolestasi vastaamassa, kun kirjat avataan.
Usko vaikka naapurisi pässin pelastaviin sarviin. Se oppi on aivan yhtä lailla Raamatun vastainen kuin oppi, että vanhoillislestadiolaiset ovat kyenneet suistamaan Jumalan valtaistuimeltaan ja vain tämä vl-KORSKAJOUKKO kykenee antamaan syntejä anteeksi.
ja aivan Raamatun mukaan!
Ei Raamattu jätä epäselväksi sitä, miten vanhurskauttaminen tapahtuu. Tutustu vaikkapa AP.t. lukuihin 8,9 ja 10 ja rukoile, että Jumala henkensä kautta avaisi Sinulle salaisuutensa. Koville se otti, että Pauluksesta tuli Saulus. Minun pyyntöni Jumalan puoleen on, että Melperistä tulisi Helperi.
Aiheetta enempään.
puhut!
Heränneellä tunnolla tietoa ja vastauksia kusymyksiinsä etsivälle:
Parhaiten saat aitoja ja oikeita vastauksia lukemalla Päivämies lehteä, joka on kaikkien luettavissa mm. useimmissa kirjastoissa.
Tämä netti on kuitenkin epävarma paikka ottaa selvää asioista. Aivan toinen juttu on kun aletaan mailailemaan, se saattaa johtaa niinkin hyvään lopputulokseen kuin avauksen kertomuksessakin lopulta kävi.
Täällä maan päällä on Jumalalalla Armovaltakunta jossa myös on päästön sana. Tämän valtakunta koostuu uskovaisista ihmisistä ja sen raja kulkee sydämestä sydämeen. Tämän valtakunnan sisälle ei voi käydä kuin oven kautta ja itse Herra Jeesus on valtakunnan ovena. Joka tahtoo päästä tähän valtakuntaan, on otettava evankeliumin siunaus vastaan jo valtakunnan sisäpuolella olevalta, kuten tässä kauniissa nuorten ihmisten välisessä suuressa tapauksessa oli käynyt.
Ei kai muuta voi todeta avaajan tapaukseen kuin Jeesuksen sana.
Missä kaksi tai kolme kokoontuu minun nimeeni siellä minä olen heidän keskellänsä.
Tällainen tapaus tuo mieleen myös toisen Jeesuksen sanan.
Teissä minä tahdon asua ja vaikuttaa.
liikuttava tapaus etten heti kyennyt mitään sanomaan mutta nyt yritän:
Ei ole suurempaa ja sykähdyttävämpää tapahtumaa täällä maan päällä kuin se kun ihminen saa syntinsä anteeksi ja rauhan Jumalan kanssa
olet oikeassa ei ole suurempaa ja sykähdyttävämää tapahtumaa....
Olen ollut anteeksi julistajan paikalla epäuskoiselle ystävälle. Ja sain kokea ja nähdä kuinka suuret voimat olivat silloin liikkeellä, kun Pyhä Henki vuodatettiin armosta osattoman sydämelle. Ei niistä liikutuksistani tahtonut heti loppua tulla.Vaikka omalta puoleltani tunsinkin itseni niin huonoksi ja epäileväksi saarnajaksi.