Viime vuosien aikana paikallaan olemisen vaikeus on lisääntynyt pahasti. Kotona on vaikea olla yksin yli tuntia, sillä hermostuneisuus kasvaa ja pakokauhu alkaa lähestyä, kun ajattelen että ole ole mitään tekemistä. Minun on pakko alkaa esim siivota. Ongelma rajoitaa todella paljon elämääni.
Kun kävin koulua, esitelmien ja luentojen katsominen oli tuskaista. Aloin heti hyperventiloida ja paniikki iskee jos jään paikalleen. Matkustaminen on vaikeaa välillä, tai autossa istuminen paikallaan. Mutta jos ajan, niin ei ole ongelmaa oikeastaan, koska saan tehdä jotain.
Minulla on kyllä paniikkihäiriö ja varmaan yleistynty ahdistushäiriö, joka välillä nousee pintaan. Mutta johtuuko tämä siitä?
Onko vastaavaanlaisia kokemuksia kenelläkään? Miten pääsisin eroon?
Kun kävin koulua, esitelmien ja luentojen katsominen oli tuskaista. Aloin heti hyperventiloida ja paniikki iskee jos jään paikalleen. Matkustaminen on vaikeaa välillä, tai autossa istuminen paikallaan. Mutta jos ajan, niin ei ole ongelmaa oikeastaan, koska saan tehdä jotain.
Minulla on kyllä paniikkihäiriö ja varmaan yleistynty ahdistushäiriö, joka välillä nousee pintaan. Mutta johtuuko tämä siitä?
Onko vastaavaanlaisia kokemuksia kenelläkään? Miten pääsisin eroon?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Monella on samoja ongelmia. Aktiviteettejä ja harrrastuksia. Liikunta auttaa ja kaikki rentouttavat keinot helpottavat. Masennuslääkkeet ja bentsot laittavat kyllä jarrua, mut ne on niitä viimeisiä keinoja.
Akatisia on yksi masennuslääkkeiden sivuvaikutus. (Kirjoitinkohan oikein tuon sanan?)
Siinä eei voi olla paikalllaan vaan aina on liikuttava. Googleta sana.
Joo ja jos se on lääkkeen sivuoire pitää ottaa yhteys lääkäriin.
_apila; et ole ainoa tämän vaivan kanssa. Mulla kanssa aivan sama! Siis jos joudun autoon matkustajaksi tulee todella epämiellyttävä olo, sama on bussissa.
Johtunee siitä ettei ole itse päättämässä minne "veturi" vie ja mitä edessä tapahtuu eli luottamus puuttuu!
Koen myös ahdistusta bussissa, ahtaassa paikassa josta ei pääse liikkumaan. Eli liikkuessa suuressakaan ihmispaljoudessa mua ei ahdista juurikaan, mutta jos joudun istuu paikoillaan "massan" tai ventovieraan kesken niin ahdistun.
Siihen mulla ei ole vastausta mikä sen ahdistuksen näissä aiheuttaa.. Olisiko itseluottamuksesta tms. kyse..
Kiitos vastauksistanne!
Minulla on käytössä cymbaltan pienellä annostuksella tällä hetkellä, koska saan seksuaalisia sivuoireita melkein kaikista lääkkeistä.
19 13: ai sinulla on samaa! Onko sinullakin jotain todettuja häiriöitä kuten paniikkia tai ahdistusta? En ymmärrä mistä johtuu nämä. Tai niinkuin puhuit kontrollista, niin se on varmaan yksi syy myös. Minulla on silloin turvallinen olo kun saan kontrolloida kaikkea ja ehkä silloin kun en voi/saa tehdä mitään , en pysty kontrolloimaan tilannetta ja se ahdistaa niin paljon. Mene ja tiedä :/
Piti vielä kirjoittaa että olen kyllä todennut liikunnan auttavan. Joogassa yritän käydä kerta viikkoon, mut muuten vaikea saada säännöllistä liikuntaa. Mikähän siinäkin on niin vaikeaa? Arg
Olin eilen sählyä pelaamassa. Tuli hyvä olo. Liikunta ja yhteisöllisyys samaan pakettiin. Liikuntamuotoja on pilvin pimein. Koeta löytää itsellesi sellainen josta pidät. Liike on lääke!
Liikunta ei ole mikään lääke, vaan aktiviteetti muiden joukossa. Eikä kaikki kaipaa yhteisöllisyyttä,vaan yksinoloa.
Minua ei saisi mihinkään liikuntaryhmään kirveelläkään. Sen sijaan teen mielelläni työtä ihmisten kanssa ja elämäni aikana minulla on ollut harrastuksia, jotka vaativat ympärilleen ryhmän. Esim. improvisointi. Tai kirjoittaminen, jossa saa palautetta omasta tekstistä.
Paikallaan olemisen vaikeus voi johtua monesta syystä. Itselläni sen aiheuttaa adhd.
Liike on lääke. Siitä ei kannata keskustella. Miljoona tutkimusta asiasta. Jokainen tekee tottakai niinkun parhaaksi näkee.
Myös työ on lääke. Siitäkään ei kannata keskustella. Menkää kaikki ahdistuneet työhön, se helpottaa.
Työ on lääke myös, varsinkin jos siitä pitää. Ihmiselle tulee silloin yleensä ongelmia, kun ei ole pitkään aikaan mitään tekemistä.
Minun mielestäni työ on lääke, piti siitä tai ei. En ole ikinä suunnitellut työuraani mitenkään, vaan ajautunut alalta toiselle ja ammatista toiseen. Työssä pärjää, kun vain päättää selviytyä. Se toinen vaihtoehto on olla tekemättä mitään. Minulla on ollut myös työttömyyskausia ja ei ne mukavia ole olleet. Työssä on vielä se plussa, että ainakin jonkinlaista palkkaa maksetaan. Se antaa mahdollisuuksia vapaa-aikaan. Voi esimerkiksi matkustella, tosin valitettavan rajallisesti näillä ja menneidenkin vuosien palkoilla.
Sinähän sanot samaa liikunnasta kuin mitä minä työnteosta. Että kun liikkuu ja liikkuu vain, niin siitä saa hyvän olon. Vissiin me väitellään tästä vielä 10 vuoden päästäkin, tosin en tiedä, minkälaisin välinein. Minä en saa liikunnasta minkäänlaista oloa, mieluummin luen vapaa-aikana vaikka jonkun vanhan hyvän kirjani uudestaan. Ja nautin siitä, ettei tarvitse olla muiden seurassa.
Juu pitää varmasti paikkansa, että työn teosta saisin hyvän olon. Mutta olen osa-aikatöissä, eli teen todella vähän töitä eikä paremmasta ole tietoa :/ Ei saa vain töitä :(
Liikunnasta tulee hyvä olo, mutta sitäkin pitäisi minun harrastaa joku 3 tuntia pöivässä ainakin
Toimintaterapia helpottaa aina. Koettaa löytää sopivast sellaista tekemistä josta pitää. Pimeyskin pian hellittää ja voi olla enemmän luonnossa. Nythän on eletty pimeintä aikaa.