Olen ns. aikuinen nainen ja kuudennella viikolla raskaana. Olen seurustellut poikakaverini kanssa 3kk. Olen aina vastustanut aborttia, mutta mitäs nyt kun tämä tuli omalle kohdalle?!? Olen määräaikaisessa työssä ja poikakaverini opiskelee..asutaan erissä kaupungeissa ja suhde ei ole kuitenkaan niin vakaalla pohjalla. En tiedä nyt mitä tehdä, olen todella neuvoton. Poikakaverini tukee mua kovasti, ja ei pakota mua aborttiin. Olemme nyt kuitenkin yhdessä päätyneet aborttiin..tämä on todella vaikaa. Herkkänä ihmisenä tiedän masentuvani..
Mitäs tehdä..
ihminen83
4556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Herkkänä ihmisenä tiedän masentuvani"..
Voi voi sinua rassukkaa...
Ehkä kannattaisi sitten vielä miettiä mitä tekee jos koko loppuelämä menee abortin takia pilalle...
ÄLÄ tee aborttia!! vaavi peeni =(
jo nyt ennen abortin tekoa, niin eikö kannattaisi miettiä vakavasti sitä toista vaihtoehtoa. Itse ajattelin pääseväni yli, koska se ainut vaihtoehto mulle...Minä 17v. koulu kesken, lapsen isä 10 vuotta vanhempi ja olin saanut tietää hänen rikollisesta elämästään hiljattain. Joten en halunnut synnyttää lasta jo valmiiksi huonoon elämäntilanteeseen kärsimään.
Niin tohon "yli pääsy" ajatukseen vielä palatessani...abortin jälkeen alkoi 3 vuotta kestänyt masennus/psyykelääke helvetti. Että se siitä yli pääsystä...
En kadu päätöstäni tuossa tilanteessa, mutta toisin olisin päättänyt jos lapsen isä ns. tavallinen mies. Kaikesta huolimatta kuitenkin kova isku...nyt neljä vuotta kulunut, ja mietin vieläkin päivittäin....ja teen niin koko loppu elämäni, sen tiedän jo nyt.
Tein abortin koska koulu kesken ja huono raha tilanne. Mieheni tuki kaiken aikaa.
Nyt itken, sitä mitä olen tehnyt, mutta en tiedä miten olisin pärjännyt.
Kukaan ei voi auttaa tälläisen päätöksen teossa.
Itse mietin silloin tilannetta, kun on lapsi...1 vuotias, 7 vuotias..... silloin se tuntui pelottavalta.......
Ajattelin, että olen huono äiti kun ei ole rahaa jne.....
Kadun raskauden keskeytystäni, nyt minulla olisi varmaan maailman ihana pikku tyttö tai niin olen haaveillut...
Se on oikeus ja kohtuus että nyt kärsin ja itken.
Koita kestää..... sä olet se jonka asian päättää, jos teet sen, et ole paha ihminen, mutta kannattaa valmistautua myös jälkiseuraamuksiin. Etsi henkilö jolle voit purkaa täydellisesti tunteita, se auttaa.
Itse en saannut ulkopuolisilta minkäänlaista tukea, lääkäri ei voinnut neuvoa asioissa, joista kysyin kuten raha-asioissa, käski kääntyä kelan puoleen, antoi harkinta aikaa, mutta se ei auttanut kun joutui miehen kanssa kaksin päättää asioista. Itselläni oli todella surkea lääkäri, miksi ei ole olemassa neuvoloissa esim. henkilöitä jotka voivat auttaa tälläisissä asioissa.
Yritä kestää, se on vaikeaa, kukaan ei voi arvostella sua jos sen teet.............