Kuinkahan monelle meistä tämä keskustelupalsta on kuviteltu todellisuus, johon pakenemme todellista todellisuutta? Tässä me nimettöminä voimme purkaa arkitodellisuuden ahdistuksia. Monesti löydämme ymmärtäväisen ystävän, jonka ajatukset tulevat lähelle, mutta on kuitenkin etäällä.
Kirjoittajiakaan täällä ei loppujen lopuksi ole monta, hyvin mahduttaisiin yhden pöydän äärelle.
Kirjoittajiakaan täällä ei loppujen lopuksi ole monta, hyvin mahduttaisiin yhden pöydän äärelle.
Vastaukset 12
Vanhimmat
oot oikeassa topi,täällä on kyllä varmaan paljon mainitsemiasi ihmisiä, mutta on muitakin kuin vain ahdistuneita ja ikävissään. mie oon yksinäinen ja tykkään joskus kirjoitella ja kertoa kuulumisiani en tiedä oikein kelle en ole asettanut sille kohdetta,ehkä vain ihmisille.
en ole ikävissäni, en ahdistunut,enkä halua seuraa.siis mitä haluan? ehkä vain,että joku on lukenut ja siten kuunnellut.
elän yksin "korvessa "leskeksi jäätyäni.tämä on elämäni onnellisinta aikaa, olen kuin taivaan esikartanossa.saan tehdä mitä haluan tai vai maata ja olla ,nykyään kyllä kierrän maailmaa tällä tietokoneella. olen nauttinut tästä ihanasta itsenäisyydestäni 12v ja pyydän että saisin olla täällä tosi pitkään,niin upeaa elämäni on.
rakastan tietokonettani (ei nyt ihan mut melkein) se antaa minulle tietoa mistä haluan, voin katsella mitä ihmiset touhuaa suomessa ja maailmalla.joka päivä ihmettelen, että on tuollaistakin, niin paljon uutta asiaa luen,kun haluan juttu seuraa sitäkin löytyy, eikä olevelvollisuuksia keitellä ja passata.
.ennen nuorena kirjoittelin tunteitani pöytälaatikkoon ,ehkä tämä on vastaavaa. että monenlaisia ihmisiä täälläkin käy,mutta se juuri tekeekin tästä mielenkiintoisen.
kävijöitä kyllä on, johan se kuvaa palstan tarvetta ,mutta ei kaikki halua kirjoitella, myö jotka viittitään kirjoitellaan heille elämän iloista suruista ja kaikesta mitä mieleen tulee, mutta täälläkin ihmisiksi.hei.
Keskustelupalstoilla touhuaminen on yksi todellisuus muiden ohella. Ei sen huonompi harrastus kuin TV-sarjojen töllöttäminen.Tai sohvalla makuu kirjan kanssa tai ilman.
Tänne viestitys meni hitaammaksi kuin ennen ja on Jippiihin verrattuna hitaanpaa. Siksi olen pyörinyt enemmän sen forumeilla.
Puheenvuorosi, Lyyli, on liian vaatimattomassa ympäristössä. Se ansaitsisi olla näkyvissä siellä, missä kerrotaan esimerkkejä siitä, miten vanhemman sukupolven edustajakin on innostunut nykyajan tarjoamista tiedonvälityksen keinoista ja pystyy käyttämään niitä ja samalla nauttii siitä maailmasta,joka hänelle on näin avautunut.
Kerrot asuvasi korvessa. Kulkevatko sanomasi siellä peräti tolpissa olevia johtoja pitkin?
Kyllä täällä moni muuten ahdistuksestaan kertoo, usein peitellysti, nuoret vielä enemmän. Onhan tämä eräs purkautumismahdollisuus, mutta ehkä kuitenkin lähellä oleva todellinen ihminen olisi silloin parempi.
pena hyvä, en mie sillai ihan oikeassa korvessa asu mutta sanon niin kun pihassani ei ole käynyt kuin 3 ihmistä vuoteen,tietokoneen opettajani,metsuri ja aurausmies.lähin naapurini on vajaan kilometrin päässä.ja laitettiinhan tänne sähköt ja puhelin jo jalmarin eläessä 60luvulla ja tolppia pitkin kulkee, kuinkas sitten muilla ihmisillä?
en tiiä paljon minun ikäluokka liikkuu täällä kun koskaan ei mainita ikää,miehän sen melkkein kuin kirkossa kuulutin täällä,mutta olin niin iloisella päällä vaikka muutaman vuoden pudotinkin pois,niinkuin hienon naisen kuuluukin.
mie niin kovasti surin jalmaria kaksi vuotta,mutta sit ajattelin ettei tästä tuu mittään,otin itteä niskasta kiinni ja päätin alkaa elämään tätä vuosilukua ja niin mie katsoin mitä tähän 90 lukuun kuuluu. Hankin tiskikoneen tereot ja tietokoneen,teinpä paljon muutakin lystiä tämä oli mahdollista kun jalmari oli niin kovin säästäväinen koko ikänsä.
tätä päätöstä en ole koskaan katunut mie oon kuin uus ihminen,se vaan ettei oppiminen ole minulla helppoa ja saa tehdä kovasti töitä,kun on pitänyt tämän koneen takia opetella englantia myös,
eikä oo mikään kielipää.mutta mukavaa se on,toivon että moni vanhenpikin ihminen luottaisi vaan itteensä ja opettelisi käyttämään tätä,ei tietysti kaikki ole kiinostuneita mutta mie kun oon niin kova kaikkien aparaattien perään kun niitä on niin vähän ollut.johan tässä tulikin juteltua,hei vaan.
Tarinasi liippasi hyvin läheltä omaa olemistani - paitsi etten asu korvessa, mutta ihminen voi olla täällä "maalikylillä" yhtä yksinäinen kuin kuka tahansa korvessa.
Paljonko pudotit vuosia, taidamme sittenkin olla vuosissa lähempänä kuin luulemmekaan.
Toivoisin vain että mahdollisimman moni ikäihminen opettelisi tämän vempaimen käytön, sillä ei tämä nyt niin maailmoja mullistava taito ole ja ryhtyisi ajatusten vaihtoon.
Tämä antaa ytyä elämään että kirjoitellaan.
niin se muori taitaa olla että myö vanhimmiten jäädään aika yksin jos ei puoliso elä yhtä kauan ja jos ei ole lapsia.
mie en kyllä kärsi siitä yksinäisyydestä, päin vastoin tykkään siitä.mie kun oon aina ollu jonkun valtikan alla, niin se on kuin vasikka ois päässy keväällä ulos, niin hullaantunut olen ollut nää vuodet.jos mie kaipaan seuraa köröttelen kaupunkiin jonne on 60km ja meen konditoriaan tai eläkeläisten tansseihin,mutta kyllä se sitten on nautinto päästä taas omaan rauhaan ja riisua kureliivit ja maalit naamasta.silloin aina päätän etten mee vähään aikaan,mutta kuukauden kuluttua taas veri vetää maailmalle.
en mie viitti paljastaa paljonko pudotin ikää, tää 72 olis niin sopiva ikä joten pidän sen.ootellaan nyt sitten kevättä se, se vasta aikaa on,silloin kaikki herää myös ihmiset,ja kirjoittele, on mukava lukea ikätoverin kuulumisia.heisan sanoo ruottalainen.
Kun luen Lyylin kirjoituksia, tulee vain mieleen, että paras on suositella vaimollekin sähköpostiseuranpitoa minun poismenoni jälkeen. Säilyy nuorekkaana ja eloisana, vaikkei se minua tietysti enää ilahdutakaan.
Miespuolisena tällaista kylmää totuuttakin täytyy ajatella. Tilastoihin on kuitenkin uskomista.
Minäkin kuvaan tunnettani tietokonetta kohtaan lähinnä rakkaudeksi.
Kun koneeni oli korjattavana ja olin melkein kuukauden vain peukaloitani pyörittelemässä, näin unta: tietokone solvasi minua ja vanha kirjoituskoneenikin oli lykännyt tulostimestaan kaikenlaista minuun kohdistunutta haukkumista.
Osaatko selittää uneni?
enpä osaa selittää untasi jos se on vaan sitä,että se oli poissa ja tykkäät siitä niin että unissakin kaipasit,oiskohan.
minusta ei ole mikään ihme jos ihmiset kiintyy tähän aparaattiin niin monet portit se aukaisee.
mulla vaan tämä kirjoittaminen on kamalan hidasta,ostin sellaisen kurssinkin jossa harjoitellaan konekirjoitusta kyllä se vähän on auttanut nopeammaksi.alussa kun pari tuntia olin kirjoittanut niin sitten yks kaks sählätessä kaikki katosi,voi et se riipasi.
mulla on käynyt yli kaksi vuotta myyjä mies opettamassa tämän käyttöä,enhän yksin ois päässy alkua pitemmälle.nykyään soitan vaan jos sattuu jotain hää on asiantuntija ja tulee heti korjaamaan,kun asuu samalla kylällä.mukava kun sai elää tämänkin keksinnön aikana,kyllä tähän maailmaan varmaan viellä kaikenlaista vehkeitä tulee mutta mie en vissiin oo niitä näkemässä. hei vaan.
Kuinka on mahdollista että kaksi kuukautta? Ettei nyt olisi "mittarimiessyndrooma" menossa. Kas minun mittarimies eli opettajani kertoo puhelimitse missä vika. Kännykkä kouraan - koneelle ja siinä selviää vika. Kumma kyllä se tietää AINA missä olen tyrinyt. Minun mittarimies on kylläkin oma poika.
On tämä Lyyli lystiä, mutta saisivat keksiä eläkeläisalennuscatin.
en nyt oikein käsittänyt mitä kaksi kuukautta,luitko väärin,se kauppa josta ostin koneen sain sieltä myyjän joka asui samalla kylällä opettamaan,hää kävi pari vuotta sunnuntaisin opettamassa tätä vehettä käyttämään ,nyt mie pärjään jo.mutta joskus sattuu ettei kone liiku mihinkään vaikka mitä painelisi sitä on vähän vaikea puhelimessa selostaa mie kun en viellä ihan kokonaan hallitse tätä.mitä se tarkoittaa se syndrooma minä kun en osaa enlantiakaan kovin hyvin.sinulla on hyvä kun on niin etevä poika mulla kun ei ole lapsia eikä ketään tuttuakaan keltä voisi kysyä,kyllähän se välillä nolottaa kysyä tyhmiä,mutta oon heittänyt häveliäisyyden nurkkaan koska oon aatellu etten opi ikinä jos en kysele.mie en voi kyllä viellä käyvä satissa kun oon niin hidas kirjottaa että juttukaveri pitkästyy ootellessa.nyt yöpuulle on mennyt vähän myöhään minulla,yhtä asiaa suunnitellessa,nimittäin turvajärjestelyä,kun naapurissa kävi varkaita sillä pankrotti-miehellä ,veivät lumikelkan.vähän pelottaa kun tänne ei ohikulkija eksy,vaan täytyy tulla tarkotuksella.hei vaan.
ja sen tähden ihmettelinkin kun koneelta tuli herjoja. Se uni muuten toistui kolmasti.
Minäkin olen lasten aikuistuttua yksin.
He käyvät aika harvoin luonani, joten eipä minunkaan pihalleni ilmesty paljon jälkiä.
Minäkin olen opetellut ahkerasti tekstinkäsittelyä.
Ikävää, että en kerinnyt esitellä tietokonetta äidilleni. Hän kuoli neljä vuotta sitten.